Nimi: Olit kaikkeni, olit elämäni
Ikäraja: S
Paritus: Hermione/Fred
Tyylilaji: Angst, draama
Tiivistelmä: Hermione on Fredin haudalla ja ajattelee kuollutta poikaystäväänsä tuskan vallatessa naisen sydämen, tuskan, josta hän ei pääse eroon.
Oma sana: Osallistuu Kerää kaikki hahmot- haasteeseen Hermione Grangerilla. En ole ihan varma toimiiko tuo toisto tässä, mutta se on siis se ainut Hermionen päässä leviävä ajatus. Muuta hän ei ajattele.
Kommentteja, kaipailisin.
Olit kaikkeni, olit elämäni
Hermione Granger istui polvillaan edesmenneen poikaystävänsä haudalla. Fred Weasley oli kuollut Tylypahkassa käydyssä taistelussa vuosi sitten, mutta Hermioneen pojan kuolema oli jättänyt todella syvät jäljet. Jäljet, joita ei voinut puhdistaa. Näkyviä ne eivät olleet, ei, ne olivat arvet sydämessä, syvät arvet, joita ei voitu parantaa. Pysyvät jäljet.
Hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa.
Kyyneleet valuivat nuoren naisen poskilla. Voi, miksi, miksi Fred oli jättänyt hänet? Ihan yksin, yksin, ikuisesti. Fred oli aina ennen ollut täällä, mutta nyt... Nyt poika oli poissa. Hermione niiskautti. Hän ei vieläkään suostunut uskomaan Fredin kuolemaa todeksi. Poika oli lähtenyt niin äkkiä, hyvästejä jättämättä. Lähtenyt pois. Sen jälkeen mikään ei ollut Hermionen elämässä ennallaan. Kaikki oli muuttunut. Fred oli ollut uskollinen, rakastava ja hellä, ja yhtäkkiä poika oli poissa. Hermione hoki sitä ajatuksissaan.
Hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa.
Se ei tuntunut todelta. Se tuntui unelta, painajaiselta, jolle ei ollut loppua ja josta ei voinut herätä.
Hermione suoristi mustan hameensa helmaa ja yritti nousta pystyyn. Hän ei päässyt. Hän ei saanut tarpeeksi voimia, että pääsisi pystyyn. Fred. Hän kaipasi poikaystäväänsä enemmän kuin koskaan ennen.
Hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa.
Hermione painoi päänsä maahan. Hän ei suostunut liikkumaan, hän ei halunnut liikkua, hän ei pystynyt liikkumaan. Kyyneleet valuivat edelleen nuoren naisen kasvoilla, niistä ei meinannut tulla loppua ollenkaan. Ajatukset kiusasivat häntä. Ne kiusasivat häntä aina. Yöllä, illalla, aamulla, päivällä. Jokapaikassa. Koko ajan.
Hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa. hän on poissa, hän on poissa.
Ajatuksista ei pääsyt eroon. Kaikki oli muuttunut Fredin kuoleman jälkeen. Kaikki ennen niin tärkeä asia, tuntui nyt tylsältä, arkipäiväiseltä. Siltä se tuntui ilman Frediä, ilman elämää.
"Olit kaikkeni, olit elämäni", Hermione kuiskasi. "Tule takaisin! Fred, tule takaisin!" nainen jatkoi huutaen anovasti. Hän halusi Fredin, hän halusi olla taas Fredin luona.
Hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa, hän on poissa.-------------------------------------
Kommentteja?
// Gua muoksi ikärajan otsikosta, siihen vain ja ainoastaan ikäraja. (: