Otsikko: Miksi en ole kuin hän?
Kirjoittaja: Natural
Genre: Angst, yksipuolinen romance
Paritus: Yksipuolinen Severus/Lily, Lily/James
Vastuunvapaus: Hahmot ja paikat kuuluvat JKRlle, ei minulle. En saa tästä rahaa, vain hyvän mielen.
Beta: Ei ole tälläkään kertaa, joten virheistä saa ilmoittaa
Ikäraja: K-11, ihan vain siksi, koska tuolla on tuo itsemurhan suunnittelu tai jotain sen tapaista, heittäkää laudanpätkällä, jos on väärin
Varoitukset: Tulkinnan varainen pikku viittaus itsemurhan suunnitteluunA/N: Tästä en oikein keksi sanoa yhtään mitään. En ole oikein mitään mieltä loppu tuloksesta, joten olisi mukavaa kuulla mielipiteitä. En tiedä edes mistä idea lähti, kerran vain joku yö aloin kirjoittaa sen enempää miettimättä. Ja tosiaan, tuon otsikon kanssa oli taas ongelmia.
Omistus: Voisin omistaa tämän ainakin ihanalle
sennamiilalle ja
insatiablelle.
Miksi en ole kuin hän?
Severus PoV
Siinä he istuvat, vastakkain. Hymyillen toisilleen, pitelevät toisiaan käsistä, nauravat yhdessä. Katselen heitä kauempaa, jotta he eivät huomaisi. Pian tyttö ottaa poikaa kädestä kiinni, vetää hänet perässään pois terassilta, jolla he istuivat pöydän luona syöden jäätelöä.
Tytön punaiset hiukset kimaltavat kesäisen auringon paisteessa, keltaisen kesämekon helma heiluu pienen tuulen mukana. Niin kaunis hän on, että tahtoisin itse kävellä hänen kanssaan käsi kädessä, kuulla hänen heleän naurunsa ja nähdä lähempää lempeän hymyn. Miksei hän voisi olla minun?
Typerä kysymys. Siksi, koska olen luuseri, surkimus. Mutta tuo poika, Potter. Potter on jotain suurempaa. Hän on huispaaja, etsijäkin vielä, komea, lihaksikas kaiken lisäksi. Minä en ole mitään, mitä hän on. Olen vain nolla, jota tuo unelmieni tyttö ei koskaan hyväksyisi.
Taas katselen heitä kauempaa, tällä kertaa koulussa. Seisovat vierekkäin ystävien piirittämänä pihalla puun varjossa. Tahtoisin itse olla tuolla, Potterin paikalla. Seisoa keskellä ystäväpiirin, nauraa heidän kanssaan. Mutta oikeasti en edes voisi, eihän minulla ole edes ystäviäkään.
Tyttö vilkaisee tänne päin. Mitä pitäisi tehdä? Vilkuttaa? Ei, se olisi omituista, hän vihaa minua. Hymyillä? Ei, sekin olisi liian omituista, enkä osaa edes hymyillä kunnolla. Juosta karkuun? Kuulostaa houkuttelevalta. Tyttö katsoo minua suoraan silmiin ja päädyn viimeiseen vaihtoehtoon: karkaan pois, kuten aina. Käännähdän kannoillani ja kävelen pois, katuen.
Menen makuusaliin, kaadun sängylleni ja rupean miettimään. Miksi en voisi olla yhtä urhea ja rohkea kuin se Potterin nulikka? Potter on sitä paitsi täynnä itseään, ajattelee vain itseään - ei ollenkaan sopiva Lilylle. Mutta hetkinen, enkös minäkin ajattele vain itseäni? Tiedän, että olen kateellinen Potterille, mutta en voi sille mitään.
Öisin en saa unta, mietin vain elämäni kurjuutta. Minulla ei ole ketään: vanhempani eivät edes oikeasti välitä minusta, niin sanotut ystäväni nauravat selkäni takana minulle, enkä edes saa olla sen tytön kanssa, jonka kanssa tahtoisin. Vain siksi, kun sanoin häntä kerran suutuspäissäni kuraveriseksi. Olin silloin täysi idiootti, enkä voi antaa sitä anteeksi itselleni. Mutta Lily vihaa minua sen takia. Minä siis olen pilannut elämäni melkein kokonaan.
Miksi siis minun pitäisi elää? Eikö kaikilla olisi helpompaa, jos minua ei olisi? Jos katoaisin, lähtisin pois kokonaan, enkä koskaan palaisi. Olisi vain helpointa luovuttaa ja karata, karata viimeiselle pakomatkalle.