Kirjoittaja: PurpleHorizon
Nimi: Anthem Of The Angels
Fandom: Supernatural
Ikäraja: K-11
Hahmot: Castiel/Dean
Genre: Songfic, angst, deathfic
Disclaimer: En omista Supernaturalia hahmoineen.
Summary: Sing the Anthem of the Angels
A/N: Selailin Youtubessa tämän artistin musiikkia ja löysin tämän kyseisen kipaleen. Kuunneltuani sen halusin kirjoittaa ficin Deanista ja Castielista, sillä tämä kappale liittyy niin vahvasti mielestäni heihin. Breaking Benjamin - Anthem Of The Angels
Anthem Of The Angels
White walls surround us
No light will touch your face again
Rain taps the window
As we sleep among the dead
Suuri sänky upposi painon alaisena. Harmaa, likainen päiväpeitto oli käärittynä riutuneen kehon ympärille. Halvan motellihuoneen seinäkello raksutti raastavan hitaasti. Sen jokainen naksahdus nosti kylmänhien pintaan ja kalvoi sisintä. Päivä oli kääntynyt jo illan puolelle, auringon kultaiset säteet olivat kadonneet iltahämärän liu'uttua tilalle. Huoneen valottomassa nurkassa pauhasi tv:n säätiedotus, joka lupasi myrskyä yöksi.
Castiel ravasi epätoivoisena ikkunan edessä yrittäen keksiä ratkaisua. Hän oli jo kokeillut kaikkea, mutta mikään ei toiminut. Myrkky ei vain lähtenyt toisen kehosta. Se raivoaisi tiensä, kunnes mitään ei olisi jäljellä, ja se oli täysin hänen vikansa. Jos hän olisi suojellut Deania paremmin metsästyskeikalla, tätä ei olisi ikinä tapahtunut. Castiel oli jopa pyytänyt arkkienkeleiltä apua, mutta he eivät kyenneet pelastamaan hänen rakastettuansa. Kukaan ei voinut, ei edes Jumala, sillä Hän ei vastannut Castielin moniin avunpyyntöihin.
Surkea parahdus purkautui miehen huulilta. Enkeli potkaisi turhautuneena pientä lipastoa, joka kaatui ryminällä. Ääni peitti kellon painostavan naputuksen. Mies tarttui läheiseen tuoliin ja löi sen television särisevästä ruudusta läpi. Lasinsiruja lensi lattialle ja enkelin päälle, muttei hän välittänyt. Tumma veri kasteli hänen kauluspaitansa ja virtasi ihoa pitkin. Castiel painautui tiukasti vaaleaa seinää vasten ja liukui sitä pitkin tahraiselle lattialle. Lohduttomana hän painoi päänsä kämmeniänsä vasten ja huudahti tuskissansa. Huuto muuttui pian epätoivoisiksi nyyhkytyksiksi.
Days go on forever
But I have not left your side
We can chase the dark together
If you go then so will I
"Cass, oletko sinä siellä?" kuului heikko kuiskaus.
Enkeli nosti päänsä käsistänsä ja suoristautui hieman. Hiljaisuudessa kuului toinen kuiskaus. Castiel oli hetkessä sängyn luona kumartuneena edemmäs. Deanin silmät räpsyivät, kun mies yritti tarkentaa katsettansa enkeliinsä. Castiel painoi kätensä molemmin puolin toisen kalpeaa naamaa vasten ja tunsi kuumien kyyneleiden valuvan poskiansa pitkin. Ne liukuivat miehen raotettujen huulten yli ja täyttivät hänen suunsa suolan maulla. Dean yritti hymyillä, mutta hänen vähäiset voiman rippeet eivät riittäneet. He tyytyivät tuijottamaan toistensa kasvoja.
"Älä itke, ei se ole niin paha", Dean kuiskasi hiljaa.
Castiel joutui pinnistelemään kuullakseen sanat. Enkeli ravisti mustan hiuskuontalon peittävää päätänsä ja naurahti kolkosti. Dean vain katsoi rakastajansa reaktiota sanaakaan sanomatta.
There is nothing left of you
I can see it in your eyes
Sing the anthem of the angels
And say the last goodbye
"Sam ei ole vieläkään löytänyt parannuskeinoa", Castiel kertoi pyyhittyään kyyneleensä.
Dean päästi murahdusta muistuttavan äänen ja mulkaisi enkeliä niin taitavasti, kuin pystyi vihreillä silmillänsä. Niiden tuttu pilke oli poissa, kauan sitten kadonnut.
"Enkö sanonut, että hänen ei tarvitse tehdä sitä. Minä otan vastaan kohtaloni nurisematta. Olen karannut sitä liian usein, liian monta kertaa. Minua ei voida pelastaa enää. Olen tullut tieni päähän."
Deanin äänessä oli päättäväisyyttä, jota Castiel ei ollut kuullut pitkään aikaan. Monta päivää hän oli viettänyt Deanin vieressä odottaen tämän parantumista tai olotilan kohentumista, mutta niin ei ollut käynyt, pelkästään päinvastoin. Murhe ei vetänyt vertoja enää kasvavalle suuttumukselle. Castiel pongahti sängystä seisomaan ja heitti kätensä ilmaan.
"Dean! Minä en anna sinun kuolla! Etkö ymmärrä, en voi elää ilman sinua! Teidän ihmisten rakkaus ei vedä vertoja sille, kun enkeli löytää sielunkumppaninsa! Sinä Dean, sinä olet minun kumppanini!Minulla ei ole aikomustakaan jättää sinua", Castiel parahti ja vajosi polvillensa maahan.
Cold light above us
Hope fills the heart and fades away
Skin white as winter
As the sky returns to gray
Enkeli odotti kuulevansa Deanilta heikon vastalauseen, mutta kuuli vain ja ainoastaan kellon tasaisen tempon. Pelko kouraisi häntä. Ripein askelein hän oli liikkumattoman hahmon vieressä. Castiel kiskoi päiväpeiton toisen päältä heittäen sen muun sekasotkun jatkoksi matolle. Vankoin ottein hän tarttui metsästäjän hartioista ja ravisti. Vastausta ei kuulunut. Castiel huudahti pelokkaana. Hän painoi kaksi sormeaan Deanin kalmankalpeaa kaulaa vasten etsien pulssia, mutta pientäkään värähdystä ei tuntunut.
Castiel painoi tiukasti sormensa ristiin ja rukoili hätääntyneenä, muttei vastausta tullut. Enkeli heilautti päänsä taaksepäin ja huusi raivoisasti taivaan suuntaan. Hän huusi solvauksia niin kovalla äänellä kuin vain kykeni. Turhaantuneena enkeli juoksi huoneen toiseen päähän ja repäisi tikittävän kellon seinältä. Hän heitti sen kaikilla voimillansa valkoista ovea päin. Laitteen heikko kellotaulu särkyi ja viisarit murskaantuivat. Castiel ei välittänyt.
"Miksi teet tämän minulle!?" hän karjaisi ja potkaisi seinään reiän.
"Isä! Jos kerta rakastat meitä, mikset tule sieltä pilvenreunaltasi alas ja pelasta häntä?"
Mikään ei vetänyt veroja sille patoutuneelle turhautuneisuudelle ja raivolle, joka nyt kumpusi ulos. Castielin siniset silmät kääntyivät sängyn suuntaan. Deanin eloton ruumis oli niin hauraan, surullisen heikon näköinen. Hitain askelin enkeli käveli rakkaimpansa luokse. Deanin silmät tuijottivat mitään näkemättöminä eteenpäin.
I keep holding onto you
But I can't bring you back to life
Sing the anthem of the angels
Then say the last goodbye
Castiel nosti varovasti rakastajansa ruumiin ja syleili sitä. Vielä viimeisillä voimillansa hän yritti pelastaa toisen, mutta tämän sielu oli jo kauan sitten kadonnut. Tuoreet kyyneleet kuin kirkkaat kristallit kimalsivat sinisissä silmissä, mutteivät vuotaneet yli laidan. Enkelin katse oli muuttunut kylmäksi ja tyhjäksi. Hän oli täysin ontto.
Puiden yllä taivahalla pyörteilivät tummansiniset pilvet, joista yön ensimmäiset vesipisarat tipahtelivat. Niiden pyöreä muoto tuhoutui pieniksi helmiksi, kun maa tuli kosketuksiin niiden kanssa. Vesi huuhtoi pahuuden, muttei pystynyt viemään surua. Se oli tarrannut kyntensä liian tiukasti kiinni eikä suostunut irrottamaan. Se murskasi sydämen ja turrutti sielun. Suru pirstoi toiveet ja unelmat, tuhosi kaiken.
Sing the anthem of the angels
Then say the last goodbye
A/N: Tällainen tällä kertaa. Toivottavasti piditte, ettekä ammu minua Deanin tappamisesta.
