alaotsikko: K-7, one-shot. FF100 Weasleyn suku 052. Tuli. Eka ficcini!
Title: Tulella ei kannata leikkiä
Author: Hedwigg
Rating: S // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Beta: Tunnelimyyrä
Genre: Draama
Pairings: ei oikeastaan
Disclaimer: Rowling omistaa
Summary: Arthur on kuollut pari päivää sitten tulipalossa noin 70-vuotiaana. Ginny, Ron ja Charlie istuvat takkatulen edessä ja muistelevat.
A/N:Osallistuu FF100:n sanalla 52, tuli. Sain vihdoin raapustettua ekan ficcini!
Tulella ei kannata leikkiä
Ginny istui hiljaa takkatulen ääressä vaipuneena mietteisiinsä. Hän muisteli sitä päivää, kun hän ensimmäisen kerran käytti hormipulveria.
"Ginny katseli ihmeissään, kun isoveljet katosivat yksi kerrallaan smaragdinvihreisiin liekkeihin.
- Kälistyivätkö he? Hän kysyi peloissaan ja tarrautui tiukasti isäänsä.
- Eivät tietenkään, isä oli naurahtanut.
- Katsos, ota ensin kourallinen tätä vihreää 'jauhoa' ja viskaa se tuleen. Sen jälkeen astut liekkeihin, ja sanot erittäin selvästi määränpääsi: Muriel-tädille."
Seuraavana päivänä Ginny oli halunnut kokeilla 'ihmejauhoa' uudestaan. Päivällisen jälkeen hän oli hiipinyt ruokakaapille, ottanut kourallisen vehnäjauhoja ja astunut takkaan. Silmänräpäyksessä hän oli pompannut pois takasta, kun jalkoihin oli ilmestynyt muutama toisen asteen palovamma. Siitä lähtien Ginny on aina pelännyt tulta.
Charliekin oli uppoutunut syvälle muistoihinsa. Hän muisteli ensimmäistä työpäiväänsä lohikäärmeenkesyttäjänä.
"Hän katsoi suoraan kiinalaisen pallosalaman kullankeltaisiin, voimaa uhkuviin silmiin. Vau, mikä olento! Charlie oli ajatellut, kunnes lohikäärme oli puhaltanut suuren lieskan kohti Charlieta. Hän oli onnistunut täpärästi välttämään lieskat, mutta Charlien piiloutuessa lieskoja, lohikäärme riuhtaisi itsensä irti ja lähti tömistellen poispäin. Olento sylki äärettömästi polttavaa, tuhoavaa tulta kohti Charlieta, mutta hän onnistui taltuttamaan pedon." Myöhemmin Charlie oli oppinut käsittelemään lohikäärmeitä ja tulta paremmin.
Ron tuijotti tulta ja hänen mieleensä nousi muisto kolmivelhoturnajaisista.
" Ron istui katsomossa, ja katseli paniikissa, kuinka Harry väisti vain täpärästi sarvipyrstön lieskat. Ron oli aivan suunniltaan pelosta. Mitä jos hän menettäisi parhaan ystävänsä ennen kuin ehtisi sopia riitansa tämän kanssa? Lohikäärmeen liekit lensivät seuraavaksi melkein katsomoon asti, ja Ron näki selvästi Harryn hiusten ja kaavun kärventyneen, ja pelko vain kasvoi, mutta siinä samassa Harry nostikin kultamunan ilmaan."
Kaikki kolme ajattelivat nyt samaa asiaa: Tulella ei kannata leikkiä.
A/N2:Jotenkin tästä tuli vähän outo ( ja luvattoman lyhyt!), mutta tämä on eka ficcini, joten K o m m e n t o i k a a please.
