Aaarrrg, jäätävää. Tuo lopetus oli ihan... odota, yritän keksiä jonkun oikein osuvan kuvauksen... no, jäätävä, parempaa en tähän hätään keksi.
Pilkunviilausosio:
”Joo(,) tiedän, että Sirius oli hänen paras ystävänsä ja hän syyttää varmasti minua siitä… Ehkä minun olisi pitänyt ennemmin kuolla.” Tonks selitti synkästi.
Pilkku tuohon väliin (anteeksi tämä nipotus, se vain pisti silmään). Repla itsessään on ihan loistava, se, että Tonks toteaa noin kylmästi "joo, tiedetään, harmi, etten ite kullut" kertoo, millaisessa masennuksen pohajmudassa hän tässä kohtaa ryömii.
”Et voi lähteä nyt! Siellä on vaarallista.” Remus huomautti
Tämä oli aika koominen, vähän sellainen "naisten on vaarallista kävellä yksin kotiin, vink vink, voisin lähteä saatille" -repla.
”Kiitos Lupin!” Tonks huusi laittaessaan silmänsä kiinni.
Menee taas miss oikeakielinen -viilauksen puolella, mutta ruokaa laitetaan ja silmät pannaan kiinni
Ja sitten kehuosio:
”Rakastan oikeasti Remusta niin paljon, että se sattuu.”
Nyyh, et kyllä oo ainoo, jota sattuu, Tonks-muru.
”Sinä mietit koko ajan vain Siriuksen kuolemaa ja sitä kuinka ikävä sinulla on häntä. Välillä vain tuntuu, että sinä rakastit häntä etkä minua!” Tonks huusi.
”Mitä sinä sanoit? Minäkö rakastin Siriusta? Tottakai rakastin parasta ystävääni, mutta muka samalla tavalla kuin sinua? En todellakaan!” Remus sanoi vihaisesti.
Julma syytös, mutta toisaalta Lupin pelastaa tilanteen aika kömpelösti (siis se on vaan hyvä, se on niin lätkässä Tonksiin, ettei osaa oikein ilmaista itseään). Sen sijaan, että se vain tyrmäisi Tonksin väitteen, se menee tuollai vahingossa tunnustamaan rakastavansa Tonksia. Söpöä.
Pidän siitä, että Tonks tuolla tavalla mielenosoituksellisesti puhuttelee Remusta sukunimellä. Muutenkin tämä on aivan ihana teksti.
