//Tuhkakaupunki - Alec/Magnus + Jace, Isabelle, Clary, Simon
Author: Solembum
Genre: Romance
Fandom: Mortal Instruments (tuhkakaupunki)
Rating: K-11
Pairing: Alec/Magnus <3 (Isabelle,Jace,Clary,Simon)
Warnings: Fluffy!
Disclaimer: hahmot kuuluu Cassie Clarelle, yhdelle suurista idoleistani:)
Summary:
”Sulje suusi Jace, tai minä suljen sen sinun puolestasi”, Magnus sanoi tarttuen hellästi Alecin käteen. Alec ei yrittänytkään nykäistä kättään Magnuksen pitkien sormien otteesta. Mitä turhaan, hän ajatteli masentuneena ja keskittyi nauttimaan Magnuksen sormenpäiden viileästä kosketuksesta ihollaan. Hehän ovat... tottuneet.MisteliAlec istui Magnuksen avarassa olohuoneessa räikeän ultramariininsinisellä sohvalla kilisevä tonttulakki mustien hiustensa peittona. Hänellä oli tapansa mukaan yllään löysät, harmaiksi virttyneet, lahkeistaan rispaantuneet farkut ja musta villapaita, jonka hihat hän oli käärinyt kyynärpäidensä tasolle. Muutaman huonosti nukutun yön muistot piirsivät tummat varjot hänen silmiensä alle ja hänen kasvonsa olivat tavallistakin kalpeammat, suorastaan värittömät.
Alec vilkaisi pikaisesti Magnusta, joka lojui jalat ristissä hänen vieressään silmät suljettuina, väsynyt hymy huulillaan. Hän katseli lumoutuneena Magnuksen mustia, piikikkäitä hiuksia, tummia ripsiä, jotka reunustivat tämän hieman kulmistaan suippenevia silmiä ja vaahterasiirapinvärisen ihon himmeän kullanhohtoista hehkua. Alecin katse liukui alemmas – Magnus oli joulun kunniaksi pukeutunut punaisiin pillifarkkuihin ja hopeaisten paljettien tähdittämään, hihattomaan kauluspaitaan, jonka napit muistuttivat erehdyttävästi säkenöiviä diskopalloja. Magnus oli niin kaunis, Alec ajatteli, että sydämeen sattui.
Kuin lukien Alecin ajatukset, Magnus avasi meripihkanväriset kissansilmänsä, kiinnitti niiden tutkiskelevan katseen Alecin kasvoihin ja virnisti hänelle väläyttäen leikkisästi teräviä hampaitaan. Alec tunsi tumman punan kohoavan poskilleen ja nojautui kauemmas Magnuksesta. Hänellä oli epämukava olo, eikä tunnetta todellakaan ollut aiheuttanut liian kireä tonttulakki. Oliko Magnus unohtanut hänen tiukat sääntönsä kanssakäymisestä; ei vihjailevia katseita ulkopuolisten läsnäollessa?
Alec antoi katseensa kiertää kimmeltävin kulta- ja hopeanauhoin somistetussa nokikattoisessa huoneessa yrittäen repäistä Magnuksen kuvan mielestään, saksia sen tuhanteen palaseen, sirotella palaset tuuleen. Mutta ei Magnusta voinut niin helposti unohtaa, Magnuksen kasvot olivat kaikkialla, hänen tuoksunsa huumasi Alecin kilometrien päästä. Magnus asteli Alecin vierellä hänen salaisimmissa unissaan, kahlaisi hänen rinnallaan läpi synkimpienkin painajaisten. Ei, hän ei yksinkertaisesti voinut olla ajattelematta Magnusta, Magnus kuului lähelle hänen sydäntään. Pysy tyynenä, Alec muistutti itseään, minun maailmani ei kuulu
heille.
He – Simon, Clary ja Jace olivat pakkautuneet sohvakaluston toiselle, kahden istuttavalle, kirkkaansiniselle sohvalle. Clary istui litistyksissä väsähtäneen oloisen Simonin ja pahantuulisen Jacen välissä vilkuillen vaivihkaa Alecin ja Magnuksen suuntaan. Alec tavoitti hänen ystävällisten, vihreiden silmiensä katseen. Hän tunsi punan poskillaan syvenevän entisestään. Clary iski hänelle silmää, lähes huomaamattomasti, mutta iski kuitenkin. Hyvä on – Clary tiesi. Oliko hän niin läpinäkyvä, rakkaudennälkäinen, toivottomasti lääpällään vieressään istuvaan velhoon?
”Korvatunturiltako Isabelle lähti sitä lahjaa hakemaan?” Jace valitti pörröttäen vaaleita hiuksiaan.
Clary mulkaisi häntä kyllästyneesti. ”Hei Jace, nyt on joulu. Tiedäthän, antamisen juhla?”
”Ja mitäköhän Isabelle voisi
antaa velholle, joka ei selvästikään ole... kiinnostunut...hmm... vastakkaisesta sukupuolesta?” Jace kohotti kulmakarvojaan vihjailevasti.
Clary huokaisi ja tökkäsi Jacea kylkeen vaaleanpunaisella kynnellään. ”Joulu on iloinen perhejuhla, kaunis perinne ja aikaa ystäville. Pidä sinä perverssit näppisi erossa siitä.”
”Olisi Izzy silti voinut hankkia lahjansa etukäteen, niin meidän ei tarvitsisi istua tällä – erittäin todennäköisesti – lapsettomuutta aiheuttavalla sohvalla. Ja sitä paitsi, ainoa, joka nauttii tämänhetkisestä seurasta, on Alec.” Jace viittilöi Alecin suuntaan. ”Ilmeisesti Magnuksella ei ole ongelmia flirttailla
hänen kanssaan...”
Simon naurahti hieman vaivaantuneena. ”Eikä ole ensimmäinen kerta. Siirappisiin katseisiin alkaa jo tottua.”
Alecin posket tuntuivat olevan kuin tulessa. Selvä, he kaikki tiesivät, jopa Simon, joka oli vasta rottatemppunsa jälkeen päässyt mukaan seurapiireihin. Hyvä on, hän oli läpinäkyvä, koukussa Magnukseen, tämän lämpimän himokkaisiin suudelmiin ja häikäisevään hymyyn. Mutta silti, oliko heidän pakko keskustella hänestä – hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan ja
henkilökohtaisesta elämästään, joka samalla lukeutui hänen painajaistensa listaan – julkisesti?
”Sulje suusi Jace, tai minä suljen sen sinun puolestasi”, Magnus sanoi tarttuen hellästi Alecin käteen. Alec ei yrittänytkään nykäistä kättään Magnuksen pitkien sormien otteesta. Mitä turhaan, hän ajatteli masentuneena ja keskittyi nauttimaan Magnuksen sormenpäiden viileästä kosketuksesta ihollaan. Hehän olivat...
tottuneet.
”Rakkautta ilmassa”, huudahti myrskyn lailla huoneeseen pyyhältänyt Isabelle. Isabellen mustat hiukset olivat hentojen, pitsireunaisten lumihiutaleiden peitossa ja hänen silmäripsiään reunusti ohut jääriite. Hän heitti paksun, turkisvuorisen takkinsa Jacen syliin äänekkäiden vastalauseiden saattelemana ja potkaisi lumiset kenkänsä olohuoneen hämähäkinseittien liikakansoittamaan nurkkaan tuhatpäisen pölykoira-armeijan seuraksi.
”Tahallisesti aiheutetuista kosteusvaurioista menee ylityökorvaus. Vai näytänkö minä joltain putkimieheltä?” Magnus nyrpisti nenäänsä Isabellelle kiskaisten samalla Alecin kiinni kylkeensä ja kietaisten toisen käsivartensa hänen ympärilleen. Alec äännähti hermostuneena, mutta ei vastustellut järjestelyä kovinkaan vakuuttavasti.
”Lemmikkihämähäkeilläsi saattaa olla jano”, Isabelle tokaisi ja istahti sohvan käsinojalle Alecin viereen. ”Huomaa; hämähäkeillä monikossa. Sanotaanko, että viimeistään kuukauden päästä voit jo perustaa omavaraisen eko-ompelimon.”
Magnus tuhahti loukkaantuneena. ”Joulusiivous on tänä
kin vuonna pikkiriikkisen myöhässä...”
”Jos ylitsevuotavan sarkastisten kommenttien sietokykysi on hyväksyttyjen rajojen sisällä, me voimme lainata Jacea avuksi pientä maksua vastaan”, ehdotti Clary. Jace mulkaisi häntä kärttyisenä.
”Tarkemmin sanottuna ihan ilmaiseksi”, sanoi hymyilevä Isabelle.
”Älkää suotta vaivautuko – ei maksullisia miehiä minun kattoni alle”, Magnus virnisti silitellen keskittyneenä Alecin niskaa. Alec henkäisi hiljaa ja tunsi ihonsa nousevan kananlihalle.
”Entä joulupukki?” kysyi Simon. ”Päästätkö sen vanhan pervon keskiyön kellonlyömällä hiippailemaan asuntoosi?”
”Magnuksen savupiipun pukki kiertää kaukaa”, tirskahti Clary. ”Se läskipallo ei halua juuttua hormeihin ja tukehtua vuosisatojen takaiseen nokeen.”
Magnus veti Alecin syliinsä ja painoi kristallin lailla kimaltelevat huulensa hänen kaulalleen. ”Olen niin tuhma vuodesta toiseen, ettei pukki tuo minulle lahjoja”, Magnus vastasi. Alec tunsi hänen lämpimän hengityksen solisluidensa kuopassa ja värähti. Magnuksen sormet juoksivat pitkin hänen rintaansa, pysähtyivät vyötärölle ja puristivat hänet lähemmäs Magnusta.
”Nyt riittää,” Jace puuskahti ja nosti kätensä ilmaan. ”Izzy, anna se lahja ennen kuin Alecilta lentävät vaatteet päältä.”
”Me emme tahdo nähdä mitään, mitä katuisimme myöhemmin”, Simonin myönsi kiusaantuneena.
”Oikeastaan”, Isabellen ääni tärisi pidätellystä naurusta,”lahja on – tavallaan – Alecilta.” Magnus nosti kasvonsa Alecin kaulalta ja vilkuili Isabellea kiinnostuneena.
Alec avasi ihmeissään suunsa ja tukehtui melkein kieleensä yrittäessään muodostaa järkeviä sanoja. ”Mitä – ?”
”Shhh, veliseni”, Isabelle keskeytti hymyillen ilkikurisesti. Hän työnsi kätensä suklaanruskean hupparinsa taskuun ja poimi taskusta kämmenelleen kovia kokeneen, vihreän vahamaisen mistelin lehden. Alecin silmät suurenivat ja hän yritti vääntäytyä kauemmas Magnuksesta, mutta Magnuksen ote piti. ”Älä karkaa, pikku varjometsästäjäni.” Hänen pehmeät huulensa hipoivat Alecin korvanlehteä.
Clary pudisti päätään. ”Alec, ei noin käyttäydytä jouluna.”
”Kestä se kuin mies, veli”, Jace mutisi myötätuntoisesti. Magnus esitteli Jacelle vasemman kätensä kimmeltävää, violettikyntistä keskisormea.
Isabellen hymy leveni hänen nostaessaan kärsineen mistelin tärisevän Alecin yläpuolelle. Alecin sydän hakkasi kuin viritetty vieterinukke ja hänen poskensa hehkuivat kirkkaan punaisina. Tässäkö – kaikkien edessä – hänen pitäisi suudella Magnusta? Eiväthän he olleet koskaan
halailleet julkisesti. Tai edes pitäneet toisiaan kädestä. Itse asiassa, kun tarkemmin asiaa ajatteli, Alec kiersi Magnuksen mahdollisimman kaukaa, jos lähistöllä oli joku ulkopuolinen, siis lukuunottamatta Magnusta itseään tietenkin.
Ja nyt hänen pitäisi kirjaimellisesti nuolla Magnuksen kanssa ivailevan yleisön vahdatessa esitystä silmä kovana. Hänen, joka ei koskaan tehnyt mitään
epäluuloja herättävää, olisi aika astua kaapista muun maailman tietoisuuteen. Ei kiitos, Alec ajatteli kauhuissaan tapahtumien saamasta yllättävästä käänteestä. Mutta hän oli jumissa, ansassa Magnuksen kieltämättä yleensä mukavan turvallisessa sylissä, joka olikin tosipaikan edessä pettänyt hänet, kääntynyt häntä vastaan.
”Anna suukko, sinisilmä”, Magnus pyysi leikkisästi. Alec henkäisi syvään ja vilkaisi Isabellea silmät syyttävinä. Isabelle tuijotti vastaan silmäkulmat naurusta kurtistuen. Alec tuhahti ja suikkasi nopean suukon Magnuksen poskelle. Magnuksen ilme valahti pettymyksestä – Alec ei vieläkään uskaltanut näyttää tunteitaan, joiden olemassaoloa Magnus niin kovin usein sai epäillä. Alec ei voinut myöntää totuutta perheelleen, ystävilleen, tai edes itselleen. Magnus huokaisi ja pudisti päätään. Ehkä heidän suhteensa oli tuomittu kariutumaan Alecin pelkoihin, pelkoihin hyväksymisen ja kunnioituksen puutteesta.
”Alec, älä nössöile”, Isabelle kannusti misteliään heilutellen.
”Pussaa suulle”, Clary komensi.
Jace pyöritteli silmiään Simonille. ”Ihan kun Alec muka uskaltaisi.”
Alec kamppaili sisällään vellovia ajatuksia vastaan, yritti tyhjentää myrskyävän mielensä. Juuri nyt hänen oli aika unohtaa salailu, kaikki epäilyksensä tulevasta ja keskittyä vain nauttimaan lyhyestä elämästään. Hänhän
halusi suudella Magnusta, istua tämän lämpimässä sylissä ikuisesti. Hänen sydäntään riipaiseva kaipuu paisui hänen katsellessaan Magnuksen surullista ilmettä, mutristuneita huulia. Vain tämän yhden kerran hän olisi rohkea. Joskus piti toimia ensin ja ajatella seurauksia vasta jälkeenpäin, hän ajatteli ristiriitaisten tunteiden vallassa.
”Mitä minä sanoin”, Jace sanoi ääni tihkuen sietämätöntä omahyväisyyttä.
Päättäväisesti Alec kääntyi istumaan kahareisin Magnuksen syliin ja kiersi kätensä tämän vyötäisille painaen huulensa pehmeästi Magnuksen huulille. Magnus henkäisi yllättyneenä, mutta vastasi hieman epäröiden suudelmaan. Alec näykkäisi hellästi Magnuksen ylähuulta. Magnukselta pääsi hiljainen huokaus. Magnuksen sormet vaeltelivat kiemurrellen Alecin ristiselällä ja hän saattoi tuntea Alecin hymyn kimaltelevia huuliaan vasten. Magnus jatkoi suudelmaa pitkin Alecin leukapieltä, kuljetti kieltään tämän kaulalla ja suukotti solisluun selvästi erottuvaa kaarta. Alecin sydän hakkasi kuin viimeistä päivää hänen koskettaessaan Magnusta. Vain Magnuksella oli merkitystä – muu maailma katosi heidän ympäriltään.
”Hyvää joulua, Magnus”, hymyilevä Isabelle kuiskasi.A/N: Hmm.. Jotakin jouluista
Kiitos kaikille jotka jakso lukee tänne asti!
Kommentteja kiitos<3
Rakastan jokaista kommenttia, ei tarvi olla mitään rakentavaa.
Olis myös kiva tietää, jos joku muukin tykkää tästä lempiparituksestani
//Nevilla muokkasi ikärajan alkutietoihin.