Author: Lirael
Beta: Minä itse
Genre: Angst
Rating: K11
Pairing: Ginny/Harry
Warnings: Maininta hahmon kuolemasta.
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Rowlingille, juoni minulle. En saa kirjoittamisesta muuta kuin nautintoa.
A/N: Jaa, ensimmäinen angstini (jos tätä nyt siksi voi sanoa). Kommentointi suotavaa ja sallittavaa.
Kuin perhonen lasikuvussa
Istuin talomme terassilla teellä sen ruskeakiharaisen ystävättäremme kanssa. Jutustelimme ja nauroimme, en uhrannut tuolloin ajatustakaan sinulle. Nautin ystäväni seurasta punaiset hiukset tuulessa hulmuten. Pian lensi kaunis tumma perhonen siihen teekuppini korvalle. Siinä se oli, kuin olisi tuijotellut minua niillä syvän mustilla helmisilmillään. Se oli kuin hauras lasiesine, joka kiehtoi syvästi, mutta jota jokin esti koskemasta. Yritin hätistellä sitä varovaisesti. Se ei liikkunut. Kosketin sitä; se lähti, mutta vain laskeutuakseen pöydällä oleville leikkokukille.
”Tuotko sinä viestiä?” kuiskasin sille tuskin kuuluvasti.
Perhonen tapitti siinä muutaman sekunnin ja lennähti pois. Silti se ei kadonnut. Se liihotteli ympärillämme kauniina, mutta surullisena. Vielä hetki – sitten tuo taianomainen olento oli poissa.
Ei mennyt pitkään tiedon saapumiseen.
Harry Potter on kuollut aurorin tehtävässään.
Ensimmäinen kyynel vierähti poskelleni. Se oli kuin lasihelmi ja muistutti minua perhosesta. Suruvaippa, suruviestin tuoja. Useammat kyyneleet putoilivat pöydälle. Tummat kiharat putosivat omien punaisten suortuvieni viereen.
”Osanottoni.”
Vajosin syvälle muistoihini. Mitä kaikkea muistinkaan silloin; sen, kun tulit ensimmäisen kerran veljeni luo vierailemaan; sen, kun suutelit minua ensi kerran; kaikki ne hellät katseet, joita minuun loit; hääpäivämme, joka oli onnellisimpia päiviä elämässäni; lastemme syntymät, jotka saimme yhdessä aikaan.
Olet nyt vapaa perhonen. Minä jään tähän maailmaan ilman sinua. Odotan saapumistani luoksesi, minä odotan vapautta. Kuin perhonen lasikuvussa.
