Author: Culliina
Beta: Grenade
Fandom: Darren Shan
-jjb lisäsi fandomin ja ikärajan otsikkoonCharacters: Vancha March, Paris Skyle, (Gannen Harst)
Genre: Draama, angst onnellisella lopulla, hämärän huumorin poikasta, jatkis
General: K11
Warnings: insesti
Disclaimer: Darren Shan -sarja kuuluu kirjailija Darren O'Shaughnessylle, biisi Pikkulintu Aikakone-yhtyeelle. En saa tästä rahallista korvausta. Myöskään Dracula ei kuulu minulle, vaan Bram Stockerille.
Summary: Hän muisti edelleen suuren kiintymyksensä opettajaansa ja Ganneniin. Tiesi, että vaikka he tappoivat, se ei tehnyt heistä pahoja. Tiesi, että ainoastaan sydämen puhtaus oli tärkeää. Se kertoi, mikä oli oikein. A/N: Kuuntelimpa sitten vanhaa (
todella vanhaa) siskoni Aikakoneen levyä ja heti alkoi ajatus lentää
Osallistuu haasteisiin
OTS20 fandomilla Darren Shan sekä
Rare10:iin.
Ei spoilaa mitään kirjaa ja mukana pysyäkseen riittää tuntea Vanca ja Paris. Aika on noin kolmesataa vuotta eDs. *
Lähdetkö kanssani parempaan huomiseen?
1. Luku
Vancha March heräsi säpsähtäen. Oli varhainen ilta ja aurinko oli juuri laskenut. Hän oli jälleen nähnyt sen saman unen.
Unessa hän oli aina veljensä ja opettajansa kanssa. He tekivät milloin mitäkin, ei mitään ihmeellistä eikä tärkeää. He olivat normaaleja vampaneeseja, onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Ja aina uni päättyi samaan tilanteeseen: hän kieltäytyi tappamasta ihmisiä. Tälläkin kertaa hän oli herännyt opettajansa huutoon ja uhkauksiin unessaan.
Hän oli aina ollut melko taikauskoinen; hän ei koskaan kulkenut tikkaiden alta ja musta kissa oli ehdoton huonon onnen merkki. Samoin hän uskoi unien välittävän meille tietoa ja ohjeita, mikäli vain osaisimme tulkita niitä oikein.
Tämä samainen uni oli pyörinyt hänen unissaan jo pari kuukautta -siitä asti kun hän oli jättänyt opettajansa ja veljensä. Hylännyt heimonsa. Ryhtynyt petturiksi.
Unen siis
täytyi merkitä jotain, mutta mitä? Tarkoittiko se, että hän oli tehnyt väärän valinnan? Että todellisuudessa hän kaipasi vampaneesin elämään enemmän kuin inhosi tappamista? Hän oli ollut vampaneesi vasta muutaman kuukauden ennen kuin lähti. Tarkoittiko uni siis, että hänen olisi pitänyt odottaa ja totutella uuteen elämäänsä? Opetella tappamaan...
Ehkä uni oli muistutus. Muistutus hänelle siitä, miksi hän teki mitä teki. Koska hän ei halunnut tappaa. Koska hän uskoi tappamisen olevan väärin.
Sydämessään hän tiesi, että näin oli. Hän oli tehnyt oikean valinnan.
Hän ei ollut tappaja.
Samalla uni piti hänet järjissään. Hän ei ollut unohtanut motiivejaan, mutta ei myöskään vihannut vampaneeseja. Hän muisti edelleen suuren kiintymyksensä opettajaansa ja Ganneniin. Tiesi, että vaikka he tappoivat, se ei tehnyt heistä pahoja. Tiesi, että ainoastaan sydämen puhtaus oli tärkeää. Se kertoi, mikä oli oikein.
Aina oikea ja väärä eivät vain olleet samat kaikille; vampaneeseille tappaminen ravinnoksi oli oikein. Hänelle se oli väärin. Ehkä hänessä asui edelleen niin paljon ihmistä. Niin paljon, että hän ei pystynyt näkemään heitä eläiminä. Eläiminä muiden joukossa, kuten Gannen yritti häntä lohduttaa erään raa'an murhan jälkeen.
Hän ei kestänyt sitä. Hän halusi olla vapaa -vapaa kahleista, jotka sitoivat hänet murhaamiseen. Irrottautuminen vain vaati enemmän kuin hän oli osannut odottaa. Ei riittänytkään, että hän hylkäsi ainoan perheensä ja turvansa. Jäi yksin vieraaseen maailmaan vailla opastajaa.
Vielä oli kahleita jäljellä.
Sillä yhtä kahletta hän ei ollut aiemmin tiedostanut: vampaneesin kahletta. Niin kauan kuin hän oli vampaneesi, hän ei pystynyt lopettamaan tappamista.
Tottakai hän silti yritti.
Joka yö hän oli yrittänyt. Hän oli yrittänyt juoda ihmisestä tappamatta tätä. Yrittänyt lopettaa ajoissa. Tähän asti jokainen yritys oli päättynyt epäonnistuneesti.
Hän oli yrittänyt myös monia eri tapoja ottaa verta, sillä vaikka
hän olisi pystynyt lopettamaan juomisen, oli katkaistua kaulavaltimoa vaikea paikata. Siksi hän oli yrittänyt käyttää pienempiä suonia tai ruiskua. Molemmissa tapauksissa hän oli kuitenkin villiitynyt veren mausta ja janosta ja päätynyt jälleen tappamaan ihmisparan.
Pahinta oli, että hän oli tappanut näinä kuukausina ihmisiä enemmän kuin tavallisesti yrittäessään olla tappamatta heitä -ironista, eikö? Paljon veren ansiosta hänen silmänsä olivat muuttuneet entisestä ruskeasta jo huomattavasti punertavammiksi. Iho oli onneksi edelleen tavallisen värinen. Heidän opettajansa -hänen
entisen opettajansa- mukaan iho alkaisi vaihtaa väriä vasta monen kymmenen vuoden kuluttua, mikäli joi verta kohtuullisissa määrin. Hullut, riehaantuneet vampaneesit olivat tietysti asia erikseen. Ihosta hänen ei siis toistaiseksi ainakaan tarvinnut olla huolissaan.
Ajatuksiinsa vaipuneena Vancha nousi ylös ja venytteli. Oli rankkaa elää yksin. Hänen vatsansa kurisi jo nälästä, mutta hän ei olisi halunnut lähteä suhteellisen mukavasta ladosta. Siellä oli lämmin ja turvallista, kun taas ulkona oli kylmä talvi ja satoi lunta.
Nälkä kuitenkin voitti ja hän lähti metsästämään -talvella ei turhan paljoa marjoja tai sieniä löytynyt. Oli pakko tyytyä lihaan.
Raakaan lihaan, sillä näin lähellä ihmisasutusta ei voinut sytyttää nuotiota. Se olisi herättänyt liikaa huomiota.
Metsä oli hiljainen. Vain silloin tällöin jokin lintu kahahti lentoon tai tuulenvire heilautti oksia. Siellä oli silti elämää.
Öinen metsä oli kaukana kuolleesta. Näin iltahämärissä monet eläimet olivat kuitenkin vasta heräilemässä, toiset paneutuneet uneen.
Hämärän aikaan vallitsi syvä hiljaisuus. Heti sen jälkeen tänne syntyi uusi maailma. Yönkulkijoiden maailma. Maailma, josta ihmisillä ei ollut hajuakaan. Maailma, jossa elämä oli ikuista selviytymistaistelua.
Hänen maailmansa.
Vancha tarpoi talvisessa metsässä päämäärättä. Hänellä ei ollut kiire mihinkään. Ei päämäärää. Ruokaa hänen olisi hyvä saada, mutta sekään ei ollut välttämättömyys. Hän oli ihmisverta lukuunottamatta vapaa.
Vapaa ja yksin.
Yksin eläminen oli rankkaa. Ei siksi, että piti itse etsiä ruokansa ja paikata haavansa. Ei siksi, että hän pelkäsi eksyvänsä pimenevään metsään. Ei näiden takia, vaikka jokainen niistä olikin hyvä syy.
Yksin eläminen oli rankkaa, koska hän oli yksin. Yksin ilman ystävää, suojaa. Yksin ilman rakkautta.
Jos hänellä olisi jossain yksikin ystävä, joka välittäisi hänestä, jota kiinnostaisi, mitä hänelle kuului, joka rakastaisi häntä, hän ei pelkäisi. Hänen kuoltuaan maailmaan olisi jäänyt edes yksi muistamaan.
Lumihiutaleita tarttui nuoren puolivampaneesin hiuksiin. Ne sulivat hetkessä kauniiksi helmiksi, jotka pakkanen kovetti jääksi. Sama pakkanen kovetti myös puolivampaneesin sydämen.
~*~*~
* ennen Darrenin syntymän
// muokkailin alkutekstit uusiksi, koska vanhat kusivat pahasti.
