Title: Hetki vain aikaa
Author: Minähän se
Ikäraja : K-11, luulisi, en tosin oo varma. Oon
huono tällasissa
Genre: No en tästä kyllä tiiä...
Pairing: Se aina yhtä suloinen Harry/Darco
Disclaimer: Juu henkilöt kokonaan Rowlingin. Vain idea minun, enkä saa tästä rahaa...
Varoitukset: ei kaii...
A/N: Elikkä siis, itte oon suht tyytyväinen tähän
Laulu on Disneyn elokuvasta Leijonakuningas 2
Me olemme yhtä.
Noi aika lopussa olevat Harryn ja Dracon kommentit on tosta laulun lopusta. Huomaatte sitten
Noniin,
Enjoy!
~*~*~*
Kun sä katsot elämää,
Etkä voi ymmärtää
Sä mitä näät”Draco…”, kuului heiveröinen kuiskaus makuuhuoneesta.
Draco Malfoy, joka oli istunut olohuoneessa katsomassa televisiosta jännittävää poliisisarjaa riensi nyt hämärään makuuhuoneeseen. Ikkunoiden eteen oli vedetty verhot, joiden läpi tuleva valo loi aavemaisen vihreän hämyn huoneeseen.
Sängyllä makasi kalpea ja heikko mies.
”Draco?” tuo mies toisti.
”Tässä, rakas”, kuiskasi toinen ja istui sängylle miehen viereen silittelemään korpinmustia hiuksia ja tulikuumaa otsaa.
Tiedät ainoastaan sen,
Minkä tuo huominen
Ei tänne jää
Silti luovuta en koskaan eessä esteiden
Unohtaa sää et saa sanojainSängyn vieressä yöpöydällä oli kortti, jonka kannessa oli kuva onnellisesta hääparista. Draco ojentautui noukkimaan sen käteensä ja avasi sen.
”
Yesterday in history,
tomorrow is mystery,
today is a gift, that’s why it’s called present”, Draco luki kortista hiljaisella äänellä puolisolleen.
”Harry?” Draco sitten totesi.
”Hmm?” Harry-niminen mies hymisi osoittaakseen, että kuunteli.
”Muistatko mikä päivä tänään on?”
”Olisiko perjantai?” Harry arvuutteli viekkaasti.
”No sekin, mutta arvaa mikä toinen päivä.”
”No en tiedä.”
”Meidän neljäs hääpäivämme”, Draco sanoi hieman pirteämmällä äänellä.
”Tosiaan”, Harry myönsi.
”Onneksi olkoon, rakas” , kumpikin mies sanoi yhtä aikaa, jolloin parempikuntoinen mies painoi huulensa kevyesti tummahiuksisen miehen huulille ja erkaantui tästä sitten.
Tuen sua ainiaan, kanssas kaikki hetket jaan
Kanssa mun yhtä vaan sä oot ain Oli kulunut viikko Harryn ja Dracon neljännestä hääpäivästä. Vain muutama seikka oli muuttunut siitä, mitä oli ollut viikkoa aiemmin. Verhot oli edelleen vedetty makuuhuoneen ikkunoiden peitoksi, huoneessa oli vieläkin sama vihertävä hämy.
Muuttuneita asioita olivat vain Harryn huonontunut terveydentila ja heidän parisängyn vierellään valvova Draco. Miehen silmien alla oli violetinmustat silmäpussit - hän ei ollut nukkunut viikkoon. Hän ei uskaltanut. Hän pelkäsi, että jos ei valvoisi koko ajan Harryn vuoteen vierellä, toinen saattaisi milloin tahansa --
Hän ei halunnut ajatella sitä. Draco tarjosi uudelleen lusikkaa, jossa oli lämmintä kanakeittoa.
”Söisit edes jotain”, Draco maanitteli, kun Harry käänsi päätään.
”Ei tee mieli”, Harry sanoi.
Dracon kurkkua kuivasi.
”Minä käyn juomassa, älä mene minnekään.”
”Tiedät etten ole liikkunut tästä viikkokausiin”, Harry vastasi silmät suljettuina.
”Totta kai tiedän, mutta, hm - Tulen kohta.”
Draco harppoi keittiöön ja otti kulauksen suoraan maitotölkistä, jonka otti miltei tyhjästä jääkaapista. Hän laittoi tölkin takaisin sinne ja harppoi takaisin Harryn vuoteen vierelle. Tasaisesta tuhinasta päätellen Harry oli nukahtanut.
Draco kävi makuulleen Harryn viereen pujottaen sormensa Harryn sormien lomaan ja painoi silmänsä kiinni.
Lepuutan vain hetken silmiäni, hän tuumi.
Uni vei kuitenkin voiton ja pian Dracokin oli vajonnut unten syvään maailmaan.
Kanssa mun, kanssa mun, oot sä ain
Kanssa mun, kanssa mun, oot sä ain Harry näki unta, eikä hän tiennyt oliko se hyvää vai pahaa. Tie, jota pitkin hän siinä käveli, mutkitteli ja jatkui silmänkantamattomiin. Tiheä usva ympäröi häntä joka puolelta ja se näytti koko ajan vain tihenevän. Lehdet kahisivat hänen yläpuolellaan ja edessä näkyi pieni valopallo. Harry seurasi sitä ja päätyi eräänlaiselle lammelle, jota ympäröi enemmänkin pieniä valopalloja. Ne poukkoilivat ylös alas ja jostain lähistöltä kuului heleää laulua.
Harry kohotti katseensa ja näki sorjan punatukkaisen naisen. Äiti, Harry ajatteli ja kuiskasi ajatuksensa ääneen.
”Kyllä”, nainen vastasi.
”Äiti”, Harry huokaisi ja ryntäsi halaamaan tätä.
Harry haisteli Lilyn ihanaa tuoksua, jota ei ollut haistanut kahteenkymmeneenkolmeen vuoteen. He syleilivät kauan kunnes lopulta irrottautuivat ja Lily sanoi:
”Tule mukaani, tälle puolelle…”, äidin ääni oli kirkas kuin kristalli ja houkutteli tulemaan mukaansa. Harry kuitenkin pudisti päätään.
”En voi jättää Dracoa. Rakastan häntä”, Harry kuiskasi. Lily vain hymyili ja silloin Harry hätkähti hereille yskien.
”Harry, oletko kunnossa?” kuului Dracon venyttelevä ääni Harryn vierestä.
”Niin kunnossa kuin tässä tilassa vain voi olla…”
Jos niin paljon vaaditaan,
Olla saan milloinkaan
Mä minä vaan
Näinkö seuraan tuntojain
Osa oonko mä vain
Nyt maailmaa? Draco tunsi itsensä hyvin pieneksi. Tuntui kun hän ei voisi pärjätä maailmassa ilman Harrya. Eikä hän tulisi pärjäämäänkään. Hän ei luovuttaisi ennen kuin Harry paranisi. Harry oli saanut hänet tuntemaan itsensä merkitykselliseksi, kun hänellä oli joku vierellään, tukemassa hankalissa tilanteissa tässä kylmässä maailmassa. Harryn poismeno pelotti Dracoa. Mikä hän olisi ilman Harrya? Ei mikään. Hän olisi taas vain yksi pala tätä maailmanlaajuista palapeliä, hän olisi merkityksetön. Hänen olemassaolonsa oli päivänselvää. Vaikka kyllä hänen puuttumisensa huomattaisiin. Huomattiinhan yhden palan puuttuminen palapelissäkin, mutta vain lähipiirissä. Kauempana sillä ei olisi merkitystä. Hän vietti kaiken aikansa Harryn vierellä, vaikkakin toinen oli miltei koko ajan unessa.
Silloin tällöin Harry heräsi pyytämään vettä tai yskänlääkettä, jolloin Draco haki tätä miehelle uskollisesti.
Muutamaan kertaan Draco oli pyytänyt, että voisi soittaa parantajalle, mutta Harry ei halunnut. Hän väitti kivenkovaan, että mikään ei enää auttanut. Pojan-joka-elää aika oli tullut. Draco ei suostunut uskomaan sitä.
Vaikka en häntä nää
Sydäntäin hän lämmittää
Kun matkamme käy rinnakkain
Nauretaan, itketään
Kaikki kaksin kestetään
Kanssa mun yhtä vaan sä oot ain.
Kanssa mun, kanssa mun, oot sä ain
Kanssa mun, kanssa mun, oot sä ain Harry oli valveilla. Kuu paistoi sisään hieman raotetuista verhoista ja Harry piti siitä. Hän ei ollut nähnyt aurinkoa tai sen puoleen kuutakaan moneen viikkoon, koska ei ollut kyennyt liikkumaan.
Kello yöpöydällä näytti, että hän oli ollut jo neljä tuntia 24-vuotias.
Hänen vieressä pelkissä boksereissa makaavan Dracon silmät olivat kiinni, mutta Harry tiesi ettei toinen nukkunut. Hengitys ei ollut kepeää ja rauhaisaa vaan raskasta ja pinnallista.
”Draco”, Harry mutisi suupielestään ottaen tämän käden omaan kylmään käteensä.
Draco ei vastannyt vaan esitti vieläkin nukkuvaa.
”Draco”, Harry toisti, ”Tiedän ettet nuku.”
Draco nosti päätään.
”Niin?”
”Tiedäthän sinä…” Harry piti hetken tauon, ”että vaikka, lähimmäisesi lähtisikin viereltäsi maanpäällisesti, et ikinä ole yksin? Että hän on aina sinun sydämessäsi ja mielessäsi. Niin kauan kuin rakastat.”
Draco hengitti syvään, totta kai hän tiesi.
”Tiedän, Harry.”
Harry nyökkäsi.
”En milloinkaan jätä sinua. En milloinkaan”, Harry lupasi.
”Niinkö?” Draco kuiskasi toiveikkaana.
”En, ainakaan sydämessäni. Maanpäällisestä en lupaa.”
”Tänäänhän on syntymäpäiväsi. Onneksi olkoon, rakas”, Draco huomasi vaihtaen puheenaihetta.
Sisälläin olet ain
Olet aina rakkaimpain
Kuin lahjaksi onnemme sainDraco nyyhkäisi. Ensimmäisen kerran koko tänä aikana, kun Harry oli ollut vuoteen omana, hän uskalsi itkeä.
Hän itki ulos kaikkea sitä pelkoa, joka hänen sisällään oli kasvanut. Harry ei kyennyt nousemaan istuma-asentoon, joten hän puristi Dracon kättä hieman kovempaa ja silitti peukalollaan tuon kämmenselkää. Draco vajosi makuulleen Harryn kainaloon, jolloin Harryn saattoi kiertää kätensä hellästi miehen ympärille.
Harry tiesi, että aika lähestyi loppuaan. Harry tiesi, että Dracokin tiesi sen. Ei vain halunnut myöntää sitä.
Kumpikaan ei halunnut enää nukahtaa tänä yönä. Nukahtaa levottomaan, kaipaavaan uneen, josta ei ollut heräämistä. Harry tiesi sen koittavan. Vielä tänä yönä.
Voiman kaiken sä saat
Sisältäs se kumpuaa
Kanssa mun yhtä vaan sä oot ain ”Niin kauan kuin elät, olet sinä”, Harry kuiskasi.
”En ole mitään ilman sinua…” Draco napisi kuin rukoillakseen Harrya sinnittelemään vielä vähän.
”Jonain päivänä ymmärrät”
”Harry…”
”Shh”, Harry sanoi napakasti, ”Äiti…”
”Harry, minä tässä, Draco.”
”Tiedän sen Draco. Äiti… Hän on tullut hakemaan minua.”
”Sinä hourailet, rakas. Äitisi on…” Draco nielaisi. Hikikarpalot valuivat hänen otsaansa pitkin poskille ja hän vaipui koko ajan enemmän paniikkiin.
”Harry, älä. Soitan parantajalle”, Draco sanoi hätääntyneenä ja nousi ylös rynnätäkseen puhelimeen viereiseen huoneeseen, mutta Harry nappasi miestä ranteesta.
”Älä jätä minua”, toinen kuiskasi voimattomasti.
”En tietenkään, Harry, en tietenkään. Käyn vain toisessa huoneessa soittamassa Pyhään Mungoon.”
Harry huokaisi.
”Draco, tiedät hyvin ettet voi tehdä mitään. Minun aikani on tullut.”
Draco istuutui Harryn viereen sängylle, laittoi toisen kätensä tumman miehen rintakehälle ja painoi vielä kerran huulensa toisen kylmille ja kalmankalpeille huulille.
”Rakastan sinua”, Draco kuiskasi hämärään huoneeseen.
Hän tunsi kuinka Harryn hengitys vaikeutui ja pulssi hidastui.
Dracon silmistä alkoi pulputa kyyneleitä, joista osa tippui Harryn poskille saaden miehen näyttämään siltä, että tämäkin itkisi. Draco pyyhki ne pois.
”Ikuisesti”, mies vielä lisäsi kuiskaten niin kuin koko tähän asti käyty keskustelukin. Harry veti henkeä vielä viimeisen kerran hiukan korahtaen ja vieläkin Dracon ranteella ollut käsi valahti liikkumattomana sängylle.
Sen jälkeen huoneessa ei kuulunut muuta kuin yksinäisen velhopojan hiljainen nyyhkytys.
Kanssa mun, kanssa mun, oot sä ain
Kanssa mun, kanssa mun, oot sä ain
Kanssa mun, kanssa mun, oot sä ain
Kanssa mun, kanssa mun, oot sä ain PÄIVÄN PROFEETTA 7.8.2004
Tutkimukset jatkuvat
Viikko sitten ilmennyt, Lontoossa asuvan, Harry Potterin kuoleman tutkinta on edennyt uusiin tuloksiin. Tutkimusten mukaan Harry Potter, Poika-Joka-Elää, kuoli aamuyöllä noin kello 4.15.
Hän ei asunutkaan asunnossa yksin, niin kuin aluksi epäiltiin, vaan toisen velhon kanssa. Tämän osoittaa moneen siihen viittaavat yksityiskohdat, kuten se, että asunnossa(joka oli kaksio) oli parisänky ja Potterin vierellä sängyllä olleet painaumat.
Ne näyttivät siltä, että joku oli istunut/maannut miehen vierellä ennen tämän kuolemaa ja lähtenyt sitten nopeasti ulos asunnosta.
Oliko kyseessä murha hänen asunto toverinsa toimesta?PÄIVÄN PROFEETTA 9.8.2004
Ruumis löydetty koskesta
Lähellä Lontoon kaupungin keskustaa sijaitsevasta koskesta on löydetty huonokuntoinen ruumis. Miestä ei ole vielä tunnistettu, kuolinajaksi selvitettiin 31.7.2004 klo 4.30 aamuyöllä.
Kuolemaa on alettu pitää yhtenä johtolankana kuuluisan velhon Harry Potterin kuolemaan.
Miehellä oli päällään vain bokserit ja aamutakki. Aamutakin taskusta löydetty vetinen ja sohjoontunut kortintapainen kartongin pala on tutkittavana Lontoon paikallisessa yliopistossa.
Vieläkään ei ole selvitetty oliko kyseessä murha, tappo vai itsemurha.
Päällimäisenä kuitenkin epäillään itsemurhaa.Kanssa mun, kanssa mun, oot sä ain
Kanssa mun, kanssa mun, oot sä ain
Kanssa mun, kanssa mun, oot sä ain
Kanssa mun, kanssa mun, oot sä ain A/N: Kommetteja?
