American Horror Story: Asulym Savuke seksin jälkeen, K11 Raapalesarja 7/7

[Vargynja]

Title: Savuke seksin jälkeen
Author: Vargynja
Rating:K11
Fandoms: ASH Asulym
Pairing: Lana/Wendy
Genre: Drama, angsti, horroria
Disclaimer: AHS kuuluu luojallensa Ryan Murpylle.

Sanamäärä:100

Unelmoin sinusta

Kaikki palasi aina takaisin häneen, Wendyyn.

Seinät rakoilivat, huokailivat hänen nimeään ”Wendy”, joskus ne vielä murenisivat niin kuin hänen unensakin. Lana näki eloisia unia, ei nukkuessaan vaan hereillä olleessaan. Ne veivät hänet pois tästä Jumalan hylkäämästä paikasta, jossa seinät nauroivat ja katto itki. Silti he pitivät hänen täällä, ikuisesti. Tänään hän näki uusin silmin, hän tunsi.

Hänen piti päästä pois ennen kuin he ottaisivat hänen viimeisenkin järjen riippeensä, joka roikkui pää alaspäin hänen mielensä rakoilevilla seinillä ja kirkui. Hän tunsi sen otteen irtoavan päivä päivältä enemmän, sen kirkumisen muuttuvan nauruksi, joka kaikui koko talossa.

Sellainen hullujen nauru tiedäthän sinä, Wendy.

[Vargynja]

A/N: Anteeksi tuplapostaus 
Sanamäärä: 100

Silloin tanssimme olohuoneen pöydillä

Tänään hirviöt vartioivat huoneen seiniä, Lana ei kyennyt erottomaan olivatko ne todellisia hirviöitä vai lampaita nunnien asussa. Tänään seinät kirkuivat, tänään ne ehkä kaatuisivat.

Lana ei ollut enää varma.

Ei ollut olemassa sellaisia asioita kun hirviöt ja silti hän näki niitä. Kaikkialla.

Hän tekisi mitä vain päästäkseen täältä. Luovuttaisi kimpaleen itsestään sille Saatanalle joka lausui lohdutuksen kyyneleitä hänen kasvoillensa. Tänään lääkäri sanoi, että päästäkseen pois Lanan pitäisi luopua yhdestä mitättömästä asiasta.

Wendystä. Wendystä, joka oli hyljännyt hänet tähän helvettiin. Lanan pitäisi luovuttaa kaikki heidän yhdessä vietetty aikansa lääkärille. Kertoa tahmeasta tunteesta alapäässään kun hän edes ajatteli Wendyä, luopua seksin jälkeisestä savukkeestaan.

[Vargynja]

A/N: Jatkoa tuplapostaukseen
Sanamäärä:100

Rakastan sitä, kun keskustelemme siitä kuinka tulisit käymään luonani

”Lana on melkein menettänyt toivonsa, Wendy”, seinät itkivät verta.

Lanan käsissä veri tuntui lämpöiseltä, siihen sekoittui Wendyn tuoksu, joka oli viimeksi suudellut hänen tahmeaa puutarhansa porttia. Veri oli rautaista ja silti se tuoksui Chanelilta. Veri oli tänään ainoa asia, joka piti hänen mielensä paikoillaan. Tapetit olivat jo repeytyneet viikkoja sitten.

Maistuisiko veri Wendyltä?
Lana nuolaisi. Ei.

Nunnat puhuttelivat häntä hulluksi, hukkaan heitetty sielu, jonka Jumala oli hyljännyt. Tämä likainen ja saastainen sielu oli tuomittu palamaan Kiirastulessa. Vain siksi, että hän saattoi rakastaa Wendyä. Himoita tämän pieniä rintoja ja nuolla tämä Taivaan porttien partaalle paremmin kuin kukaan mies ikinä olisi kyennyt.

[Vargynja]

Sanamäärä 100

Tähtisilmäsi ovat ikuisesti minun

Lääkäri näytti hänelle valokuvia.

Se mies oli luvannut auttaa Lanaa. Luvannut pelastaa hänet. Lana ei ollut ikinä luottanut miehiin. Ei enää sen jälkeen kun hänen isänsä oli tunkenut miehuutensa väkisin hänen sisäänsä. Isä poltti aina savukkeen seksin jälkeen.

Lana halusi luopua tästä kaikesta, joten hän katseli miehen kuvia. Lääkkeet polttivät hänen vertaan, joka tuoksui Chanelilta. Ne halusivat hänen antavan periksi. Lana tunsi ainoastaan jännitystä, koska hänen kehonsa reagoi kuvaan Wendystä.

Wendy, joka oli pettänyt hänet. Wendy, joka oli jättänyt hänet tänne kuolemaan. Silti hänen kehonsa janosi Wendya. Hänen sydämensä himoitsi Wendyn punaisiksi värjättyjen huulten kosketusta. Se oli Wendy, joka rikkoi hänet lopulta.

[Vargynja]

Sanamäärä:100

Tarvitsen rakkauttasi, jotta voisin kuolla

Tänään Lana halusi kuolla, hänen kehonsa oli antanut periksi. Sappi maistui hänen suussaan, hän ei enää jaksanut oksentaa. Hänestä oli tullut heikko, hänellä ei ollut enää voimaa taistella. Niinpä hän antoi periksi.
”Olkaa kilttejä”, hänen mielensä itki pudotessaan lattialle.

Lana seisoi alasti lääkärin edessä ja kosketteli itseään sinne, minne vain Wendy oli koskenut. Hänen hengityksensä kiihtyi, hänen kehonsa reagoi kosketukseen, nännit kovettuivat ja hänen huuliltaan pakeni vaikerrus, joka maistui oksennukselta.

Lääkäri aukoi omat housunsa, hän vain katseli Lanaa ja kosketteli itseään. Miehen partavesi haisi halvalta. Miehuus laajeni vaativien liikkeiden myötä. Lana totteli ja tunsi pian jotain lämmintä rinnoillansa.

Tämä oli väärin.

[Wleko]

Horror vetoo muhun ja tää ei tehnyt poikkeusta. Hienoja kielikuvia ja tunnelmanluontia! Jään oottapaan vikaa osaa (jos lasken okein ja näitä on 5).

btw hyvä nick ja avatar, mass effect friikki ilmoitautuu

[Vargynja]

Kiitos Wleko kommentistasi, huomasin itse että oonkin kirjoittanut 7 osaa, yksi osa kadonnut toisen kirjoitusten alle. Joten saatkin vielä toisen tämän lisäksi. Kiitos paljon kommentistasi, ASH on ehkä yks parhaimpia luomuksia mitä on keksitty.

Oi, ihanaa tietää että en oo finin ainoo tietokonepelinörttihullusteamkuluttajaretardipaska  Kovasti oon yrittänyt tuottaa ficciä myös mass effectista, mutta hahmot on jotenkin vaikea tarttua kiinni, koska en halua tehdä kenestäkään OOC:ta ja toisaalta Shepardin voi kuka tahansa luoda omanlaiseksensa.

Sanamäärä:100

Leikit kuollutta, muttet vuoda verta

Lana ei ollut enää ehjä, hän oli täynnä säröjä ja halkeamia. Hyvä lääkäri oli luvannut hänelle tien ulos ja antanut Wendyn valokuvan. Wendysta, joka oli pettänyt hänet, mutta hän silti piti tästä edelleen kiinni. Hänen järjestään oli enää jäljellä rippeet, eikä hän siltikään voinut antaa periksi.

Luopua Wendystä.

Hän rakasti Wendyä.

Wendy, joka oli kironnut hänet tänne.

Hyvä lääkäri antoi hänelle toivoa. Hän veisi Lanat ulos tästä Saatanan tyyssijasta ja ehkä auttaisi Wendyn luokse, jos Lana olisi kiltti tyttö. Se olisi Lanan viimeinen mahdollisuus, viimeinen toivo. Pian ei olisi enää mitään jäljellä jota Wendy voisi rakastaa.

[Vargynja]

Sanamäärä:100

Sinun olisi pitänyt nähdä se silmieni ilmeestä, että jotain puuttuu

He olivat vieneet kaiken. Hänen järkensä, muistonsa ja hänen Wendynsä.

Lana yritti taistella. Luoja, hän yritti. Seinät kaartuivat päälle ja hänen mielensä vaikersi yksin pimeässä nurkassa, rukoillen Wendyä. ”Pelasta, pelasta minut rakas. Älä anna heidän viedä sinua minulta”, Lana kuuli naurua, joka pakeni hänen omilta huuliltansa.

Sellaista hullujen naurua.

Lana oli luvannut tekevänsä mitä vain päästäkseen pois täältä, mutta hän ei kyennyt luopumaan Wendystä. Lisää naurua, joka pakeni hänen huuliltaan. Luoja, hän alkoi kuulostaa sellaiselta hullulta.
Kuinka ironista, päästäkseen Wendyn luokse hänen pitäisi luopua tästä. Tämän Chanelin tuoksusta, tämän punaiseksi värjätyistä huulistä ja pienistä rinnoista, jotka sopivat Lanan käteen.

Kaikki palasi aina Wendyyn. Oli aina vain Wendy.