Dragon Age: Origins: Tän täytyy mennä näin, S, F!Warden/Alistair

[Subbe93]

Ficin nimi: Tän täytyy mennä näin
Kirjoittaja: Subbe93
Ikäraja: S
Fandom: Dragon Age: Origins
Tyylilaji/Genre: Angst, songfic
Paritus/Hahmot: F!Warden/Alistair
Vastuuvapaus: Dragon Age ja hahmot kuuluvat BioWarelle, enkä tienaa tästä huvista mitään.
Varoitus: Spoilereita
Yhteenveto: Tiedät olevasi epäreilu. Teit saman, minkä kuningas Cailan oli tehnyt Ostagarissa: Halusit pelastaa Alistairin, halusit pitää hänet turvassa, hengissä…
      Ja niin oikealta kuin se tuntuukin, tiedät tekeväsi väärin.
Haaste: Inspiroidu musiikista, biisi: Vesa-Matti Loiri – Armo, alkuperäinen Apulannan
A/N: Mieleni teki kokeilla kirjoittaa Wardenista ilman, että minun pitää määritellä hänet Couslandiksi, Ameliksi, tms. Ja oikeastaan tälle kokeilunhalulle löytyy inspiroija! Kiitos hedge14: lukiessani ficejäsi Dragon Agesta olen saanut pientä innostusta kokeilla kirjoittaa eri tavalla, sekä muistakin hahmoista, kuin Wardenista (joka minun tapauksessani on ollut Cousland).



Tän täytyy mennä näin

Minut ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen

Huutoja ja miekan kolahduksia. Kuulet niistä jokaisen, ja silti keskityt vain ja ainoastaan siihen, että jokainen darkspawneista Denerimin porteilla kaatuisi.
      Etkä ajattele mitään.
      Pidät kaukana Riordanin sanat, jotka olivat aluksi kolahtaneet sinuun liiankin liikaa. Pidät poissa Morriganin, ja hänen tarjouksensa. Et halunnut olla varma, olitko tehnyt oikein, etkä halua tietää, kadutko vai et. Redcliffessä sinua pelotti ja kauhistutti, halusit vain itkeä ja huutaa, kirota koko maailman ja perääntyä vielä kun oli mahdollista.
      Mutta tiesit, ettei sinulla ollut siihen varaa. Tiesit, että sinun on oltava rohkein, vahvin. Sinulla ei ole varaa heikkouksiin, ei pelkoihin.
      Annoit tyhjyyden vallata itsesi, vallata mielesi. Se oli suojasi matkalla Denerimiin. Mutta nyt tilanne oli melkein toinen. Mitä todella tunnet? Haluat tietää ne tunteet, kun viimeinen taistelu koittaisi.

Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää

Et sano hänen nimeään, vaikka Riordan on ollut sitä mieltä, että sinun pitäisi ottaa hänet mukaan. Et sano, koska pelkäät tietäväsi, miten käy, jos Riordan epäonnistuu.
      Eikä sinulla ole varaa menettää enää ketään.
      Tunnet Alistairin katseen itsessäsi. Kieltäydyt vastaamasta katseeseen, kieltäydyt, vaikka seuraavaksi annat hänelle tehtävän johtaa loppuja, jotka jäävät puolustamaan kaupungin portteja. Tiedät olevasi epäreilu. Teit saman, minkä kuningas Cailan oli tehnyt Ostagarissa: Halusit pelastaa Alistairin, halusit pitää hänet turvassa, hengissä…
      Ja niin oikealta kuin se tuntuukin, tiedät tekeväsi väärin.
      Uskottelet itsellesi, että näin sen on mentävä. Niin uskollisesti kuin Alistair onkin kulkenut rinnallasi minne tahansa olet mennytkään, sinun on jatkettava yksin. Niin paljon kuin olettekin yhdessä kokeneet, sinun on jätettävä hänet taakse. Sinun on pakko, jotta voisit löytää perille. Alistairin kanssa et ehkä löytäisi.

Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika
Viimeiseen tiimaan

”Vai on minun jäätävä porteille”, Alistair sanoo hieman kylmästi. Se viiltää sisintäsi. Se ei ollut hänen tapaistaan.
      ”Jonkun on laitettava sana Orlaisiin, jos emme onnistu”, valehtelet. Tai onhan se osa totuudesta, mutta ei koko totuus. Uskottelet vain itsellesi, että se on.
      Alistair huokaisee. ”Oli miten oli, meillä ei ole aikaa väitellä asiasta.” Hän katsoo sinua ja hymyilee. ”Olet muutenkin sellainen jääräpää…”
      Yrität hymyillä, mutta se tuntuu vaikealta. Päässäsi takoo ajatus, ettet ehkä tule enää milloinkaan näkemään häntä. Mitä tahansa voi tapahtua.
      ”Tämä päättyy pian”, hänen äänensä sanoo. ”Tavalla tai… toisella.”
      Kohotat katseesi häneen. Hyvästien on tultava pian loppuun. Tiedät, että sinun pitää pian jatkaa: arkkidemoni ei odottaisi, että olisit täysin valmis.
      ”Minä rakastan sinua.”
      ”Minäkin rakastan sinua”, Alistair vastaa haikean näköisenä. ”Ikuisesti.”
      Olet liian lähellä tunteen purkausta. Pysy vahvana, hoet itsellesi. Astut eteenpäin ja sulkeudut hetkeksi rakkaasi syleilyyn. Otat siitä kaiken mahdollisen irti, keräät viimeiset voiman rippeet.
      Ennen vetäytymistä olet kuulevinasi toiveen, että Riordan onnistuisi.

Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin

Katsot heitä jokaista vuorollaan. He ovat auttaneet sinut näin pitkälle. Olet heille kiitollisuuden velassa, eivätkä sanat edes riittäneet kertomaan, miten kiitollinen olet. Kuljet heidän ohitseen, pieni hymy kasvoillasi osoittaaksesi, että tästä selvittäisiin jälleen kerran.
      Tähän hetkeen tuntui päättyvän niin paljon hyvää ja kaunista. Oli paljon sellaista, mitä et tulisi koskaan unohtamaan. Paljon sellaista, mikä pitäisi sinut kasassa, auttaisi sinut jatkamaan viimeiselle etapille. He olivat olleet sinun perheesi, auttaneet sinua, pitäneet sinut pystyssä, luoneet uskoa. He olivat luottaneet sinuun.
     Jos saat tehtyä Fereldenistä jälleen turvallisen, heistä jokainen oli ansainnut sen.

Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

Alistairin kohdalla vihlaisee kuitenkin pahimmin. Miten kaikki muut olivatkaan tuntuneet tietävän, että teidän suhteenne voisi tulla päättymään kamalalla tavalla. Etkä ollut uskonut siihen. Olit ollut varma, että selviäisitte yhdessä, ja edessänne olisi yhteinen, onnellinen elämä.
      Sen on mentävä näin. Niin paljon kuin tahdotkin kieltää tapahtumat, säilyttää sen kaiken kauneuden, jota olet kokenut, se ei auta. Sinun on pakko päästää irti. Sinun on mentävä yksin, ilman toista puoliskoasi – kaiken varalta.
      Ja niin paljon kuin rakastatkin ja yrität tehdä oikein, tiedät, että saatat tulla olemaan juuri se hirviö, joka satuttaa Alistairia, vaikka olet toisin luvannut. Jos Riordan ei onnistuisi… Vain Luoja tiesi, miten tämä tulisi päättymään.

[hedge14]

Vau. Jotenkin olin onnistunut ihan ohittamaan mahdollisuuden, että Alistairin voi tosiaan jättää porteille. Tai siis, tiesinhän minä että niin voi tehdä, mutta en ajattelut kovin pitkälle, millaista se olisi ja miten se Alistairiin ja Wardeniin vaikuttaisi. Olet kyllä onnistunut kuvailemaan niitä tunteita mitä moinen skenaario voisi aiheuttaa. Pidin eniten tästä:

Annoit tyhjyyden vallata itsesi, vallata mielesi. Se oli suojasi matkalla Denerimiin. Mutta nyt tilanne oli melkein toinen. Mitä todella tunnet? Haluat tietää ne tunteet, kun viimeinen taistelu koittaisi.

Ja tästä:

”Vai on minun jäätävä porteille”, Alistair sanoo hieman kylmästi. Se viiltää sisintäsi. Se ei ollut hänen tapaistaan.

Ensimmäinen kohta on kyllä aika hyvä kuvaamaan sitä, miltä olisi odottaa kuolemaa, varsinkin kun Wardenin täytyy tappaa itsensä. Alistairin vuoksi, kaikkien vuoksi. Hän yrittää olla turta, mutta ei ihminen siihen oikeasti pysty. Ei aivan.

Ja sitten tää toinen. Alistair kuvataan välillä liian pehmoksi. Mutta se osaa oikeasti suuttua. Se osaa valittaa, se osaa olla kylmä. Tosi mukavaa, että otit sen esille. Vaikka Alistairkin tietää realiteetit, ymmärtää, niin hänkin käyttäytyy inhimillisesti. Huonosti. Mutta kyllä hänkin sitten osaa antaa oikeat hyvästit.

Fici oli muutenkin hyvin pohdittua tekstiä. Pystyi kuvittelemaan itsensä Denerimin porteille. Kiitos siis todella mukavasta lukukokemuksesta! (Hyvä jos keskustelumme olivat saaneet aikaan innostusta.)

[Subbe93]

Mun täytyy sanoa, että itseäni välillä "vähän" syö internetin syövereissä, kun moni tuntuu pitävän Alistairia pelkkänä idioottina. Jotenkin tuntuu, että moni unohtaa juuri sen, että Alistair osaa oikeasti olla vakava, että hän ottaa asioita vakavasti, hän osaa suuttua, jos näkee sille kunnon syyn. Sitä juuri rakastan Alistairissa: Hän on hölmö ja ihanan idiootti, mutta silti kuitenkin sellainen vakavasti otettava hahmo. Hahmo, joka osaa taistella ja sanoa mielipiteensä, jolla on heikkoudet ja vahvuudet, mutta silti myös sellainen höpsö, joka saa hymyn huulille. Ja sitten kun ottaa vielä huomioon Alistairin menneisyyden, joka sisältää menetyksiä, yksinäisyyttä ja yksin jäämistä, "heittelemistä" paikasta toiseen, hän on elänyt elämää muiden "ehdoilla"/käskyillä.... Ja kaiken sen jälkeen, mitä hänelle on tapahtunut, hän on silti herttainen mies, eikä katkera, tms.

Mutta joo, riittänee tätä lajia. Alistair on musta vaan niin älyttömän ihana hahmo <3

Kiitos kommentistasi, on todella ihanaa, että uskaltauduit lukasemaan tämän (ja sen Uusintaottelun)! Ja hienoa on myös kuulla, että fici on onnistunut, vaikka itse välillä (tätäkin) hieman väheksyin. No, mitäpä tekstiäni en olisi väheksynyt