Nimi: Raise your hands and reach the sky
Kirjoittaja(t): Minä Tulienkelisi
Fandom: Näkijän taru
Tyylilaji: Tunnelma angst ja fluffy
Ikäraja: K-11
Paritus: Narri/Fitz
Yhteenveto: Hän tanssi kanssa enkelten (Yön kappaleesta tämä summary, joka ei liity tähän kuin noin mielikuvien kautta)
Varoitukset: Ei, jos lukijan mielestä on niin lisään niitä pyynnöstä.
Disclaimer: Robin Hobbille kaikki kunnia ja rakkaus. Ja loput jäljelle jäävät kuuluvat Leveragelle.
A/N:Leikittelin ajatuksella että Fitz nauraa, ja saa narrin tuntemaan olonsa hylätyksi, ja siitä johti eteenpäin tämä leikki kunnes tein tämän..Kappale on twilight symphony
Raise your hands and reach the sky
Again you come to me
Just like a dirty dream
And I fall into a burning fever
Fitz istuu kadulla, sisällä kapakoissa tanssitaan ja lauletaan. Juopuneet merimiehet yrittävät hukuttaa surunsa viinaan, vanhempi nainen katoaa sisään kapakkaan. Fitz seuraa nauraen kuinka nainen tulee pian ulos raahaten korvasta nuorta merimiestä.
Varjoissa kauempana seisoo hahmo, hän seuraa tilannetta sivusta. Hänen sydämessään on ontto tunne. Sen aiheuttaa Fitzin nauru, ennen niin iloinen hahmo seisoo enää varjoissa sydämessään kuume.
Miehen koko keho kavahtaa taaksepäin, Fitzin katseen tavoittaessa hänet.
Mies harkitsee pakenemista, muttei kuitenkaan pysty siihen. Fitz kävelee hänen luokseen. Hiljaisuudessa molemmat miehet kuulevat jokaisen äänen ja tuntevat sen huumeen minkä aina ennenkin.
Raise your hands and reach the sky
Fitz tuijottaa rakastettuaan, joka kääntyy yöhön. Viitta hulmahtaa ja pian toinen mies on jo poissa. Miehen suusta kuuluu parahdus, hän lähtee ajamaan toista miestä takaa. Jalat takovat maata, hän kuuntelee miestä, tämän askeleita.
Ne katoavat ja hetken likaisella kadulla on eksynyt Fitz. Hän kääntää katseensa ylöspäin kohti taivaita ja näkee kuinka erään talon ikkunasta katoaa musta viitta.
Fulfill your fantasies
And live your secret dreams
Dance to the twilight symphony
Fitzin katse kulkee katuja pitkin, hän kuulee oven avautuvan lähellä. Katse kääntyy mieheen joka juoksee kujalle. Fitzin sydän takoo rinnassa, sillä on oma tahto. Miehen ajatukset ovat ristiriitaiset, hän rakastaa tuota pakenevaa miestä ja silti hän ei tiedä mitä toinen tuntee. Ainoa joka voi antaa vastauksen on pakeneva mies.
Fitz juoksee miehen perässä kuin hänen elämänsä riippuisi toisesta, ja kai se tavallaan niin olikin. Hän pysähtyy nähdessään miehen pysähtyneen.
Kadun varjoissa seisova mies tietää toisen olevan takanaan, hänen sydämensä sykkii aivan liian nopeasti, kalpea iho on hiestä märkä. Mies kääntyy, hänen kasvoillaan on alastonta tuskaa. Hän osoittaa eteenpäin, Fitz liikkuu miehen viereen ja henkäisee nähdessään maiseman.
Hänen kasvojensa edessä on hurmaava öinen maailma. He seisovat rantatörmällä, hopeinen kuu on värjännyt vedenkin hopeaksi. Hiljaisuudessa hiukan myrskyävä vesi luo sanoinkuvaamattoman pienuuden tunteen, kaukana veden keskellä loistavat kaukosaaret. Kuu on maalannut nekin aivan harmaiksi, kimmeltävän meren keskellä.
Kumpikaan ei puhu, Fitz kuitenkin kietoo kätensä toisen ympärille, mies hätkähtää toisen kosketusta.
”Se on yhtä kaunis kuin sinä Narriseni.” Narriksi kutsuttu mies hätkähtää, eihän hän ole ollenkaan kaunis.
”Se on vain maisema.”
Are you the devil calling?
Oh God, I think I'm falling
Mies kietoo kätensä Fitzin ympärille, kaikki hänessä pyytää toista jäämään, ja kuin ihmeen kaupalla toinen vannoo jäävänsä.
Miehet kääntyvät katsomaan maisemaa, aamu on alkanut kadastaa ja se värjää maailmaan hennon punaisen sävyn, kuun hopea ja taivaan punainen kaksi niin erilaista kuin olla ja voi.
Mutta lopulta juuri ne ovat ne jotka saavat maailman loistamaan. Erilainen kauneus, jään valkean Narrin ja kruununprinssin äpärä lapsen Fitzin, täydellinen rakkaus.
Nosta kätesi kohti taivasta ja saa osasi kauneudesta. Kuusta ja auringon punasta, jäästä ja tulesta.