Nimi: jos jätät minut
Kirjoittaja: fan4ever
Ikäraja: K-11
Fandom: Nälkäpeli
Genre: angs
Characters/Paring: Katniss/Peeta(Tai Gale)/Prim
Varoitukset: itsetuhoisuus
A/N: Katnissin Profiilista. Osallistuu haasteeseen finlett300. Ikärajan panin varmuudella k-11 vaikka vähän epäilenkin sallituksi. Pojasta ei ikinä saänota, onko se Peeta vai Gale, joten sen voi halutessaan mieltää kummaksi tahansa. Sinällään en kirjoittanut kuin vain Katnissin rakastetusta
En hyväksynyt sitä. Jos kuvittelet minun luovuttavan noin vain, et tunne minua ollenkaan. Minä olen taistelija, soturi ja metsästäjä ja vainun saadessani kukaan tai mikään ei ole tielläni tai saavuttamattomissani. Sinäkin. Minä saisin sinut.
Ja jos hän vie sinut luotani, hän saa pian huomata sen pahimmaksi virheekseen. Aioin pitää siitä huolen. Hän ehkä saa sinut mutta kaikki muu mikä on hänen tulee olemaan minun. Hänen ystävänsä, perheensä, kotinsa, esineensä. Ainut mitä hän saa kanssasi, on tuho, enkä välittäisi jos se olisi sinunkin tuhosi. Veisin perheenne. Toivonne, elämänne, kaiken mitä omistaisitte. Hän ei tule selviämään jos vie sinut minulta.
Katsot minua kauhuissasi kun kerron tämän kaiken. Et koskaan uskonut, että voisin olla niin kylmä, en hänelle, mutta kostoni aion saada jos kävelet ovesta ulos. Enkä aio katua. Jos lähdet, astut helvettiin. Helvettiin joka kestää niin pitkään kun elän ja ainut tapa jolla voit selvitä, on tappaa minut. Onko sinusta siihen? Enpä usko. Sinusta ei ollut siihen silloinkaan joten miksi olisi nytkään?
Et edelleenkään sano sanaakaan ja olen tyytyväinen. Olen saanut sinut jäämään edes vähän pidemmäksi aikaa koska tiedän, ettet halua satuttaa häntä. Hymyilen voiton riemuisesti kunnes ovemme avataan ja rakastettusi astuu sisään.
Hän on niin kaunis vaaleine hiuksineen ja sinisine silmineen. Minun siskoni. Minun ennen niin rakastamani pikkusisko oli rakastunut sinuun ja tahtoi sinut itselleen.
Tunnen tuskan rinnassani. Rakastan teitä molempia, mutta se ei poista vihaani suhdettanne kohtaan. Se ei poista vihaani teitä kahta kohtaan. Elämäni ei ole mitään ilman teitä, mutten halua antaa sinua hänelle. Ei väliä kuinka paljon rakastatte toisianne. Kaipaan sinua, tarvitsen sinua, haluan sinut ja hän on viemässä sinut minulta. Luulin että hän rakasti minua, mutta se ei ole totta. Hänkin rakastaa sinua. Hän rakastaa sinua enemmän kuin ketään, eikä peittele sitä edes vuokseni.
Ei sillä ole edes väliä, millään ei ole. Mietin haluanko todella vahingoittaa teitä? Näen kuinka katsotte toisianne surullisesina, kaipaavina aivan kuin minä katson sinua. Aivan kuin sinä katsoit ennen minua.
Tunnen äskeisen päättäväisyyteni katoavan ja surun nousevan pintaan. Tahdon itkeä. Olen menettänyt sinut jo. Hänet myös, kaikki, enkä tiedä mitä tehdä. Yllättäen en välitä kostaa jos olette yhdessä. En välitä pystytkö tappamaan minut kun minusta tulee hirviö. Vai olenko sellainen jo?
Vihaan itseäni ja käännyn ovelle päin. Et sinä minua enää halua. Ei halua hänkään. Te haluatte toisenne, se on liian selvää. Kaikki sanovat samaa. Olen ainut yksinäinen. Minulla ei ole enää ketään. Lähden kävelemään ovelle poistuakseni, jotta ette näe kyyneliäni, jotka ovat jo matkalla poskilleni.
”Anteeksi. Katniss.” sanot juuri ennen kun astun ovesta ulos. Haluan kuolla. Aion kuolla jotten satuttaisi kumpaakaan teistä. Jotta minun ei tarvitsisi nähdä teitä kahta yhdessä enää koskaan. Jotta voisitte olla onnellisia. Tahdon isän luo. Tahdon jonkun luo, jonka tiesin rakastaneen minua ehdoitta. Ikuisesti. Tahdon pois äänesi päästäni, tahdon unohtaa kasvosi. Unohtaa kosketuksesi ja suudelmasi. Lopullisesti.
Ja sanon hyvästit sinulle ja maailmalle hirttopuuta laulaessani.
