Becoming an Angel | S, Oneshot

[Frosty]

Becoming an Angel
Kirjoittaja: Frosty (esiintyy ficissä nimellä Christine)
Ikäraja: S
Yhteenveto: Miten yksi henkilö voikaan muuttaa piene tytön elämää.
A/N: En omista herra Gene Kellyä, mutta loput on minun omaa mielikuvitusta. Osallistuu Julkimot finiläisten käsiin vol.2 haasteeseen.



'She's an angel you know?' Those were the words in which I was described to him for the very first time. I was only three. Deputing in my very first film, a musical non the less. Just a small part.
'She's an angel.' That's what they said back then.
'So where are her wings?' Gene asked with a smile in his eyes.
That's where it all started. A week later I met Gene Kelly for the first time in my life. He was a consultant for the dancing scenes. During the next few moths he taught me to tap-dance, and roller-skate, and tap on roller-skates. He taught me to enjoy life's little things, he encouraged me to sing out loud. He helped me overcome the fear of standing on a stage. He taught me to love the spot-lights and the camera and make it love me.
At the end of the second month, after a long day of shooting at a beach, Gene came up to me. It was my fourth Birthday in two days and I knew he could not come to my party. I was working and so was he. He was carrying  something behind his back. He kneeled in front of me to get on my level and brought it around. It was pair of angel wings. Not the usual kids wings, but a pair of full sized angel wings, made from white goose feathers.
'You must have lost your's on the way down from heaven. Happy birthday Angel.' That's what he called me; not Christine or Chris, but Angel.
'But they're too big for me.' I was awestruck.
'One day you will be big enough for them and then you will fly away, into the world.'
I smiled and gave him a big hug. For the next three years I was known as Angel, Gene's angel. He was uncle Gene for me. The man who thought I was an angel without wings. For three years he was my mentor. For those short years I loved the stage and the audience loved me. Then it all ended, to soon for me. Gene Kelly was dead. There was absolutely no reason to get up on to the stage any more. At his funeral I sang in the rain.
The angel wings he gave me waited for years in the cupboard for me to grow up. When I moved out, I put them on a clothe-hanger next to my jackets in the hall.
The first time I brought my boyfriend home, he looked at them and said: 'Oh, you're of duty.' Once again I was an angel.

[Mikaela]

Todella kaunis teksti oli. Mun on pitänyt kommentoida tähän jo vaikka miten pitkään, mutta sain nyt vasta aikaiseksi tehdä sen.

Mun mielestä tää siis oli todella kaunis ja tykkäsin tästä tosi paljon. Koska en tosiaankaan ole mikään paras englannissa, en muuten ala korjata kielioppia kuin tän osalta; ihan ekalta riviltä sanat "witch" -> which ja where -> were. Mutta niin, enempää en siitä kieliopista sano kun en kuitenkaan osaa.

Mutta niin, kuten sanoin jo muutamaan otteeseen, mun mielestä tää oli oikeesti tosi kaunis, ja etenkin toi viimeinen repliikki ja viimeinen lause sai hymyilemään sillä tavalla vähän haikeasti. Kuvasit tässä mielestäni tosi ihanan yksinkertasesti kaiken, esimerkiksi nimenomaan sen kuoleman; miten mainitsit sen vaan niin yksinkertasesti. Gene Kelly was dead. Yksinkertaisesti ja nasevasti ja niin, että se nyt vaan sattuu olemaan totta ja mitä sitä kiertelemään. Ohitit esimerkiksi hautajaisetkin musta tosi hienosti yhellä lauseella että lauloin vesisateessa ja kaikkea. Nyt toistan sekä itseäni että sua, mutta kunhan nyt tajuat sen, että tykkäsin kirjoitustyylistä tässä tosi paljon.

Ihana aihekin tässä oli, kaunis tarina pienestä tytöstä jonka elämän yksi mies muutti kun tyttö oli hyvin pieni. Ja sitten vain... kuoli.

Tulipa hassu kommentti. No jaa. Tykkäsin tästä kauheasti :----) Kiitos siis kovasti, mainio kirjoittaja olet :--)

[Frosty]

Kiitos kommentista Primrose.

Mukava kuulla, että edes joku pitää melankolisemmasta tekstistä. Valitsit juuri ne kohdat joita itsekin rakasta juuri niiden yksinkertaisuuden vuoksi. Gene Kellyn tapaisia näyttelijöitä kun ei ole enää, niin halusin kirjoittaa jotain hänen muistolleen ja vaikka aivan näin hän ei ole minuun vaikuttanut. Esikuvana ja inspiraationa hän on ollut jo pitkää ja lavalle en minäkään nouse.

Kiitos vielä kerran palautteesta
Frosty

[Siiseli]

Kommenttikampanjasta hyvää päivää!

Englanti, kielenä miulle hirmu vaikea, ja taitaa peräti olla ensimmäinen ficci, jonka luen ylipäätään englanniksi. Englanti on kaunis kieli, sillä saa ilmaistua asioita eritavalla. Olisi mahtavaa hallita itse kieli niin hyvin, että pystyisi edes kirjoittamaan sillä, olen kateellinen. Rakastan kieltä ja voisin todeta, että mielestäni tämä ei välttämättä olisi toiminut suomeksi. Tai ainakin on hyvin vahva fiilis siitä. Kieliopista en osaa sanoa mitään, mutta näinkin taitamaton tunsi ymmärtävänsä koko tekstin suht helposti.

Kaunis, erittäin kaunis ainakin omasta mielestäni. Sen nosti fiiliksen, jota en oikein osaa sanoille kuvata, semmoinen jännä, hieman haikea, mutta silti jotenkin onnellinen. Sai mielen rauhoittumaan mukavasti ja kaikki muut asiat pois mielestä. Jotenkin, ihmeellinen teksti. En oikeasti osaa kuvailla tätä tunnetta. Kai tuo Primrosen mainitsema kuoleman yksinkertaisuus. Se todellisuus. Mä, mä olen sanaton. Ja silti yritän vääntää kommenttia, josta ei varmasti tule mitään hyvää.

Jos nyt sanotaan, niin lempikohtani oli ehdottomasti tämä:

'She's an angel.' That's what they said back then.
'So where are her wings?' Gene asked with a smile in his eyes.

Jotenkin vain suloinen ja en minä tiedä, sellainen, hieno. Kaunis.

Ja jotenkin tuo lopetus vetää ihan sanattomaksi. Tämä oli mitä mainioin lukunautinto, upea. Anteeksi, kommentin laatu on hirveän alhainen, mutta haluan palata tämän tekstin pariin, jotenkin se vain kiehtoo. Yritä nyt minusta ottaa selvää, mutta yritän vain yksinkertaisesti sanoa, että pidän tästä. Voisi perehtyä enemmän näihin enkuksi oleviin ficceihin, sillä näistä löytyy näemmä helmiä.

[Frosty]

Kiitos kommentistasi Siiseli. Mukava kuulla eetä pidit ficistä ja uskallauduit lukuemaan sitä, vaikka tuo englanti ei ole sinulle kovin helppo kieli. Kirjoitan sillä mielelläni juuri sen tunnerikkauden takia. On ihana sekä kirjoittaa, että lukea teksitä jossa on tunnelmaan.

Ja jotenkin tuo lopetus vetää ihan sanattomaksi. Tämä oli mitä mainioin lukunautinto, upea. Anteeksi, kommentin laatu on hirveän alhainen, mutta haluan palata tämän tekstin pariin, jotenkin se vain kiehtoo. Yritä nyt minusta ottaa selvää, mutta yritän vain yksinkertaisesti sanoa, että pidän tästä. Voisi perehtyä enemmän näihin enkuksi oleviin ficceihin, sillä näistä löytyy näemmä helmiä.

Tuo veti minut ihan sanattomaksi. Jatka vain englanninkielisten ficien lukemista. Kielitaitosi kehittyy mitä enemmän luet.
Kiitos vielä kerran
Frosty