Peililasinsirpaleita [K11] angst, horror

[sennamiila]

Title: Peililasinsirpaleita

Author: senna

Beta: eip

Genre: angst, angst ja angst, lievä horror

Rating: K11

Starring: Medeia Selena Lestrange (OC) (ja tietämättömille tiedoksi, että kyseessä on Bellatrixin tytär)

Disclaimer: Medeia on minun, muu on Rowlingin

Quote: Sinä olet erilainen kuin minä, täysin erilainen. Mutta kuitenkin niin samanlainen.

Warnings: pahanlaatuista angstia

A/N: Kyseessä siis tosiaan on spinoff ficciini Palapelisotkuja K11. Medeia on tässä kolmetoistavuotias ja antaa itsestään varmasti täysin erilaisen kuvan kuin Palapelisotkuissa. Mutta tähänkin on selitys olemassa, sillä kolmentoista vuoden ikä oli tyttöselle hankala, jonka vuoksi ehkä näin. Ja Palapelisotkuja lukeneet huomatkaa, ettei Medeian tästä vaiheesta ficissä ollut mitään vaan noin kahdentoista vuoden iästä hypättiin suoraan kuuteentoista, joten... No, tässäpä tämä, olkaa hyvät.



Peililasinsirpaleita


Pienikokoinen, siro ja hento tyttölapsi katselee minua. Hän keikistää päätään samaan aikaan kanssani, hänen ilmeensä ja eleensä ovat kuin kopioita omistani. En voi olla ihmettelemättä, kuinka joku voikaan olla niin samankaltainen kuin minä.

Mutta kyllä joku voi. Minun peilikuvani, kaksoseni. Ainoa, joka ymmärtää minua, hyväksyy minut seuraansa, vaikka olenkin tällainen. Me olemme identtiset, eroavaisuuksia ei ole. Mutta vaikka puhunkin hänelle, ei hän koskaan vastaa. Hän on vain vaiti ja kuuntelee, ei sano sanaakaan. Toisinaan toivoisin hänen olevan todellinen. Se on kuitenkin turha toivo. Kaksoseni kuuluu toiseen maailmaan, joka on kaukana omastani. Ja vaikka kuinka hartaasti sitä olen jo pitkän aikaa toivonutkin, ei kaksoseni astu peililasin lävitse tähän maailmaan, jolla on annettavanaan vain sirpaleita. Sirpaleita, jotka viiltävät auki jalkapohjien pehmeän ihon.

Onhan täällä toki yksi, kenelle voisin puhua. Sinä. En kuitenkaan tahdo puhua sinulle, sillä sinä vihaat minua kuten minäkin sinua. Etkä sinä ymmärtäisi, voisi koskaan edes tulla ymmärtämään. Sinä olet erilainen kuin minä, täysin erilainen. Mutta kuitenkin niin samanlainen.

Sinun näkemisesi saa minut voimaan pahoin. En kestä läsnäoloasi, josta olen tietoinen joka ikinen päivä, joka ikinen sekunti, jonka vietän tässä rakennuksessa. Minä en tahdo sinua lähelleni, en tahdo edes nähdä sinua. Mutta minun on pakko, sillä sinä pakotat minut siihen. Et ymmärrä, kuinka paljon olen sinun vuoksesi joutunut kärsimään. Ja miksi edes ymmärtäisit? Et sinä koskaan ole nähnyt pintaa syvemmälle. Tai sitten sinä vain sokeasti kieltäydyt näkemästä.

Enää neljä vuotta niin pääsen pois täältä. Sitten olen vapaa kaikesta, aivan kaikesta, eikä minun enää koskaan tarvitse palata tähän rakennukseen, jossa elämäni tuhottiin tai nähdä sinua. Sinä pilasit minun lapsuuteni, koetit turhaan saada minusta aikuista aivan liian varhain. Se todistaa vain jotain sinusta itsestäsi, siitä, ettet vielä itsekään ole aikuinen. En minä voi asua sinun kanssasi, minun pitäisi päästä jonnekin muualle.

Mutta minne minä muka menisin? Sinun siskosi luokse? Älä naurata, en ikinä. Siskosi on liian paljon sinun kaltaisesi. Ylpeä, koppava, ei välitä muista kuin itsestään. Ja ehkä pojastaan. Toisen siskosi luokse? Enhän ole koskaan edes tavannut häntä, sillä välinne ovat olleet poikki jo ties kuinka kauan. Ei minulla ole mitään muuta paikkaa, joudun vain kitumaan täällä sinun seuranasi.

Sinä et hyväksy minua, et pidä minusta tällaisena. Pitäisikö minun muuttua? Pitäisikö minusta tulla kiltti ja kuuliainen lapsi, totella jokaista sinun sanaasi sanomatta lainkaan vastaan? Olisinko sitten edes jollain tavoin hyvä, kelvollinen? Epäilen. Saan olla täysin oma itseni vain kaukana kotoa, koulussa. Tai sitten vaihtoehtoisesti serkkusi luona. Serkkusi, joka on aina ollut minulle kuin isä. Hänen luonaan olen aina tuntenut itseni hyväksytyksi, jopa rakastetuksi. Täällä en ole koskaan saanut sellaista tuntea. Sen vuoksi tahdonkin vain pois, tahdon vapauteen. Tahdon, että päästät minusta irti ja annat minun lentää. Et sinä voi määrätä minun elämääni, se ei ole sinun. Minun elämäni, minun päätökseni ja valintani, joihin sinun aina täytyy puuttua. Etkö kerrankin voisi jättää minua rauhaan, antaa minun vain olla? Enkö kerrankin saisi tehdä oman mieleni mukaan? Aina sinulta löytyy jotain vastaansanomista kaikkeen. Etkö kerrankin voisi olla huutamatta minulle siitä, kuinka huono ihminen minä olen? Minä en kestä kuunnella sinua, olet polkenut minut jalkoihisi. Sen vuoksi vihaan sinua niin kuin sinäkin minua.

Silmäni kääntyvät taas katsomaan kaksostani. Ainoaa, joka ymmärtää minua. Eikä hänkään edes ole todellinen. Ei vaikka kuinka tahtoisin. Nyt minua takaisin katsovat ainoastaan tummat ja tyhjät, välinpitämättömät silmät, joita mustat kiharat reunustavat. Kasvot ovat huulia myöten kalpeat, tummat varjot silmien alla kielivät huonosti nukutuista öistä. Öistä, joita en sinun vuoksesi ole pystynyt nukkumaan kunnolla. Näen aina vain painajaisia. Saatan säpsähdellä monta kertaa yössä hereille ja huomata itkeneeni, vapisevani kauttaaltaan. En tiedä enää, mitä minun pitäisi tehdä, tahdon vain pois.

Mitä minä olen tehnyt, kun en kelpaa sellaisena kuin olen edes omalle äidilleni?

[Natural]

Vou... olipa masentavaa... yhtä äkkiä tuli tyhjä olo... ettei jopa ontto?

Siis: pidin kovasti. Olit hyvin tuonut Medeian tunteet esille, pystyin niin samaistumaan häneen.
Tosissaan masentavaa tekstiä. Ehkö jopa itse hiukan masennuin.

Mitä minä olen tehnyt, kun en kelpaa sellaisena kuin olen edes omalle äidilleni?

Tämä lopetus oli aivan... älyttömän... surullisen kaunis? Tämä iski suoraan minun lävitseni ja tuli tosi haikea olo.

Osaat kirjoittaa todella hyvin, varsinkin angstia. Saat aina kaikki tunteet todella vahvasti esille ja henkilöön on helppo samaistua.

Jotenki tuli sellainen olo, että olisi voinut käydä hakemassa Medeia ja antaa hänelle sitä rakkautta, mitä ei äidiltään saanut. Kamalaa ajatella, että jos ei kelpaisikaan vanhemmille, sellaisena kuin on - hui.

Mitä minä vielä keksin sanoa? Tämän jälkeen on kyllä tosi outo olo... jotenkin tyhjä?

Kiittäen ja kumartaen,
Natural

Ps. pahoitteluni sekavasta kommentista...

[sennamiila]

Kiitokset kommentistasi, Natural. Ja mitähän ihmettä? Mähän kielsin sua masentumasta, kun luet tätä. Mutta no jaa, ihan sama, koska itsekin masennuin tätä kirjoittaessani. On hienoa kuulla, että kuvailu toimii ja henkilöihin (tai tässä tapauksessa siis Medeiaan) kykenee helposti samaistumaan. Mä voisin tulla sun kanssas hakee Medeian ja halata sitä, koska tuossa vaiheessa elämäänsä tyttö selvästikin oli halin tarpeessa. Kolmentoista vuoden iästä muistan, että ainakin itselleni (kuin myös näemmä Medeialle) se oli vaikeaa aikaa, kun tuntuu, ettei mikään koskaan kelpaa, eikä saa olla oma itsensä kun aina pitää olla jotain aivan muuta. Mutta Palapelisotkujen loppuhan kertoo, mitä oikeasti kävikään...

Suurkiitokset vielä kommentistasi
senna

[Lumille]

Mä en kyllä tiedä, miten sä aina pystyt siihen, siis saamaan ihan hirveesti ajatuksia aikaan mutta silti jotenkin niin mykäksi, että on tosi vaikeeta tietää mistä edes alottaa. Ekaksi ainakin niin kun Natural tossa sanoi, että tästä jäi jotenkin tosi haikea ja ihan tyhjä olo. Siis jotenkin koko teksti oli vaan niin sellasta haikeeta ja angstia mutta silti jollain lailla kanssa tosi.. niinkun pelottava.

Mutta vaikka puhunkin hänelle, ei hän koskaan vastaa. Hän on vain vaiti ja kuuntelee, ei sano sanaakaan.

Jotenkin tuo koko kappale oli jollain tavoin kovin pelottava ja jotenkin ehkä hieman hullu, mutta kuitenkin vaan niin jotenkin upea. Jotenkin vaan Medaia vaikuttaa niin kovin yksinäiseltä ja tollaselta pikkuselta, ja taas vähän komppailen tuli mullekkin sellanen olo, että tekisi vaan mieli mennä halaamaan sitä ja salakavalasti pelastaa se

Sinun näkemisesi saa minut voimaan pahoin. En kestä läsnäoloasi, josta olen tietoinen joka ikinen päivä, joka ikinen sekunti, jonka vietän tässä rakennuksessa. Minä en tahdo sinua lähelleni, en tahdo edes nähdä sinua. Mutta minun on pakko, sillä sinä pakotat minut siihen. Et ymmärrä, kuinka paljon olen sinun vuoksesi joutunut kärsimään. Ja miksi edes ymmärtäisit? Et sinä koskaan ole nähnyt pintaa syvemmälle. Tai sitten sinä vain sokeasti kieltäydyt näkemästä.

Jotenkin nyt kun on lukenut Palapelisotkut ja kaikkea niin mulle tuli tästä vähän sellanenkin olo, että tuskin toi on helppoa Bellallekkaan. Tuntuu vaan ihan kauheelta, ja siis vaikka tää olikin tällästä angstausta, mutta kun että voi noin epäonnistua. Siis no, onhan kyseessä kolmetoistavuotias Medaia, joka nyt tuskin on aatellu sitä tässä tapauksessa, mutta kuitenkin. Musta vaan tuntuu ettei Bella mitään muuta tossa vaiheessa ajatellutkaan kun Medaiaa, ja että aika oli ihan yhtä vaikeeta hälle. Okei, nyt siitä tuli ihan tuplamasentava..

Etkö kerrankin voisi olla huutamatta minulle siitä, kuinka huono ihminen minä olen? Minä en kestä kuunnella sinua, olet polkenut minut jalkoihisi.

Musta tuntuu että Medaialle voisi lähettää vaikka enkelin (: okei, mä en kyllä edes halua tietää, mitä nyt oikeen olen sepitellyt, mutta suoraan sanoen tää oli ihan tosi upea ja samalla vaan kovin masentava. Suuri kiitos sulle vielä, mä ihan tosissaan rakastuin tähän ja aawws, kiitos !

[sennamiila]

Hirrrmu suuret kiitokset kommentistasi, Lumille. Pakko nyt mun kyllä sanoa, etten itsekään oikein tiedä, mistä aloittaisin. Medeia on hieman hullu itsekin (kukapa ei olisi?), joten tuo peilikuvan kuvitteleminen melkein todelliseksi tuntui hyvältä. Vaikka se ehkä tosissaan ehkä hieman pelottava lisä olikin niin itse ainakin pidin siitä. Ja joo, tuskin se teini-iän alkuvaihe on helppoa kenellekään, ei teinille itselleen, eikä myöskään hänen perheelleen (tässä tapauksessa siis äidille). Medeia on tunnetusti hirmuinen drama queen, joten voisi ehkä päätellä, ettei se Bella nyt niin ihan täysin kuitenkaan epäonnistunut tyttärensä kanssa

Musta vaan tuntuu ettei Bella mitään muuta tossa vaiheessa ajatellutkaan kun Medaiaa, ja että aika oli ihan yhtä vaikeeta hälle.

Tiekkö, että mä ajattelin justiinsa näin. Medeia kuitenkin oli ja on edelleen Bellan ainoa lapsi, tytär, joten tuskin Bella nyt ihan kylmä voi Medeiaa kohtaan olla. Isleen sanoja lainaten "Äidit rakastavat lapsiaan, vaikkeivät aina sitä näytäkään. Ja kuten äidit rakastavat lapsiaan, myös lapset rakastavat äitejään. Lapset tosin myöntävät sen vielä harvemmin kuin äidit".

Mennään yhdessä halaamaan Medeiaa
senna

[Arion]

Stalkkaanko edelleen sua? Ei, tällä kertaa sain Palapelisotkuista ilmoituksen tästä.

Mutta hieno alku, ja miten muuten pärjäät kolmella fikillä samaan aikaan, kun sulla on myös Minne tuuli kuljettaa ja Kerran kesken myös?

Tähän alkuun sopi yllättävän hyvin tollainen ajatuksenjuoksu vain, vaikka yleensä pidän toiminnasta ja puheesta, mutta mikäli koko tarina ei ole pelkkää ajatuksen virtaa, musta saa jälleen kerran lukijan

[sennamiila]

Kiitokset kommentistasi, Anturajalka93. Pahoin kuitenkin pelkään, että tämä ficci tulee jäämään vain yksilukuiseksi, kun ei tosiaan rahkeet riitä enempään (se monilukuinen jatko-osa tulee sitten myöhemmin..) Kiva kuitenkin kuulla sinun tykkäävään tuosta ajatuksenjuoksusta, koska itsellä tämä tosiaan tuli kirjoitettua aika lailla tajunnanvirtana

Kiitoksia
senna

P.s. On mulla kyllä ollut neljä jatkoficciä kesken samaan aikaan - Kerran, Palapelisotkuja, Morsianten sota ja Minne tuuli kuljettaa

[Hermione Granger]

Ihanaa! Todella kauniisti kirjoitettu ja ihana ficci, jota pääsen vihdoinkin kommentoimaan.

Tuo aloitus oli todella ihana ja Medeian ajatukset oli tosiaan tuotu hyvin esille. Esimerkiksi hänen ajatuksensa äidistään olivat todella hyvin kirjoitettuja ja uskottavia.

Onhan täällä toki yksi, kenelle voisin puhua. Sinä. En kuitenkaan tahdo puhua sinulle, sillä sinä vihaat minua kuten minäkin sinua. Etkä sinä ymmärtäisi, voisi koskaan edes tulla ymmärtämään. Sinä olet erilainen kuin minä, täysin erilainen. Mutta kuitenkin niin samanlainen.

Esimerkiksi tuo kohta oli todella hyvä.

Mitä minä olen tehnyt, kun en kelpaa sellaisena kuin olen edes omalle äidilleni?

Tuo oli myöskin todella hyvä lopetus. 

Hermione

[sennamiila]

Oi, kiitoksia kovasti kommentistasi, Hermione. Hyvä kuulla, että Medeian ajatukset äidistään ovat uskottavia, kun hieman oli semmoin pelko, ettei Palapelisotkuja aiemmin lukeneet välttämättä niitä uskoisi (vaikkei 13-vuotiaasta Medeiasta siellä kerrotukaan..). Mutta hyvä, jos niin ei sitten ole Tuo lopetus on ehkä yksi omistakin suosikeistani tässä ficissä.

Kiittäen
senna

[sennamiila]

Valtavat kiitokset kommentistasi, Bea. Arvaa vaan, kuinka paljon arvostan sitä. Oikeasti. Ehkä mä joo olen noussut kirjottamisessa uudelle tasolle - mutta vain tämän ficin kirjoittamisen ajaksi. Sitten tein comebackin edelliselle. Tai ehkä osasyynä oli se, että kirjoitin tämän tekstin täysin tajunnanvirtana..

Hyvä, ettet kokenut häiritseväksi sitä, että Medeia tässä antoi itsestään niinkin erilaisen kuvan kuin Palapelisotkuissa. Sillä, kuten itsekin sanoit, ihmiset muuttuvat. Jossain vaiheessa voi olla tuollainen olo, hetkeä myöhemmin taas iloinen ja niin edespäin. Ja Medeian mielialanvaihtelut tiedetään.. Mutta tuskin tuo teini-iän alkupuoli oli tytölle kovinkaan helppoa aikaa - tuskin se oli sitä Bellallekaan. Katsotaan ensin Medeian pinnan alle ja ajatellaan, mitä siellä mahtaakaan liikkua. Omasta mielestäni ainakin kolmentoista vuoden ikä oli hankala vaihe kokonaisuudessaan, joten ei ihmeekään, että Medeia tuon ikäisenä tunsi itsensä kovin yksinäiseksi ja ei-rakastetuksi. Ihanaa, kun te tyksitte tuosta lopusta ♥

Kiittäen
senna

[telluooo]

aa tää on aivan ihana ! mua rupes itkettämään, tosi hyvin kirjoitettua ja tosi aidon tuntuista ja kaikki tunteet oli kuvattu niiin hyvin. ah. tykkäsin ihan sairaan paljon. eli siis kiitos tästä mahtavasta lukukokemuksesta

Minun elämäni, minun päätökseni ja valintani, joihin sinun aina täytyy puuttua. Etkö kerrankin voisi jättää minua rauhaan, antaa minun vain olla? Enkö kerrankin saisi tehdä oman mieleni mukaan? Aina sinulta löytyy jotain vastaansanomista kaikkeen.

tää kohta jotenkin käy just sopivasti mun tämänhetkiseen tilanteeseen....

[sennamiila]

Kiitoksia kamalasti, telluooo. Kiva kuulla, että olet pitänyt tätä. Ja ai kamala, joko mä taas itketän ihmisiä? Siitä on näemmän tullut mulle paha tapa.. Etkä muuten ole ainoa, jonka tämänhetkiseen tilanteeseen tuo lainaamasi kohta sopii.

Kiittäen
senna