Fandom: Fullmetal Alchemist
Disclaimer: Maailma ja hahmot kuuluvat Hiromu Arakawalle ja animetiimeille enkä minä saa minkäänlaista korvausta heidän luomuksillaan leikkimisestä.
Otsikko: Rajakiista
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Roy/Ed
Ikäraja: S
Genre: Angsti, romantiikka
Varokaa: aikuista ja alaikäistä yhdessä
Summary: Hän oli piirtänyt ympärilleen kehän, jonka yli ei sopinut astua, jota lähemmäs hän ei päästänyt ketään.A/N Tämä on kirjoitettu LJ:n fma_fic_contest -yhteisöön haasteesta 23, Boundaries, eli rajat. Enkunkielisen voit lukea halutessasi
tästä. Vähän erilaista tyyliä minulta vaihteeksi. Ja niin joo, myöskin varjo-aakkosprojektiini, kirjaimissa siis R.
RajakiistaEdward Elric oli rikkonut rajoja jo ennen kuin Roy tapasi hänet ensimmäistä kertaa. Hän oli ollut riittävän päättäväinen, älykäs, rohkea, voimakas, piittaamaton, sitkeä,
hullu, uhmatakseen elämän ja kuoleman välistä rajaa, ja hän oli ollut riittävän itsepäinen jäädäkseen sen jälkeen henkiin. Roy tiesi heti hänet nähdessään, että hänestä tulisi riesa. Sellaiset ihmiset eivät yksinkertaisesti osanneet luovuttaa, jos halusivat jotakin.
Roy puolestaan varjeli tarkoin omia rajojaan. Hän oli piirtänyt ympärilleen kehän, jonka yli ei sopinut astua, jota lähemmäs hän ei päästänyt ketään. Useimmat eivät yrittäneetkään, vaan pitivät kunnioittavaa etäisyyttä Tulialkemistiin. Häntä vihattiin ja pelättiin, ja se sopi hänelle mainiosti. Riza oli hänen rajavartijansa, joka esti tunkeutumisen hänen yksityisalueelleen, asteli jatkuvasti kehää pitkin mutta ei koskaan rikkonut sitä.
Edes Riza ei kuitenkaan pystynyt pysäyttämään sitä vääjäämätöntä hirmumyrskyä, joka oli Edward. Kerran toisensa jälkeen Roy löysi itsensä puolustamasta rajojaan pojalta. Edward heittäytyi vasten hänen huolella rakentamaansa muuria, repi siihen aukkoja, kaivoi käytäviä sen ali, yritti kiivetä sen yli. Hän hakkasi sitä nyrkeillään ja huusi turhautumisesta, kun Roy työnsi hänet jälleen pois.
”Miksi sinä piinaat minua jatkuvasti? Etkö näe, että haluan olla yksin!” Roy huusi.
Mutta todellisuudessa hän olisi halunnut sanoa:
Pelkään päästää ketään lähelleni, koska silloin voin menettää hänet. Yritän suojella itseäni siltä tuskalta. Minuun ei voi sattua, jos en rakasta. Mutta toisaalta silloin en voi myöskään olla onnellinen...Ja Edward huusi takaisin: ”Tunnethan sinä minut. Jos jokin asia ärsyttää minua, minun on pakko murskata se.”
Mutta Edward ei ollut valehtelija, ei, hän oli läpinäkyvä kuin lasi niille, jotka osasivat katsoa. Ja Roy näki, mitä hän todella tarkoitti.
Mikään ei kestä. Kaikki, mihin kosken, hajoaa ja valuu sormieni lomitse. Olen menettänyt liikaa voidakseni luottaa varauksetta. Eikö jään kestävyyttä kokeilla ennen kuin sille loikataan? Minun on kokeiltava rajoja ennen kuin voin luottaa niihin, mutta niitä ei löydy, kaikki murtuu edessäni, ja tunnen oloni turvattomaksi ja paljaaksi. Tarvitsen jonkun, jonka lähellä uskallan olla itseni pelkäämättä, että rikon jotakin. Sinun rajojasi en pysty murskaamaan väkisin ja siksi luotan sinuun. Päästä minut sisään, rakasta minua...
...ole kiltti?Roy otti riskin ja veti Edwardin luokseen, eikä heidän välillään ollut enää rajoja.
