Kirjoittaja Aihe: Sinun tuskasi minussa, S, Minerva/Albus, angst  (Luettu 3865 kertaa)

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Nimi: Sinun tuskasi minussa
Ikäraja: S
Paritus: Mainintana Minerva/Albus
Yhteenveto: Hän halusi unohtaa, vaikka tiesi, ettei koskaan pystyisi unohtamaan.
Haaste: Kerää kaikki hahmot- haaste Minerva McGarmiwalla
Oma sana: Tämä vain tuli mieleeni ja ajattelin, että voisin kirjoittaa tästä ficin.

Sinun tuskasi minussa

 Minerva McGarmiwa katseli synkkänä ulos ikkunasta. Tylypahkan rehtori, Albus Dumbledore ja Minervan miesystävä, oli juuri kuollut. Hautajaiset oli pidetty, mutta Minerva ei silti edelleenkään voinut pyyhkiä tuskan kyyneleitä poskiltaan. Kyyneleitä valui päivin ja öin, hän ei pystynyt keskittymään enää mihinkään. Minerva huokaisi syvään, sulki ikkunan ja kääntyi poispäin. Hän katseli huonettaan ja hyvin pieni hymy löysi tiensä hänen huulilleen.

 Minerva käveli sängylleen ja käpertyi siihen nukkumaan. Hän halusi saada tuskansa pois. Hän halusi unohtaa, vaikka tiesi, ettei koskaan pystyisi unohtamaan.

 Minerva muisteli, kuinka hänen ja Albuksen huulet olivat löytäneet toisensa ensimmäistä kertaa. Se oli tapahtunut monta vuotta sitten, jo Lily ja James Potterin kouluaikoina. Ja aina tähän päivään asti he olivat pysyneet yhdessä. Aina tähän päivään asti Minervalla oli joku, johon luottaa, joku, jonka luokse mennä, kun oli paha olo. Ja nyt sitä ihmistä ei enää ollut. Oli vain muisto ja tuska. Tuska, joka oli valannut Minervan heti, kun hän oli kuullut Albuksen kuolemasta. Eikä tuskasta päässyt eroon. Se oli Minervan luona, meni hän minne tahansa, se muistutti Minervaa aina.

 Niin kauan aikaa yhdessä...  ja yhtäkkiä toista ei enää ollut. Yhtäkkiä koko Minervan maailma oli kääntynyt päälaelleen, yhtäkkiä hän ei enää nauranut, ei hymyillyt. Hän oli kuolemanvakava. Kaikki ilo oli poispyyhkäisty, yhdellä käden liikkeellä. Eikä se ilo tulisi koskaan takaisin.
« Viimeksi muokattu: 01.05.2015 20:11:14 kirjoittanut Beyond »