Kirjoittaja Aihe: Kesäkumit repussa, ystävä reppuselässä ||K11, prologi + 1/30 [5.8.-11]  (Luettu 2785 kertaa)

koete

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 1 108
  • ava: we♥it
Nimi: Kesäkumit repussa, ystävä reppuselässä
Kirjoittaja: koete
Ikäraja: K11
Paritus/Henkilöt: Noora & Linda, (Noora/Joonas)
Tyylilaji: drama, humour.
Yhteenveto: Pikkukaupungin tytöt lähtevät maailmalle.
Varoitukset: eipä mitään isompaa, kielenkäyttö ehkä. jonkinlaista pientä vihjailua seksistä.
Haasteet: Matkustushaaste
A/N: Kaikki on mun omaa! paitsi nimi, sen mulle heitti hymykuoppa, kiitos. Mutta muuten kaikki mun, juoni, hahmot. :) Kommenttia saa heittää, ensimmäinen originaali, joka nettiin asti pääsee. :)

                                                 Prologi
    27.5.2010

 Heiluttelin jalkojani viileässä vedessä. Toukokuun lopun ilta-aurinko lämmitti käsiäni ja vartaloani jättäen jalat viileyteen. Päivä oli ollut lämmin, muttei silti ollut onnistunut lämmittämään järven tummaa vettä kokonaan. Heinäkuun lopulla, kun seuraavan kerran tulisimme tänne porukallamme vesi olisi jo lämmintä. Vieressäni istuvan Lindan käsivarret nousivat kananlihalle auringon alkaessa painua koko ajan enemmän mailleen, huomasin sivusilmästäni. Olimme istuneet hiljaa jo melkein tunnin, mikä ei ollut normaalia Lindalle. Halusin vain nauttia tästä rauhasta, viimeisestä illasta pitkään aikaan ystävieni kanssa. Ikävä vihlaisi sydäntäni kuunnellessani takaamme kuuluvaa naurua. Olihan meillä vielä aikaa ennen matkaa, mutta tällaista rauhaa ei tulisi vähään aikaan. Juhlisimme tietysti koulujen loppua sitten aikanaan yhdessä, mutta niin tekisivät monet muutkin nuoret kanssamme, eikä se olisi samanlaista porukalla oloa kuin tämä rannalla viettomme. Vaikken ollut vielä lähtenyt, ikävä veti minut hiljaiseksi.

 ”Mun tulee varmaan hirveä ikävä tätä kaikkea”, Linda totesi rauhallisella äänellä kuin lukien ajatukseni. Se sai minut hymähtämään ennen kuin vastasin myöntävästi.
”Niin munkin… Vaikka onkin kiva päästä johonkin muuallekin välillä”, puhuimme molemmat hiljaa. Se oli ehkä normaalia minulle, mutta Lindalle, joka oli aina ollut pirteä ja ulospäin suuntautunut, se ei ollut.

”Niin totta kultaseni”, Linda nauroi nyt jo hieman enemmän itseltään kuulostaen. ”Päästäänhän me silti mukaan kaikkiin kesän tärkeimpiin tapahtumiin täällä.”
”No ei nyt ihan… Älä unohda Janitan synttäreitä”, nauroin minäkin ivaa äänessäni. Porukkamme oli kyllä iso ja tulimme kaikki toimeen, mutta silti oli niitäkin joiden kanssa en ollut aivan yhtä läheinen. Janita oli aina ollut yksi, josta minä ja Linda emme välittäneet pahemmin ja tytön selitys suurista synttäreistään sai meidät lähinnä nauramaan. Janita oli aina ollut vähän liian huomionhakuinen makuuni.

”Ai joo. Ne mä unohdin aivan”, Linda jatkoi, kuulin ystäväni iloisesta äänestä ivan. ”Mutta mieluummin Pariisissa kuin katsomassa leffaa Janitan kanssa.” Olin samaa mieltä Lindan kanssa. Tänä vuonna punapäästä oli tullut entistä rasittavampi eikä hänen kiinnostuksensa Joonaksesta oikein nostanut pisteitä minun silmissäni.
”Sun synttärit taitaa olla ainoat, jotka saisivat mut jättämään Pariisin välistä”, totesin ja sain Lindan katsomaan minua hymyillen.
”Aivan niin!” ystäväni hihkaisi suu leveästi auki. Se oli ominta Lindaa. Tyttö nojautui puristamaan minua lujaa ja nopeasti.

 ”Mikä olisikaan parempi tapa ylppäreihin valmistautumiseen kuin pieni Euroopan matka”, haaveilin lyhyen hiljaisuuden jälkeen. Aihe oli tullut tutuksi kuluneen kevään aikana kun matka oli tullut aina vain lähemmäksi.
”Janitan synttärit?” Linda ehdotti purevasti.
”Justiinsa”, nauroimme molemmat iloisesti kovaan ääneen juuri kun rannalla alkoi tuoksua grillimakkaroiden haju.

”Hei te kaks! Tänne sieltä!” huuto kuului melkein heti hajun saapumisen jälkeen. Käännyimme vilkaisemaan uudestaan rannalla seisovaa porukkaa laiturilta, jolla istuimme. He kaikki olivat kerääntyneet pienen matkagrillin viereen makkarapaketit käsissään.

”Mennään?” Linda kysyi nousten sanojensa jälkeen pystyyn.
”Mennään”, nousin ystäväni perässä unohtaen ikävän ja päättäen nauttia tästä illasta.
Kävelimme vierekkäin käsi kädessä grilliä vartioivien kavereidemme luokse iloisesti naureskellen.






« Viimeksi muokattu: 25.12.2014 12:14:58 kirjoittanut Pyry »

hymykuoppa

  • Kuolonsyöjätär
  • ***
  • Viestejä: 2 251
  • You won't get out of life alive - so chill.
Oi, alku oli kyllä ihanan kuuloinen! :) justiinsa tuollaista rentoa ja hyvin kauniisti kirjoitettu ystävyydestä, ikävästä ja sellaisesta. :) Minä-kertojalle voi tulla Lindan kanssa mielenkiintoinen matka, kun ystävätär vaikuttaa hieman menevämmältä? Tai siis avoimemmalta ja reippaammalta. Onhan se hyvä, että minä-kertojalla on tuollaine ystävä rinnallaan.

Kirjoittamisesi on sujuvaa, mitä nyt muutamat kohdat tuntuivat hieman hassuilta.
Lainaus
Vieressäni istuvan Lindan käsivarret nousivat kananlihalle auringon alkaessa painua koko ajan enemmän mailleen, huomasin sivusilmästäni.
Tuossa olisi ehkä ollut toimivampaa heittää nuo virkkeen osat toisinpäin, itseni piti ainakin tuo lukea kaksi kertaa, ennen kuin ymmärsin mitä olin lukenut.  :D Mutta sekin nyt saattaa johtua julmetusta väsymyksestäni. ;)

Lainaus
”Justiinsa”, nauroimme molemmat iloisesti kovaan ääneen juuri kun rannalla alkoi tuoksua grillimakkaroiden haju.
Anteeksi kamalasti, tämä on pikkuseikka, mutta minua itseäni tuo häiritsi, kun puhuttiin tuoksusta, ja sitten hajusta  :D Grillimakkara tuoksuu, ei haise ;) Tosin sekin jokaisen oma näkemys, voisihan se olla, ettei minä-kertoja pitä grillimakkaroista. :)

Mutta tämä oli kyllä oikeasti todella kivan oloista. Eikun jatkoa vain. ;)

ps. ihihi, otit sitten tän otsikon.  ;D
Live the adventure of a lifetime.

if you're looking truth, beauty and freedom, fanfiction is the way to go.♥
Patoutunut humoristi.

NeitiMusta

  • ***
  • Viestejä: 977
  • Hakunamatata
Oi, tää vaikuttaa ehdottomasti lukemisen arvoselta :)

Yhen virheen, minkä huomasin, laitan tähän kun vielä muistan:
Lainaus
Olin samaa mieltä Janitan kanssa.   
Lindan kanssa?

Mutta siis ehdottomasti vaikutti mielenkiintoselta. Olit jotenkin todella kivalla tavalla kuvaillu noiden ystävyyttä ja muutenkin sitä niiden kaveriporukkaa. Jotenkin oli ihan hyvä, että siellä oli myös joku sellanen, josta ne ei niin suuremmin pidä, mutta joka kuuluu kuitenkin porukkaan. Se ainakin aiheuttaa vähän enemmän ja erilaista draamaa, kun se, että kaikki tulee täydellisen loistavasti toimeen keskenään ja sen ystäväjengin sisällä kaikki tietää toistensa asiat. :)

Ja sitten kanssa tykkäsin jotenkin Lindasta. :) Se oli ihanan energinen ja varmaan sitten maailmalla vähän menevä nainen. Pystyn jo melkein kuvittelemaan, että se saa tän kertojan tekemään kaikkia hassua, ja ehkä ne joutuu jopa pulaan sen liiallisen energian takia. :D Mutta onneks tollaset pikku kolttoset ja hölmöilyt piristää. :D Ja sit muutenki ois kiva saada tietää niistä niiden kaveripiirin ihmisistä kanssa lisää.. Jotenkin, vaikka niitä on paljon, niin että tietää edes vähän ketä muita siihen kuuluu, kun kertoja, Linda, Joonas ja Janita. Ja ehkä voin olettaa (ja vielä olettaa oikein) että Nooran ja Joonaksen väleistä kuullaan vielä. :D

Ehdottomasti jatkoa. :)

NeitiMusta. :)
Kliseiden vannoutunut liittolainen! ♥

Sinikeiju

  • Mansikan raxu
  • ***
  • Viestejä: 2 586
  • Hannibalin täti
Nappasin kommenttikampanjasta ja kyllä kannatti. Sun pitäs kirjottaa enemmän originaaleja.

Osaat kirjoittaa hyvin ja tykkään tyylistäs. Odotankin mielenkiinnolla, että miten tyttöjen käy maailmanmatkailumatkallaan. Toivonkin pian jatkoa, sillä tämä on ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Ava by FractaAnima
Banneri by Claire

Sinisten siipien havinaa

Julma-Nala: "Muutit Turkuun. Ikäkriisi!"

Lunella

  • ***
  • Viestejä: 703
Toistan kaikkia ja sanon, että ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa. En kauheasti originaaleja lue, mutta näiden maailmanmatkailumatka kuulostaa kyllä kivalta luettavalta ja pakko myöntää, että itsekin oon kavereiden kanssa jotain sen tapaista suunnitellut, että joskus lähdettäisiin kiertämään Eurooppaa. :'D

Hahmoista sai nyt vasta sellaisen pintapuolisen kuvan, mutta Linda ja Noora vaikuttivat kyllä kivoilta hahmoilta. Lindasta jäi sellainen hymyilevä ja seikkailunhaluinen kuva ja mietityttää, että millaiseksi persoonaksi se paljastuu tai onko tuon hymyn takana jotain muutakin. Noorasta jäi sellainen hiljaisempi ja syvällisempi kuva, mutta hän jotenkin sopii päähenkilöksi (ilmeisesti on päähenkilö, kun kerta on kertojakin?). Innolla odotan, miten Joonas tulee liittymään kaikkeen ja millainen suhde näillä kahdella on/tulee olemaan. Ja muistakin hahmoista olisi tietysti kiva kuulla lisää, että millaisessa porukassa Linda ja Noora liikkuu ja näin. Janitasta nyt ainakin sai jo jonkunlaisen ärsyttävän kuvan. :>

Mielenkiintoiselta vaikuttaa, jään odottelemaan jatkoa~


Life is an illusion.



koete

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 1 108
  • ava: we♥it
hymykuoppa: Kiitos kommentista ja juu tää nimi oli niin kiva, et oli pakko ottaa. :D Hmm.. sovitaan niin, että Noora ei tykkää makkarasta. Mun oli vaan jotenki vaikee kirjottaa siihen makkaran tuoksu. ei tunnu luonnolliselta (itse en pidä makkarasta), joten niin.. :D mutta kiitos kommentista ja ykköslukua tässä. :)
NeitiMusta: Ohoh, tosiaan Linda piti olla. :D Jatkossa varmasti yritän saada ujutettua porukan jäseniä mukaan ja kuvailla heitä enemmän ja tietty näitä kahta päähenkilöä tulee kuvailtua jatkossa enemmän, eli eiköhän niistäkin saa sitten paremman kuvan. :D Itsekin tykkään Lindasta, hyvä että muutkin. :)
Sinikeiju: Hih, ehkä alan kirjottaa enemmän originaaleja. Mutta kiitos kommentistas ja tässä jatkoa.
Lunella: Ja mä toistan itseeni ja sanon, kiitos kommentistas. Kiva et sain sut kiinnostuun (ainakin tästä) originaalista. Kyllä itse ainakin kuvittelisin Nooran päähenkilöksi, mutta tietty Lindakin on siinä taustalla silleen. :D nojooo, jatkoa sullekin tässä. :)

A/N: Noniiin, tosiaan vihdoin sain tän luvun kirjotettuu. On lyhyt, mutta halusin pitää sen tuossa. Toistoo siellä taitaa olla jonkin verran ainakin itsestä tuntuu, mutta tää on nyt vaikka tällänen väliluku, että päästään kunnolla matkaan ja silleen. :) Noh, kommentit on edelleen kivoja. :)



      Ensimmäinen luku

15.6.2011

 Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ilma oli läkähdyttävän kuuma.
”Täällä onkin tosi kiva sää istua bussissa”, Linda mutisi puoliääneen seisoessamme bussipysäkillä odottamassa bussin tuloa. Puolituntinen, jonka olimme viettäneet ilmastoidussa autossa oli sentään ollut siedettävä, mutta lähemmäs viiden tunnin bussimatka tulisi olemaan kaikkea muuta. Hetken aikaa mieleni teki perääntyä matkasta ja soittaa äiti takaisin hakemaan kotiin, jossa sentään oli toimiva ilmastointi.
”Toivotaan, että siellä toimii ilmastointi tai muuten me kuollaan”, totesin synkeällä äänellä tuijottaen pahantuulisesti tyhjän pihan yli.
”Noh noh, älä nyt heti ala pessimistiksi! Tästä tulee mahtava matka... saunassa tosin”, Linda totesi ja sai minut nauramaan sarkastisella äänensävyllään. Puhelimeni soittoääni keskeytti naurumme. Äidin nimi vilkkui näytössä enkä voinut olla vastaamatta, tai hän olisi rynnännyt samantien takaisin, olisi kesken kuinka tärkeä kokous tahansa.

”No moi”, vastasin puhelimeen rauhallisesti pyöräyttäen samalla silmiäni Lindalle.
”Onko bussi jo tullut?” äidin kysymys kuului puhelimen toisesta päästä puoliksi hätääntynenä.
”Äiti, sä lähdit täältä kymmenen minuuttia sitten ja bussi tulee puolelta, johan mä sanoin. Mene nyt sinne kokoukseen, mä laitan viestiä kun ollaan päästy matkaan”, Lindan kikatus ärtyneelle äänelleni kuului varmasti äidinkin korviin.
”Hyvä on, hyvä on. Muista sitten laittaa sitä viestiä”, äiti murehti ennen kuin lopulta suljin puhelimen.

”Uusi ennätys”, Linda kikatti iloisesti unohtaen kokonaan helteen ja tuskaisen olotilan.
”Niin oli”, totesin miettien samalla äitiäni. Hän oli aina huolissaan minusta ja oli useaan otteeseen väittänyt, että kuolisi huolesta interrailimme aikana, mitä minun ei ollut kauhean vaikeaa uskoa.
Istuimme hiljaa kuumuudesta kärsien. Vaikka oli hienoa pitkän ja kylmän talven jälkeen, että vihdoin oli lämmintä, tämä sää olisi silti saanut odottaa vielä hetken. Lämpöä olisi voinut olla silloin kun olisimme merellä suuntanamme Ruotsi tai kun viettäisimme aikaa etelä-Euroopan rannoilla. Mutta meidän tai minun tuurillani lämpöaalto ilmestyi juuri kun edessä oli muutenkin hikinen bussimatka.

”Noniin Noora, sä leikit taas pessimistiä. Lopeta se heti. Tästä reissusta tulee upea ja kun me nautitaan drinkkejä Italiassa silloinkin on takuulla lämmin” Linda tuntui lukeneen ajatukseni, mitä tapahtui useamminkin, mutta hämmensi minua silti aina.
”Mistä sä sen voit tietää?” tuhahtelin olematta kuitenkaan oikeasti vihainen.
”Mä olen selvännäkijä”, Linda laittoi silmänsä kieroon ja risti kätensä humisten epäselviä sanoja.
”Justiinsa”, tuhahdin yrittäen samalla tukehduttaa nauruani. Ystäväni pelleily sai minut aina piristymään, vaikken olisi edes ollut huonolla päällä.

  Linda naureskeli edelleen hiljaa omalle sekopäisyydelleen kun bussi vihdoin saapui pysäkille.
”Jahas, neidit on lähdössä matkaan”, rempseä miehen ääni kajautti kun astuimme rinkkojemme kanssa lähemmäs bussin ovea rahat valmiina kädessä. Isomahainen kaljuuntuva mies istui kuskin paikalla iloisesti hymyillen. Linda peitti naurun puuskansa komeaan tekoyskään minun hymyillessä hieman nolon näköisenä. ”Päästän teidän ensin sisään ja vien sitten nuo paketit. Haluatteko matkatavaranne mukaan vai tuonne säilöön?”
”Laitetaan ne vaikka säilöön”, päätin vastata Lindan jatkaessa katua reunustavien puiden tarkkailua. Mies nousi ylös tuoliltaan avaten samalla bussin tavarasäiliön. Hän nosteli nopeasti rinkkamme kyytiin nousten sitten takaisin bussiin sisälle ottamaan vastaan maksumme. Linda oli vihdoin saanut itsensä kuriin ja maksoi nätisti hymyillen lippunsa kävellen sitten bussin perälle istumaan pienen reppunsa kanssa. Meillä molemmilla oli pienet reput, joihin olimme tunkeneet eväät tätä matkaa varten. Seurasin Lindaa saatuani maksun suoritetuksi ja lipun käteeni. Mies katosi ulos juuri kun pääsin ikkunan viereen istumaan. Minä istuin aina ikkunan vieressä Lindan vallatessa käytäväpaikan. Nyt meillä oli onneksi tilaa päästyämme valtaamaan leveän takapenkin. Linda oli laittanut tuulettimen puhaltamaan katosta täydellä teholla saamatta kuitenkaan bussiin aikaiseksi yhtään viileyttä.

”Hitto, mä kuolen tänne”, Linda totesi juuri kun kuski astui takaisin sisään perässään pari muuta nuorta markustajaa.
”Eihän me olla edes lähdetty vielä. Kuka täällä nyt on pessimisti?” virnistin Lindan kärsivälle ilmeelle, minkä tyttö oli taikonut naamalleen.
”En mä ole pessimisti, realisti vaan”, Linda vaanteli naamaansa ensin minun suuntaani ja kääntyi sitten katsomaan eteemme asettuvia nuoria miehiä.
”Ruokaa”, Linda virnisti nuolaisten huuliaan.
”Just me syötiin”, totesin tuijotellen ulos ikkunasta yrittäen estää pientä haikeutta kasvamasta.
”Eikun silmän ruokaa”, Linda tuhahti tökäten minua kylkeen ja nyökäten edessämme istuvien suuntaan.
”Justiinsa”, totesin osoittamatta Lindan pettymykseksi suurempaa kiinnostusta.

Lopulta bussikuski päätti, että kaikki kyytiin haluavat olivat jo kyydissä ja sulki oven. Bussin ilmä parantui hetkeksi raikkaan ilman seuratessa oven sulkemista.
”Toivottavasti noi tuulettimet toimii paremmin kun tää lähtee matkaan”, Linda mumisi hiljaa keskittyen sitten tuijottamaan edessään istuvia. Tuijottelin ulos ikkunasta maisemia ja kaivoin kännykän esiin vasta kun olimme päässeet pois bussipysäkiltä.

Päästiin hienosti bussin kyytiin ja lähdettiin nyt matkaan. Nähdään kuukauden päästä!

hymykuoppa

  • Kuolonsyöjätär
  • ***
  • Viestejä: 2 251
  • You won't get out of life alive - so chill.
OOi, vallan ihasuttavaa! :) Mä kyllä tykkään Lindasta, siinä tytössä on asennetta. Ihanan rento ja avarakatseinen tsipu ;)
Lainaus
”Mä olen selvännäkijä”, Linda laittoi silmänsä kieroon ja risti kätensä humisten epäselviä sanoja.
”Justiinsa”, tuhahdin yrittäen samalla tukehduttaa nauruani. Ystäväni pelleily sai minut aina piristymään, vaikken olisi edes ollut huonolla päällä.
haha, mä nauroin tälle. :D Justiinsa -kommentti oli niin loistava tähän kohtaan, saatoin niin sielunisilmin nähdä tämän kohtauksen.

Tykkäsin kovasti, jatkoa saa pistää :)
Live the adventure of a lifetime.

if you're looking truth, beauty and freedom, fanfiction is the way to go.♥
Patoutunut humoristi.

A.M.Charlotte

  • Epäsosialinen tatti.
  • ***
  • Viestejä: 141
  • © A.M.Charlotte
    • A.M.C.:n kootut teokset
wow, kesäloma onkin jo lopussa joten tälläsellä interreilaustarinalla on hyvä jatkaa kesäfiiliksiä vie pitkälle syksyyn. :3 juuri oikeeseen saumaan aloit julkaista tätä!
mie en malta odottaa mitä tytöt vie keksii matkan edetessä, tässä on mahtavat ainekset padassa!!  ;D

A.M.C.
so what if u could see the darkest side of me?
wanna see?