Riippuvaisuusrakkautta [K11 | Walden/Regulus]

[Ruskapoika]

Nimi: Riippuvaisuusrakkautta
Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: K11
Paritus: Walden Macnair/Regulus Musta
Genre: Drama, jonkin asteinen BDSM, romance
Haasteet: Rare10, Raapelehtinen III, Kuukausiprojekti (elokuu),

Vastuuvapaus: Row-täti omistaa Potterin maailman, hahmot, asiat ja esineet. Minä en ole Rowling, enkä väitä upeaa fandomia omakseni. Kaikki minkä tunnistatte Row-tädille kuuluvaksi, kuuluu hänelle. Minä omistan ainoastaan oman mielikuvitukseni ja kirjoitukseni.

A/N: Omistus menee EpikFeilille, joka heitti parituksen. Ensin piti kirjoittaa tää Indican Lasienkeli kappaleen sanojen pohjalta, mutta sitten katos ajatus niistä sanoista ja tästä tuli tämmönen. Toivottavsti pidätte, koska ite oon sinänsä suhteellisen tyytyväinen tähän. :) Lukuiloa. ♥

Walden ei koskaan ollut hellä. Tämä puristi liian kovaa leuasta kääntäessään Reguluksen katsomaan itseään. Miehen hyväilyt olivat karkeita ja kovia. Ne jättivät Reguluksen ihoon jälkiä, joskin aina vaatteiden alle. Walden sanoi aina, ettei olisi välttämättä hyvä, että heidän salaisuutensa tulisi julkiseen tietoon; kantautuisi Reguluksen vanhempien korviin. Suudelmatkaan, eivät olleet helliä. Ne olivat väkivaltaisia, mutta täynnä intohimoa,

ja Regulus ajatteli kaiken olevan rakkautta.

Hän rakasti Waldenin jokaista piirrettä. Tämän intohimoa työtään (tappamista) kohtaan, kipua tuottavia kosketuksia, jotka saivat Waldenin hymyilemään. Suudelmia, jotka saivat huulet vuotamaan verta, ja vaikka se sattui, Regulus hymyili, kun Walden käytti häntä. Miehen suoltamat rivoudet ja raskas huohotus korvan juuressa olivat Regulukselle samanlainen palkinto kuin miehen virnistys, tämän tutkiessa hänen ihoonsa tummuneita violetteja mustelmia, ja punertavia haavoja.

Jokainen niistä oli arvostusta ja rakkautta Regulukselle. Walden ei koskaan osoittanut niitä kahta sanoin, tai sen suuremmin minkäänlaisella hellyydellä. Mies oli raaka, ja nautti siitä, kun häneen sattui tämän omien käsien kautta.

Ehkä Regulus olisi voinut sen lopettaa, mutta hän oli itse liian riippuvainen Waldenin kosketuksesta ja määräysvallasta, kun he olivat kahden. Hän maalasi mielessään riippuvaisuutensa rakkaudeksi; uskoi sen itsekin. Jokainen uusi mustelma haava kipeä suudelma aiheutti halua saada lisää.

Ja omalla tavallaan Walden rakasti Regulusta, vaikka sitä ei itselleen myöntäisi.

[Tundra]

Mä pidän väkivallasta paperilla ja mä pidän seksistä paperilla, ja jos ne on yhdistetty, niin vielä parempi. Niin, ja mä pidän ytimekkäistä, paljonpuhuvista ensimmäisistä lauseista ja mä pidän Reguluksesta. Kaikkien näiden kombinaatio ja sun kirjoitustyylisi sai mut pitämään myös tästä raapaleesta.

Ei tämä mielestäni jäänyt mitenkään keskeneräiseksi: pituus oli ihan hyvä, mutta mun on kyllä myönnettävä, että loppuun vähän petyin. Luen täällä ihan kikseissä ihanasta top!Waldenista ja alistuvasta, rakastuneesta Regulus-poitsusta, ja sitten toi viimeinen lause... Se oli jotenkin liian töksähtävä ja irrallinen, puhumattakaan kliseydestä sekä siitä, että kun fiilistelen täällä näiden kahden kieroutunutta suhdetta, en tahdo kuulla, että kyllä se Waldenkin nyt taitaa vähän siitä Mustan nuorimmaisesta tykätä, hihi.

Pilkutuksesta mulla on sekä hyvää että pahaa sanottavaa. En tiedä oliko sen käyttö ns. väärissä kohdin tahallista vai ei, mutta mulle ainakin pisti suurimmalti osin negatiivisesti silmään ("Suudelmatkaan, eivät olleet helliä.").
Mutta sitten siellä toisaalta oli yksi kohta, jonka osittain erikoisen pilkutuksen luoman tehokeinon vuoksi nousi mun suosikikseni koko raapaleessa.

Ne olivat väkivaltaisia, mutta täynnä intohimoa,

ja Regulus ajatteli kaiken olevan rakkautta.

Ihana, kurr. Täydellistä. Kiitos.

[Odo]

Taas lyhyttä, mutta silti niin paljon asiaa! Vähän tekstiä, mutta sait silti mielikuvituksen liitelemään jo kaukana oman huoneen synkistä varjoista miettimään noita kahta ja karkean suloista suhdetta. En ole ennen lukenutkaan Waldenista ja Reguluksesta - ainakaan muistaakseni, vaikka erilaisia Walden fikkejä on tullutkin luettua useampia. Tämä oli kiva.

Regulusrukka, sitä kohdellaan kaltoin ja se ajattelee sen kaiken rakkaudeksi ja jotenkin pisteliäällä tavalla tähän saattoi samaistua. Rakkaus sattuu, mutta silti se annetaan anteeksi... no rakkaudesta. Waldeninkaltaista henkilöä en osaa kuvittella rakastamaan, mutta jonkunlainen riippuvuus rakkaus hänelläkin oli Regulukseen. Ehkä sekin oli jonkunlaista välittämistä ja tuosta lopusta juuri pidinkin erittäin paljon. Jossain mielensopukoissa oli syy sille, miksi juuri Regulus, josta luultavasti aisti jopa välittämisen kaiken sen "kurjuuden" keskellä, josta kumpikin nautti. En tiedä, tää teksti sai miettimään rakkauden syvempää merkitystä tai kun olen kai nyt hieman pohdiskelevalla tuulella, mutta se on hyvä. :>

Kiitokset siis tästäkin iltapalasta, nyt voisin harkita menemistä peiton alle ja nukkumaan vaikka tiedän sen olevan todella tyhmä idea kun kello on kuitenkin puoli neljä ja huomenna pitäisi mennä kouluun. Mutta tämmöisen tekstin jälkeen olisi mukava vain käpertyä tuonne lämpimään pohdiskelemaan. Tätäkin paritusta lukisin mielelläni lisää, juukus?