Jäärouva ja naurujuuri, S (Neville & Luna)

[Violetu]

Otsikko: Jäärouva ja naurujuuri
Ikäraja: Sallittu
Kirjoittaja: Violetu
Genre: fluff, slice of life, hygge
Hahmot: Neville & Luna (voi ihan hyvin nähdä shippinä tai yhtä lailla olla näkemättä).
Summary: Jälki-istuntoa Hagridin mökissä.

A/N: Lahjottavakseni osui tonttuiluhaasteessa Pahatar, joka toivoi jotain jouluista ja suloista Potteria. Joulu vähän meni jo, mutta on se tässä tekstissä hieman läsnä ^^
Toive kokonaisuudessaan:

Spoiler: näytä

Tykkään lukea eniten romantiikkaa ja fluffya, mutta myös seikkailulliset draamaficit ovat kivoja. Samoin huumori. Ikäraja voi olla laidasta laitaan.
Inspiraationlähde: Jotain jouluista ja suloista! Löytyisikö lisäinspiraatiota vaikka näistä: lumimyrsky, onnistunut/pieleen mennyt loitsu, jouluisia ruokia ja juomia, lämminhenkistä yhdessäoloa?

Jos joku oikein kovasti inspiroituu, niin tälle saa ihan vapaasti kirjoittaa jatko-osan halutessaan, minun kynästäni sellaista tuskin syntyy, vaikka ficci ainekset antaakin. 🙈



***


Jäärouva ja naurujuuri


Hagridin mökin ulkopuolella pyörteilivät lumihiutaleet kiihtyvissä spiraaleissa, ja Neville oli kiitollinen, että sai suorittaa jälki-istuntoaan sisätiloissa.

Toki hän olisi mieluummin viettänyt viikonloppua muiden rohkelikon kuudesluokkalaisten kanssa Tylyahossa, mutta McGarmiwa oli määrännyt hänelle jälki-istuntoa yhden onnettoman muodonmuutosloitsun seurauksena.
Loitsu oli pistänyt Nevillen piipuksi muutetun mustepullon savurenkaiden puhaltelun sijaan kylvettämään koko luokan musteessa.
Neville ajatteli, että se oli hänen suorittamakseen aika voimallista taikuutta, vaikka ei toki ollutkaan aivan toivotunlaista sellaista.

Hagrid oli antanut Nevillelle tehtäväksi ruokkia takkatulessa telmiviä salamantereita pitämällä tulen palamassa, ja Neville lisäili kuuliaisesti puita pesään aina välillä.
Oikeastaan Hagridin mökissä oli aika kotoisaa. Takkatuli lämmitti, seinillä roikkuviin petolinnunkynsiin oli ripustettu punaisia ja kultaisia joulupalloja, ja jokin tuoksui pipareilta.

Hagrid itse oli mennyt metsään aika salamyhkäisen näköisenä, ja Neville oli katsonut parhaaksi olla kysymättä, mitä tämä siellä oikeastaan tekisi.
Takkatulen vieressä hautui pannullinen teetä, jota Neville oli juonut jo kupillisen, ja harkitsi ottavansa toisen.
Ottaen huomioon, että Neville oli kuullut kaikenlaisia huhuja Hagridin ruuanlaittotaidoista, tämän keittämä tee oli kerrassaan erinomaista.
Siinä maistuivat neilikka ja inkivääri, ehkä aavistus mandariinia. Se maistui joululta.
Neville oli juuri aikeissa kaataa itselleen kupillisen, kun ovi kävi.

Luojan kiitos tee oli vielä pannussa, ja pienen ämpärin kokoinen muki, joka tipahti lattialle, oli tyhjä. Täytenä se olisi varmasti kastellut Nevillen tummansiniset, jo pahasti vanhuuttaan nukkaantuneet villasukat läpimäriksi.
Onneksi muki oli niin lujaa tekoa (tai laskeutui niin pehmeästi), ettei se mennyt edes rikki.

Neville havahtui pudonneen mukin ihmettelystä, kun ovelta kuului hento yskähdys.

“Anteeksi, en tiennyt, että täällä oli joku”, yltä päältä luminen Luna hymyili varovasti ja roikotti kädessään jotain, mikä muistutti monihaaraista porkkanaa, joka ei voinut oikein hyvin.

“Verso käski tuoda Hagridille tämän.”

“Minä olen jälki-istunnossa”, Neville selitti, “Hagrid meni metsään hoitamaan jotain hommia, älä kysy mitä.”

Neville hillitsi itsensä eikä kysynyt Lunalta, mikä tuo huonovointinen porkkana oikein oli. Neville oli luullut tietävänsä kaikki Verson kasvattamat kasvit, mutta tätä hän ei ainakaan äkkiseltään tunnistanut.

Lunan ilme kirkastui, ja tyttö ravisteli itseään aika lintumaisesti saaden lumihuitulat lentelemään.

“Minäkin suoritan jälki-istuntoa, mutta oletan, että voin jäädä tänne odottelemaan sinun kanssasi, että tuo lumimyrsky menee ohi. Olisi vaarallista mennä takaisin tuollaiseen pyrytykseen. Jäärouva saattaisi tulla ja siepata minut matkan varrelta. Se olisi kyllä aika jännittävää, mutta isä on varoittanut, ettei se eukko välttämättä jätä siepattuja henkiin.”

Jäärouva? Neville puri kieleensä eikä kysynyt tästäkään aiheesta.
Hän oli vähän jo tottunut Lunan outoihin juttuihin, mutta se ei tarkoittanut sitä, että hän olisi välttämättä halunnut kuulla puolen tunnin luentoa ties mistä narksuista tai jäärouvista.

“Haluatko teetä?” Neville kysyi sen sijaan, ja nousi nappaamaan seinällä roikkuvasta koukusta Lunalle suuren kupin.
Muki näytti omatekoiselta, jos hevoskotkan päitä esittävistä kömpelöistä savikoristuksista ja käärmeenhäntäkorvasta mitään saattoi päätellä.

“Kiitos, mielelläni”, Luna hymyili hänelle aurinkoisesti ennen kun alkoi puhallella lämpöä paljaisiin käsiinsä, jotka sinersivät.
Tyttö oli laskenut mystisen porkkanankuvatuksen pöydälle.

“Eikö sinulla ole hanskoja?” Neville kysyi hiukan järkyttyneenä, mutta Luna huitaisi kysymyksen sivuun melko samaan tapaan kuin viime vuonna, kun Neville oli kysynyt, eikö tytöllä ollut kenkiä.

Neville puristi huulensa yhteen ja keskittyi kaatamaan Lunalle teetä. Toinen vaihtoehto oli keskittyä pojan sisällä äkisti kuohahtaneeseen, yllätävän voimalliseen kiukkuun.
Jos tämä meno jatkuisi, Neville vielä tekisi jotain hyvin luihuismaista kaikille, jotka kehtasivat varastella ja piilotella Lunan tavaroita.

“Ole hyvä”, Neville ojensi kupin Lunalle, joka otti sen vastaan molemmin käsin.

“Kiitos, tämä lämmittää ihanasti”, Luna painoi kupin rintaansa vasten ja hymisi tyytyväisenä.

“Jos minä osaisin kutoa, neuloisin sinulle lapaset”, Neville sanoi hiljaa puoliksi toivoen, ettei Luna ehkä kuulisi sanoja rätisevän takkatulen yli.

Tytön huulille leviävä pehmeä hymy ja seuraavat sanat kertoivat kuitenkin, että tämä oli kuullut.

“Se, että ajattelet noin, lämmittää enemmän kuin lapaset. Kiitos, Neville.”

“Sitä varten ystävät ovat”, Neville sanoi posket punaisina ja ojensi kätensä hetken mielijohteesta puristamaan Lunan kapeaa hartiaa.

"Mutta mikä ihme tuo oikein on?" Neville vaihtoi aihetta ja osoitti haaraporkkanaa, kun hänestä alkoi tuntua, että Lunan tuijotus pian sytyttäisi hänen poskensa tuleen.

"Naurujuuri", Luna nosti juureksen pöydältä ja tutki sitä ilmeisen suurella mielenkiinnolla.

"Verso sanoi, että sitä käytetään hilpeytysliemissä, ja sillä voi yksistään jo kiskoa fletkumadon ylös syvästä apatian ja masennuksen tilasta. Fletkujen sydän tosin pettää melkein aina saman tien, niitä ei kai ole tarkoitettu iloisiksi ja aktiivisiksi."

Neville katsoi juurta uudella kunnioituksella ennen kuin heitti äkkiä lisää puita ylläpitämään takkatulta, joka oli alkanut uhkaavasti hiipua. Salamanterien sähisevä vinkuna kertoi sangen selvästi, ettei tulta ollut otuksien makuun riittävästi.

"Haluatko kokeilla?" Luna naksautti naurujuuresta oikein pienen palasen ja ojensi sitä Nevillelle.
"Näytät niin usein jotenkin surulliselta ja huolestuneelta."

"Enpä tiedä", toisen sanat koskettivat Nevilleä, mutta mahdollinen sydämen pettäminen ei oikein houkutellut.
Hän oli hetki sitten vielä ihmetellyt, miksei Verso ollut esitellyt naurujuurta millään oppitunnilla, mutta Lunan sanojen myötä sekin oli selvinnyt. Naurujuuresta olisi varmasti tullut kertaheitolla oppilaille uusi juhlien hilpeyttäjä salakuljetetun tuliviskin rinnalle.

“Miten naurujuurta olisi tarkoitus käyttää, sanoiko Verso siitä?” Neville kysyi ihan vain, ettei vaikuttaisi Lunan silmissä tylsimykseltä.

“Ei, mutta saisimme varmaan aika helposti sen selville”, Lunan kasvoilla käväisi ilkikurinen hymy, jollaista Neville ei muistanut niillä ennen nähneensä.

“Ehdotan, että säästämme tämän palasen, ja järjestämme oman, yksityisen pienen joulujuhlan, ihan ystävien kesken vain”, Luna livautti irti naksauttamansa palasen taskuunsa ja otti ison kulauksen teetä.

“Minä otan jostain kirjasta selvää, miten naurujuuri toimii. Älä näytä noin huolestuneelta”, Luna taputti Nevilleä kädelle.
“Minua huvittaisi olla vähän kapinallinen niin kuin viime vuonna. Voidaan kutsua Ginny, Harry, Ron ja Hermione mukaan.”

“En minä sitä… tai ei mitään. Pienimuotoinen joulujuhla kuulostaa kivalta”, Neville vastasi Lunan hymyyn.

Hän luotti kyllä, että Luna ottaisi selvää naurujuuresta. Enemmän Nevilleä huoletti, ennättäisikö Hermione opettaa hänet kutomaan ennen joulun tuloa.

Neville aikoi nimittäin pitää huolen, että Luna saisi uudet lapaset tavalla tai toisella.

He istuivat mukavassa hiljaisuudessa ja katselivat kiihtyvää lumimyrskyä ruokkien välillä salamanterien tulta ja hörppien herkullisen tuoksuista teetä.
Jälki-istunto ei oikeastaan ollut lainkaan hullumpi tapa viettää lauantaipäivää.
Varsinkaan nyt, kun sen sai tehdä ystävän seurassa.


***

[Angelina]

Neville puristi huulensa yhteen ja keskittyi kaatamaan Lunalle teetä. Toinen vaihtoehto oli keskittyä pojan sisällä äkisti kuohahtaneeseen, yllätävän voimalliseen kiukkuun.
Jos tämä meno jatkuisi, Neville vielä tekisi jotain hyvin luihuismaista kaikille, jotka kehtasivat varastella ja piilotella Lunan tavaroita.

Ihana Neville ♥ Just yks päivä paasasin työkaverille, että Nevillehän on ihan Potterien GOAT, ehdottomasti lopulta yksi parhaista hahmoista Tässäkin tuli jotenkin hienosti esiin se, ettei hän suinkaan ole vain se kömpelö ujostelija, kuten hänestä ehkä alkuun voi luulla.

Tässä oli ihanan lämmin ja lempeä tunnelma! Tätä lukiessa tuli tosi hyvä mieli itellekin :3 Yleensä tykkään lukea ficit parituksellisina (jos sellainen mahdollisuus on), mutta tämän näin kyllä niin kahden läheisen ystävän mukavana hetkenä ja se oli itseasiassa vaihteeks tosi kivaa!

[Pahatar]

Suuri kiitos tästä kommenttilahjastasi! Tämä oli todellinen hyvän mielen ficci.

Yleensä minun tulee luettua erilaisia romansseja tai korkean ikärajan tarinoita, joten tällainen slice of life ja pre-het -ficci oli todella mukavaa vaihtelua. Tässä oli hyvin viehättävä tunnelma ja pidin kovasti näistä Nevillen päänsisäisistä ajatuksista ja tunteista. Hän on kiinnostava hahmo ja kehittyy ehkä eniten kirjojen myötä, mutta ficeissä Nevilleä näkee melko vähän, mikä on kyllä sääli. Todella kivaa, kun sinä korjasit nyt tällä tarinalla kyseistä puutetta.

Jotenkin hyvin tyypillistä ja uskottavaa, että Neville onnistuisi pääsemään jälki-istuntoon pieleen menneen loitsun seurauksena. Vaikka samalla se on minusta epäreilua, kun eihän kyse ollut tahallisesta teosta tai minkäänlaisesta ilkeydestä, vaan vahingosta, eikä sellaisesta saisi rangaista enää jälkien siivoamisen lisäksi. Tosin Hagridin jälki-istunnot olivat hyvinkin hyvähenkisiä, paitsi jos taikaeläimet aiheuttivat hankaluuksia, mutta tässä salamantereista ei tuntunut olevan suurempaa haittaa. Hagridin mökki oli kuvailtu todella kivasti tässä, ja siellä Nevillen oli varmasti helppo päästä jouluiseen tunnelmaan varsinkin kun teekin oli hyvää.

Luna tulikin sitten varsin sopivasti, vaikka jäin kyllä miettimään, minkä ihmeen takia hän sitten oli saanut jälki-istuntoa? Luna ei ollut minusta yhtään pahantahtoinen hänkään, joten ehkä jonkin laittoman kokeilun vuoksi? Jäärouva nauratti, ja oli hyvin lunamainen juttu, ja toi minun mieleeni sen jäärouvan Muumit -piirretyissä, vaikka en tiedä, minkälaisena Luna hänet kuvitteli.

Pidin todella paljon tästä, kuinka Nevilleä suututti se, miten Lunaa kiusattiin. Minuakin harmitti se ihan hirveästi, samoin kuin Nevillen osalta, kun kumpikaan ei tehnyt koskaan mitään pahaa muille. Kiusaaminen on aina yhtä ahdistava asia, ja tuollaisella sisäoppilaitoksessa se olisi varmaan vielä kamalampaa, kun ei niitä kiusaajia pääsisi mihinkään pakoon. Tämä, mitä Neville sanoi ja ajatteli, oli kuitenkin hyvin lämminhenkistä ja suloista, tykkäsin kovasti:

“Jos minä osaisin kutoa, neuloisin sinulle lapaset”, Neville sanoi hiljaa puoliksi toivoen, ettei Luna ehkä kuulisi sanoja rätisevän takkatulen yli.

Tytön huulille leviävä pehmeä hymy ja seuraavat sanat kertoivat kuitenkin, että tämä oli kuullut.

“Se, että ajattelet noin, lämmittää enemmän kuin lapaset. Kiitos, Neville.”

“Sitä varten ystävät ovat”, Neville sanoi posket punaisina ja ojensi kätensä hetken mielijohteesta puristamaan Lunan kapeaa hartiaa.

Minä kyllä tätä lukiessani ajattelin, että Nevillellä oli kuin olikin ystävyyttä lämpimiä tunteita Lunaa kohtaan. Kirjoissahan se ei tainnut tulla esiin, elokuvissa muistaakseni ihan lopussa oli jotain siihen viittaavaa. Neville ja Luna olisivat minusta hyvin ihana ja mielenkiintoinen pari, ja uskon, että vaikka Neville ei jakaisi Lunan kiinnostusta kaikkea sellaista kohtaan, mitä ei ollut olemassa, se ei häntä sitten kuitenkaan haittaisi ainakaan liikaa.

Tässä ficissä oli hyvin kekseliäästi ja monipuolisesti tuotu taikuutta mukaan, mikä ilahdutti minua kovasti. Niin kuin vaikka tuo naurujuuri, saatoin sieluni silmin heti nähdä tuollaisen hieman nahistuneen monihaaraisen porkkanaa muistuttavan kasvin. Vaikka Neville oli varmasti oikeassa siinä, että olisihan sille keksitty nopeasti ihan vääränlaista käyttöä, mutta sinänsä tuollainen kasvi olisi varmasti ihan loistava apu hillitysti käytettynä:

"Haluatko kokeilla?" Luna naksautti naurujuuresta oikein pienen palasen ja ojensi sitä Nevillelle.
"Näytät niin usein jotenkin surulliselta ja huolestuneelta."

"Enpä tiedä", toisen sanat koskettivat Nevilleä, mutta mahdollinen sydämen pettäminen ei oikein houkutellut.
Hän oli hetki sitten vielä ihmetellyt, miksei Verso ollut esitellyt naurujuurta millään oppitunnilla, mutta Lunan sanojen myötä sekin oli selvinnyt. Naurujuuresta olisi varmasti tullut kertaheitolla oppilaille uusi juhlien hilpeyttäjä salakuljetetun tuliviskin rinnalle.

Loppu oli aivan ihana ja lämmitti kovasti mieltä. Tykkäsin kaikesta, kuten tuosta yksityisestä joulujuhlasta ihan vain pienellä porukalla (tai sitten kahdestaan), Nevillen päätöksestä oppia kutomaan Lunan ilahduttamiseksi ja ehkä ennen kaikkea tuosta Nevillen ajatuksesta, että Luna oli ystävä. Todella kaunista, tykkäsin. Kiitos paljon tästä, tämä oli todella kiva lahja.

[Thelina]

Tällä tarinalla on aivan ihana otsikko ja tietysti tuollaiset asiat liittyvät juuri Lunaan! Onneksi Nevillen jälki-istunto ei ollut tuon pahempi, eihän hän tahallaan tehnyt tuhoja tunnilla. Hagridin mökissä on ihanan kotoisa tunnelma ja olipa hyvä, että hänen keittämänsä tee oli hyvää eikä jotain kammottavan makuista litkua. Neville on aivan ihana, kun haluaa neuloa Lunalle lapaset ja myös Lunan repliikki ”Se, että ajattelet noin, lämmittää enemmän kuin lapaset” sulattaa sydämen. Naurujuuren väärinkäyttö huvitti, kieltämättä olisi hauska lukea juhlista, joissa olisi naurujuurella terästettyä juomaa tai muuta vastaavaa kiitos tästä, ihanan lämmintunnelmainen tarina ja olipa myös virkistävää lukea jotain parituksetonta vaihteeksi.

[Altais]

Kommenttikampanjasta tervehdys! Oli aivan pakko valita juuri tämä, koska sekä Neville että Luna ovat ihan parhaita hahmoja, ja heitä on yhtä lailla mahdollista ajatella ystävinä tai parituksena, niin tässä tekstissä kuin ylipäätäänkin. Tässä oli ihanan jouluinen tunnelma lumimyräkän keskellä Hagridin luona teellä (onneksi se oli sentään hyvää), kun Luna ilmestyi paikalle piristämään Nevillen jälki-istuntoa. Sinänsä kurjaa tietysti, että Neville parka sai jälki-istuntoa siitä syystä kuin sai, koska syytön hän siihen oli, mutta ehkä tämä ei tosiaan ollut mikään ikävin mahdollinen päivä hänen elämässään.

“Jos minä osaisin kutoa, neuloisin sinulle lapaset”, Neville sanoi hiljaa puoliksi toivoen, ettei Luna ehkä kuulisi sanoja rätisevän takkatulen yli.

Tytön huulille leviävä pehmeä hymy ja seuraavat sanat kertoivat kuitenkin, että tämä oli kuullut.

“Se, että ajattelet noin, lämmittää enemmän kuin lapaset. Kiitos, Neville.”

Ihana Neville sympaattisine ajatuksineen Lunasta, ja toivon tosiaan, että hän vielä oppii neulomaan, ja tekee Lunalle ne uudet lapaset! Todella inhottavaa kyllä sekä Lunan että Nevillen kiusaaminen tuolla koulussa, mutta onneksi sentään heillä on toisensa tukenaan, ja muitakin ystäviä. Ja olisipa kyllä hauska lukea noista ystävysten juhlista, joissa väärinkäytettäisiin hiukan naurujuurta viihdemielessä. Luna on tässä kyllä myös aivan ihana oma itsensä lumirouvineen ja naurujuurineen, hän on niin loistava, kun jaksaa vaan olla valoisa ja erikoinen oma itsensä, vaikka siitä hyvästä pilkataan ja viedään tavaroita.

Kiitos tästä suloisen lämpöisestä lukukokemuksesta, josta jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa. Voi kun Lunasta ja Nevillestä olisi kiva lukea enemmänkin.

[hiddenben]

Olipa tämä ihastuttavan hymyilyttävä teksti! Minäkin tykkäsin valtavasti nimestä ja ficin hahmot saivat myös klikkaamaan ficin auki. Neville ja Luna ovat sellaisia hahmoja, jotka harvoin joutuvat jälki-istuntoon, mutta silloin kun he joutuvat, opettajatkin osaavat antaa aika lepsut rangaistukset Mikä on ihanaa! Etenkin, kun Luna itsenäisesti päättää jäädä Hagridin mökkiin pitämään Nevillelle seuraa.

Tässä minua ihastutti erityisen paljon kaikki nuo yksityiskohdat naurujuuresta salamantereihin ja Hagridin keittämään teehen. Ja virttyneet villasukat! Myös Nevillen reaktio Lunan kadonneisiin lapasiin oli ihana ja hyvin nevillemäinen, ja ilahduin, kun siihen palattiin lopussa Nevillen pikaisena tarpeena oppia kutomaan Hyvää twistiä tarinaan toi myös Lunan rohkea ehdotus pitää omat pikkujoulut kavereiden kesken, joissa kokeiltaisiin naurujuurta! En osaa edes ajatella, millainen meno siellä olisi juuri tällä porukalla, kaikki varmaan reagoisivat eri tavalla

Kiitos, että kirjoitit! On ollut ihana lukea Tonttuiluhaasteeseen kirjoitettuja ficcejä ja tämä ilahdutti kovasti tällaisena kylmänä pakkasiltana

[Karvis]

Tähän kylmään lauantaipäivään olikin kivaa lukea jotain lämmittävää. Siinä on jotain tosi romanttista, että on takkatuli lämmittämässä ja okei, mun mielestä myös Hargridin mökki on jotenkin oiva ympäristö kaikelle suloiselle, vaikka siellä ei taida toisaalta tietää, onko siellä jotain salaista, mikä voi purra pahasti takapuolesta, jos sen päälle istuu. Mä tykkäsin siitä, että Neville oli tai niin tulkitsin ylpeä siitä, että oli taikonut jotain voimallista, vaikka oli sen takia saanutkin jälki-istuntoa. Naurujuuri kuulostaa vähän vaaralliselta ja toki sitä varmaan bileissä yhdistettäisiin alkoholiin, mistä syntyisi sekakäyttöä. Hui! Kapinallinen ilkikurinen Luna on mielenkiintoinen Luna. Kuinka söpöä että Neville halusi kutoa Lunalle lapaset ja kuinka hän punastui niin kovasti. Mua olisi kiinnostanut kuulla vähän luentoa jäärouvasta, mutta tuo Nevillen reaktio aiheeseen oli oikein ymmärrettävä, koska onhan Lunalla se hurahtanut puolensa, joka on tärkeä osa hahmon viehätystä. Siihen on ongelmallista varmaan kavereistakin suhtautua, mutta he yrittävät parhaansa niin kuin Neville tässä. Tämä kyllä todellakin lämmitti tätä kylmää päivää. 

[Fiorella]

Voi miten hellyttävä tämä oli! Olin laittanut tämän kirjanmerkkeihin, etten unohda kommentoida, mutta ennätin vasta nyt. Tykkäsin suuresti!

Neville ajatteli, että se oli hänen suorittamakseen aika voimallista taikuutta, vaikka ei toki ollutkaan aivan toivotunlaista sellaista.

Neville polo, on se ilonaihe tämäkin! Suoriutui sentään melkoisen vahvasta taiasta, vaikkakin vääränlaisesta...

“Eikö sinulla ole hanskoja?” Neville kysyi hiukan järkyttyneenä, mutta Luna huitaisi kysymyksen sivuun melko samaan tapaan kuin viime vuonna, kun Neville oli kysynyt, eikö tytöllä ollut kenkiä.

Minua vaivasi kirjasta lähtien se, miten kevyesti kaikki suhtautuivat Lunan kokemaan koulukiusaamiseen, ja miten Luna alistui siihen tyynesti. Ihanaa, että Neville tahtoo puolustaa ja auttaa!

“Se, että ajattelet noin, lämmittää enemmän kuin lapaset. Kiitos, Neville.”

❤❤❤

Niin suloista. Tämä oli lämminhenkisyyden ihana huipentuma koko ficci. Tykkäsin tosi paljon, ihanaa että kirjoitit tämän.

[Meldis]

Tämä sopi oikein hyvin luettavaksi vielä näin hyvin joulun jälkeenkin. Tämä oli tosi suloinen ja lämpöinen ja Neville ja Luna yhdessä ovat aivan ihania. Minä en koskaan miellä heitä pariksi, mutta kuvittelisin sen hyvin näin päin, että Neville voisi vähän ihastua Lunaan ja tuntea suojelunhalua häntä kohtaan. Heidän ystävyytensä on herttaista, he ovat joutuneet kokemaan samanlaista kiusaamista, mutta jaksavat silti hymyillä.

Jäärouva saattaisi tulla ja siepata minut matkan varrelta. Se olisi kyllä aika jännittävää, mutta isä on varoittanut, ettei se eukko välttämättä jätä siepattuja henkiin.

Miten Lunamaista, että jäärouvan tapaaminen olisi jännittävää, vaikka siinä voisi kuolla samalla. Onkohan Lunan isä lukenut Tove Janssonia liikaa vai mistähän on lähtöisin tämä ajatus jäärouvasta ja hänen mahdollisesti kuolettavasta tapaamisestaan. :3

“Jos minä osaisin kutoa, neuloisin sinulle lapaset”, Neville sanoi hiljaa puoliksi toivoen, ettei Luna ehkä kuulisi sanoja rätisevän takkatulen yli.

Tytön huulille leviävä pehmeä hymy ja seuraavat sanat kertoivat kuitenkin, että tämä oli kuullut.

“Se, että ajattelet noin, lämmittää enemmän kuin lapaset. Kiitos, Neville.”

Ääää Neville on ihana ja Luna myös, miten ihanasti Neville ajatteleekaan ystäväänsä, vaikka samalla toivoi, että Luna ei olisikaan kuullut häntä. Mutta Lunan vastaus oli, jos mahdollista, vieläkin söpömpi. Nämä ovat aivan ihanat ystävykset ja sitten Neville vielä oikeasti lopuksi pohti, jos ehtisi opetella kutomaan tehdäkseen Lunalle lapaset. ^^ Ja kivasti Nevillen rohkelikkouskin näkyi, kun hän halusi puolustaa Lunaa tämän kiusaajilta. Naurujuuren terästämät pikkujoulut kuulostavat erinomaisilta, ihan vain noin ajatuksena, katsotaan luetaanko niistä koskaan.
Kiitos tästä tosi paljon, oli ihanan sydäntälämmittävää luettavaa. ^^

[Ansa]

Aww, tämä teksti on kokonaisuudessaan niin ihanan tunnelmallinen, ja miten sen nyt sanoin kuvaisin... pehmeä! Lämmittävä, softcoremainen tunnelmapläjäys. Hagridin teen makuvivahteet ja kaikki pienet ihanat yksityiskohdat saivat makustelemaan ja hyrisemään hyvällä mielellä. Luna on Luna ja Neville on Neville, varsin uskottavalta vaikutti heidän ajatuksensa, jutut ja käyttäytyminen. Kiitos tästä. <3

-Ansa

[Violetu]

Kiitokset kaikille ihanista kommenteistanne näin tosi paljon myöhemmin 😅😘 <3

Angelina: Neville on kyllä paras<3 Wow, että ihan ystävyytenä luit, mahtavaa Alkuun taisi itsellä olla paritusvibat mielessä, mutta mitä pidemmälle tämän kanssa pääsin, sitä enemmän alkoi tuntua ystävyydeltä, ja niin nytkin lukiessa tuntui. Kiitos kommentista<3

Pahatar: Kiva että lahja miellytti, vaikka ei ehkä aihepiiriltään kuulunutkaan vakiolukemistoosi^^ Itse toivon melkeen aina Harry/Nevilleä synttärilahjatoiveiden joukossa, mutta se on (myös omasta mielestäni) aika vaikea paritus kirjoittaa. Kiitos kommentista<3

Thelina: Kiva että upposi parituksettomana, itsekin näin paljon myöhemmin lukiessa näen tämän puhtaasti kaksikon ystävyytenä^^ Kiitos kommentista!

Altais: Kiitos kommentista <3 Itsekin lukisin todella mielelläni enemmän Lunasta ja Nevillestä, paritettuna tai ystävinä, nää kaks on niin symppiksiä yhdessä ja erikseen ^^

hiddenben: Rakastan Potterficcailussa just kaikkia taikamaailman yksityiskohtia, niitä on kiva keksiä. Nyt tälleen vuotta myöhemmin alkaa oikeasti houkutella jopa tuon jatko-osan kirjoittaminen, mutta katsotaan Kiitos kommentista <3

Karvis: Hagridin mökki on kyllä yksi Potterien rauhallisimpia ja kotoisimpia ympäristöjä, aamen. Muumien jäärouvaa taisin ajatella, vaikuttaa ihan sellaiselta, mihin Luna ja hänen isänsä voisivat hyvinkin uskoa Kiitos kommentista <3

Fiorella: Näen tämän kyllä hyvin Fiomaisena ficcinä, lämpöistä ja söpöä ja harmitonta Kiva että pidit ja kiitos kommentista<3

Meldis: Ihanaa, itsekin näen Nevillen ja Lunan helposti suojelunhaluisina toisiaan kohtaan, siitä on sitten vaikeampi sanoa, herättääkö se kaksikossa muitakin lämpimiä tunteita toisiaan kohtaan^^ Kiitos kommentista<3

Ansa:Taikamaailman yksityiskohdat on Pottereissa ihan yksi lempparijuttu, siksi kai niitä tulee ficceihinkin ripoteltua niin paljon, kiitos kommentista<3