Kirjoittaja: Lasikuula
Ikäraja: K-11
Genre: Angst, Darkfic, kieroutunut romantiikka
Yhteenveto: Minä. Olen. Täydellinen.Varoitukset: Narsismia
!! Itsensä viettelyä, oma peilikuva osa "oikeaa maailmaa"
A/N: Idea syntyi siitä, että katsoin itseäni peiliin. Mietin ihan ohimennen, että entä jos joku rakastaisi peilikuvaansa kuin omaa rakastaan. No, tässä tulos. Hermione äänessä
Peilin vastakohtaHivelen hiljaa peilin heikkoa pintaa. Se väreilee hiljaa kosketuksen alla kuin puhuisi minulle. Suutelen sen jäätynyttä huurrepintaa, kiedon käteni sen kultaisille reunoille. Rakastan, mutta en peiliä. Rakastan, mutta en kuten muut. Rakastan itseäni, rakastan kuvajaistani. Minä. Olen. Täydellinen.
Kun kyyneljuovat repivät rakkaani silmiä, en halua suudella niitä pois. Annan ripsivärin istuttaa paakkuisia siemeniään poskilleni, annan verenpunaisten huulien taittua viivaksi. Kun sattuu, ei saa hymyillä. Minä upotan pääni peilin jääpintaan. Kopioin sinun tuskasi omakseni, rikon tasaisen pinnan.
Milloin todellisuus muuttui tarinaksi tai tarina todellisuudeksi? Sivelen peiliminäni kämmentä, tunnen kutituksen omassa kämmenessäni. Kampaan peiliminäni pitkiä, ruskealaineisia hiuksia sormillani ja tunnen niiden hierovan omaa päätäni.
Olen hullu... hullu... hullu. Pyhässä Mungossa näen itseni vessan peilistä. Olen täydellinen. Sivelen sormiasi pitkin huurtumatonta pintaa, nuolen huulesi puhtaiksi. Aikanaan meidät erotetaan toisistamme. Aikanaan rakkauteni sinuun tapetaan. Aikanaan minä huijaan täydellisyydelläni kaikkia ja palaan sinun luoksesi.
Minä, olen sinun.
