nimi: Lupaus
ficci: BBC!Sherlock
ikäraja: K11
Paritus: Johnlock
A/N: kommenttia kehiin!
Lupaus
John istui tietokoneensa ääressä, kun Sherlock käveli sisään. Hän istuutui takan edessä olevaan nojatuoliin ja silmäili Johnia. Tämä tuijotti tietokonettaan otsa rypyssä.
»John, yritätkö taas kirjoittaa uutta blogikirjoitusta?»
John katsoi Sherlockia kummastuneena. »Kirjoitan uudenvuodenlupauksia.»
»Ei kukaan kirjoita uudenvuodenlupauksia», Sherlock puuskahti.
»Miksei muka?»
»Ne ovat tyhjänpäiväisiä.»
»Riippuu sisällöstä-»
»Sitä paitsi, niiden idea piilee siinä, että ne kirjoitetaan uutena vuotena, jolloin herkkäuskoiset tumpelot saavat lohtua, että seuraava vuosi on parempi kuin edellinen.» Sherlock huokaisi itsestäänselvyydelle.
»Sherlock!» John tiuskaisi loukkaantuneena.
»Sitä paitsi, nyt on maaliskuu, ja on jo liian myöhäistä
'kuntoilla koko vuoden' ja
'aloittaa vakava suhde'.»
»Hetkinen... kuinka niin myöhäistä...? Ahah,
sinun ei ole myöhäistä lopettaa viisasteluasi.» John pudisti päätään ja naurahti epäuskoisesti. »Saisinko kirjoittaa nämä loppuun,
kiitos?»
Sherlock kohautti olkiaan. »Miten haluat. Minun mielestäni tuo on kuitenkin -»
»Kiitos,
kiitos, en halua kuulla nyt sinun mielipidettäsi.»
»Miten vain.»
John osasi olla ikävystyttävä.
»Haluatko teetä? Voin keittää.»
»Et sinä keitä teetä», John mutisi.
Sherlock katsoi häntä tympääntyneenä. »Hyvä on. Keitän itselleni.»
John nosti katseensa näytöstä huokaisten. »Voisin minäkin oikeastaan ottaa yhden kupin.»
»Et sinä äsken halunnut.»
»Sherlock, keittäisitkö minulle kupin teetä?»
»En.»
»Älä viitsi. Keität itsellesikin.»
»Ei minun enää tee mieli teetä.»
»Hyvä luoja, Sherlock! Olit juuri äsken keittämässä teetä!»
»Olit äsken keittämässä teetä. Aivan sama!»
»Mutta olit keittämässä teetä
juuri äsken!»
Sherlock naurahti välinpitämättömästi ja otti takintaskustaan matkapuhelimensa. Pian se pirahti soimaan, ja John tuijotti häntä ärtyneesti.
Sherlock nosti puhelimen korvalleen. »Mycroft.»
»Sherlock, voisitko puhua myöhemmin, olen puhumassa sinulle!» John ärjäisi kiukkuisesti.
Sherlock kohautti kulmiaan pilkallisesti. »Kyllä, se on John.»
John toljotti kämppäkaveriaan silmät leiskuen. »Minä lähden ulos.»
Sherlock ei siirtynyt ovensuusta, vaan jatkoi puhumistaan katsoen Johnia varoittavasti.
»Siirry oven edestä, Sherlock.»
Sherlock pudisti päätään keskeyttämättä puhettaan Mycroftille linjan toisessa päässä.
»Piru vie, Sherlock, siirry nyt siitä perhanan oven edestä!»
»Mycroft, minun täytyy lopettaa. Epäilen, että löydät sen Carolinen veljen vuokra-asunnosta.»
Sherlock laski puhelimen korvaltaan ja kurtisti kulmiaan Johnille. »Sinulla oli jotain sanottavaa.»
»Minä päätän itse, mitä teen ja minne menen.»
»Epäilemättä.»
»Nyt minä aion lähteä alakerran baariin,
yksin.»
»Hienoa. Rauhoitu ensin.»
»Rauhoitun, kun kerrot.»
»Mitä minun pitäisi nyt kertoa?»
»Mitä minä teen väärin?»
John katsoi Sherlockin rypistyviä kulmia. »Miksi kuvittelet niin?»
»Minä teen jotain väärin, kun en kelpaa sinulle.»
Sherlock katsoi Johnia häkeltyneenä. »Valitan, jos näet asian noin.» Hän ohitti Johnin viileästi ja meni makaamaan sohvalle. Sininen kylpytakki paljasti vaaleaa rintakehää, muistuttaen Sherlockin kauniista vartalosta.
»Siinä kaikki?» John katsoi Sherlockia epäuskoisena.
»John.» Sherlockin ääni oli varoittava.
»Uskomatonta. Kerta kaikkiaan
uskomatonta.» John räpytteli silmiään hiukan liian nopeasti, niin, että niissä orastavat kyyneleet yrittivät valua ohimolle.
»Pidä hauskaa baarissa.»
John tarkasteli Sherlockin terävää profiilia, tummaa hiuskuontaloa ja jäänsinisiä silmiä. Sanat, jotka olivat kieppuneet hänen huulillaan piinallisen kauan, halusivat taas tulla sanotuksi.
Minä rakastan sinua.John käänsi selkänsä ja lähti.