oh.
Mä en oikeen oo varma et uskallanko tätä ees kommentoida, koska tää on tositarina, ja mulle on aina vaikee kommentoida toteen perustuvia tekstejä, koska pelkään että loukkaan kirjoittajaa jotenkin. mut tää on oikeesti hieno ja mun oli pakko kommentoida.
tää on kauheen hieno, ja siis kauheen surullinen. tossa johnai keskivaiheilla tuli sellanen olo, et mulla on ihan järjetön ikävä jotakin ihmistä (mulla siis ei ole, tää teksti vaan antoi mulle sellaisen harhakuvitelman, juunou), ja tuntu vähän siltä kuin ois päässy tohon sisälle tai jotain. mut niin, tykkään hirveesti sun kirjotustyylistä, se on mukavan yksinkertainen ja tekstit on suht lyhyitä mutta täynnä asiaa, taisiis, niin, ehkä ymmärrät. : D
ehkä hiljenen nyt, en tiedä että onko soveliasta kiittää tästä, mutta kuitenkin ilmaisen sen, että tykkäsin, (:
*voimahali*
