Aurinkotyttö (Sallittu)

[Clayr]

Nimi: Aurinkotyttö
Kirjoittaja: Clayr
Ikäraja: S
Genre: "Drama"
Summary: Mahdollisuus sille oli olemassa.
A/N: Tarina joka syntyi väännettynä ja käännettynä Ruskapojan raapaletopickin nimestä (Luulen, että olen väsynyt auringonlaskuihin). Höpsö, hömelö, ei kovin hyvää kieltäkään, mutta tällainen tästä halusi tulla.


Aurinkotyttö

Tyttö makasi laiturilla vatsallaan, katsellen taivaanrannan taa. Tyttö oli juuri saapunut, tämän keltainen polkupyörä nojasi puuta vasten ja tyttö itse hengitti vielä aavistuksen tiheästi. Intensiivisesti tyttö kuitenkin katseli järvelle, länteen. Oli tytön lempihetki päivästä, auringonlasku. Kaikki oli kaunista, aurinko heijastui järven pinnasta kahtena sen valuessa hitaasti alemmaksi. Lopulta se valuisi horisontin taakse, hetken aikaa järven ja taivaan auringot koskettaisivat toisiaan. Auringon lopulta painuessa kokonaan pois, kun se ei enää ulottunut edes värjännyt länsitaivasta purppuraiseksi tyttö henkäisi syvään ja kierähti istumaan. Hetken tyttö istui ja nautti aamuyön viileydestä, täydellisestä hiljaisuudesta hetkenä, jolloin päivä nukahti ja yö heräili.

Laituri tuntui niin tutulta tytön alla. Hän ei voinut muistaa kuinka monta kertaa oli siinä maannut auringonlaskun ja koko yön. Monta, monta kertaa. Tyttö hymyili ja antoi katseensa kiertää läpi horisontin, lännestä itään ja takaisin. Olisiko tänään se ilta? Tuttu jännitys kutkutti vatsanpohjaa. Toive, unelma valtasi hetkeksi kaikki ajatukset. Jospa tänään.

Rauhan läsnäolon saattoi tuntea idyllisessä rannassa. Lähestulkoon kaikki olivat nukkumassa. Mitä kauniin, lämpimän kesäyön tuhlausta, tyttö ajatteli ja hymyillen loi katseensa itäiselle yötaivaalle. Taivas oli kirkas ja pilvetön, mutta liika valo esti lähestulkoon kaikkien tähtien näkemisen. Ei se haittaa, tietyllä, ennakoivalla tavalla se sopi tytölle. Kelloa vilkaisematta tyttö tiesi kauanko hänen pitäisi odottaa ennen kuin päivän innostavin hetki koittaisi.

Jälleen laiturilla makaavan tytön katse hakeutui itään. Intensiivinen tuijotus veden pinnan ylitse. Vatsanpohjassa tyttö tunsi jännityksen. Tänään. Mahdollisuus sille on, nyt pitäisi vain odottaa ja toivoa. Minuutit kuluivat. 1… 2… 3… kunnes kultainen säe kiirii vedenpinnan ylitse, tervehtien luontoa uudella huomisella. Odotus särkyy. Aika tuntuu hypähtävän eteenpäin ja aurinko nousee horisontin yläpuolelle. Tyttö katsoo hetken sen venyttelevää, hyvää huomenta toivottavaa esiintymistä. Hymy pysyy tytön kasvoilla tämän noustessa, pudistellessa kesämekkoaan ja lähtiessään ajamaan polkupyörällä kotiin.

Ei tyttöä haitannut että aurinko nousi. Huomenna voisi olla se päivä jolloin se ei nouse. Ja vaikka nousisikin, ei se haitannut. Mahdollisuus sille, ettei se nousisi, oli olemassa. Ja se riitti tytölle.

[Sienis]

  Tää oli ihana kaunis ja mum. Aamuyön rauhallinen tunnelma oli kaunis ja pidin kovasti kuvailusta. Tietyllä tapaa tä oli must surullinen, mutta toisaalta; Tytön pirteys, vaikka aurinko nousikin, toi iloisuutta.
 Tiedä nyt tosta "ei niin hyvää kieltä"-jutustakaan, tä on hyvä näin. (:

 

Ei tyttöä haitannut että aurinko nousi. Huomenna voisi olla se päivä jolloin se ei nouse. Ja vaikka nousisikin, ei se haitannut. Mahdollisuus sille, ettei se nousisi, oli olemassa. Ja se riitti tytölle.

 Kyllä tää on se paras. Kaunis lopetus nätille yölle. (:

[Clayr]

Menschen, kiitos kommentista rakas. Piti lukea tämä vielä läpi kun mainitsit tuosta surullisuudesta. Sitä en kyllä ajatellut tätä kirjoittaessani mutta tästä kyllä tuli hieman haikean oloinen, olet oikeassa. Mutta hih, kiitos kommentoinnista ja kiitos kun tykkäsit. ♥

[Santtu]

Oi, pidin tästä kovasti! Heti ensimmäiseksi täytyy väittää vastaan tuohon “ei kovin hyvää kieltäkään” -kohtaan, koska tässä todella oli hyvää kieltä minun mielestäni. Kerronta oli jotenkin todella rauhallista, vaikka tytön odotus siitä aina paikka paikoin kuvastuikin (hyvällä tavalla tietysti). Tämä vain soljui kauniisti eteenpäin.

Itse henkilökohtaisesti pidän auringonlaskuista todella paljon, joten tämä oli aikalailla lähellä sydäntä jo heti alkuhetkistä lähtien. Pidin siitä, ettei tytön nimeä mainittu missään vaiheessa: se olisi ollut tarpeetonta ja ehkä hieman vienyt pois siitä tunteesta, että lukija sai tavallaan seurata tapahtumaa vierestä ja samalla kuulua siihen hieman mukaankin. Kuvailu oli kaikinpuolin kaunista enkä huomannut yhtäkään kohtaa, joka olisi mielestäni ollut jotenkin töksähtävä, joten ikävä kyllä minulla ei mitään varsinaista kritisoitavaa ole (itseasiassa se taitaa olla hyvä asia).

Ensiksi en tajunnut että tässä oli kulunut kokonainen yö, ennen kuin palasin hieman taaksepäin ja tajusin, että tyttö oli viihtynyt sillä laiturilla hieman pidempäänkin. Vaan se ei millään tavalla lukemista hidastanut, enkä oikeastaan kaivannutkaan sen erityisempää kuvailua itse yöstä noin muutoin kuin tytön odotuksen osalta. Kuten edellä Menschen mainitsikin, tässä oli eräänlaista haikeuden tunnetta, mutta enemmän nautin siitä, että tyttö tuntui nauttivan niin auringosta kuin toiveensa toteutumisen odottamisesta - ja se oli muutenkin enemmän esillä tässä.

Mielestäni ehkä kaikista mielenkiintoisinta tässä oli se, että tyttö toivoi ettei aurnko nousisi. En aivan käsittänyt sen syytä, mutta asian pohtimiseen jaksaa varmasti kuluttaa enemmänkin aikaa: ehkä tyttö vain odotti vuodenajan vaihtumista, ehkä syy oli jossain syvemmällä.

Kaikenkaikkiaan olen erittäin iloinen, että eksyin tämän tekstin lukemaan huolimatta siitä, etten yleensä lue a) parituksettomia tai b) sallittuja. Tämä oli sen verran kiinnostava ja hyvin kirjoitettu one-shot, että varmasti palaan lukemaan tätä sekä muita tekstejäsi useamminkin!

[koete]

Auringonlaskut on <3.

Niin, minäkin pidin tästä todella. Rentoa ja kesäistä luettavaa, tytön odotus tuli esiin monessa kohtaa (ehkä välillä liiankin monessa). Silti tykkäsin tästä, kuvailua oli juuri sopivasti ja jännitys pysyi ainakin itsellä loppuun asti kun pohdin, että mitä tuo tyttö odottaa. Vai, että odottaa hän sitä päivää kun aurinko ei nouse. Toivottavasti ei tule vielä hetkeen. No ei vaiskaan.

Minunkin mielestäni tekstisi oli hyvää kieltä, tarina eteni rauhallisesti ja hyvin sujuvasti eteenpäin eikä virheitäkään ollut, ainakaan minun silmiini ei eksynyt virheitä. 

kunnes kultainen säe kiirii vedenpinnan ylitse, tervehtien luontoa uudella huomisella.

Tämä oli yksi nätti kohta, niitä oli monia monia lisää tuolla tekstissä, enkä viitsi niitä kaikkia kaivaa uudestaan esiin. Saisin lisätä melekin koko tekstin jos etsisin noita kauniita kohtia.

Yksi juttu mikä ilahdutti, oli tuo ettei tyttö masentunut vaan oli iloinen ja jaksaa silti odottaa joka yö. Vihdoin joku joka ei rupea heti pessimistiksi.

Pidin myös noista pienistä yksityiskohdista kuten tytön keltainen pyörä, kesämekko, jne. Ainut mistä hieman kritisoin on tuo miten tyttö sanaa toistettiin, ehkä hieman liikaa. Mutta kuitenkin, se oli ainut josta huomautan, kun teksti muuten oli hyvää ja pidin tästä tekstistä todella paljon. Tuli aivan sellainen fiilis, että voisi itsekin lähteä metsästämään jonkun laiturin jostain ja mennä katsomaan auringonlaskua, jos se nyt vain kunnolla näkyisi edes, kun ei tuo aurinko oikein tänään ole paistanut, eikä vieläkään paista. Mutta kuitenkin, tykkäsin tästä kesäisestä tekstistä ja niin. Eipä minulla kai muuta, eiköhän tullut selväksi jo.

Ainiin, olen muuten tyytyväinen, että tulin lukemaan tämän kun en itse kauheasti lue originaalia, tai parituksetonta. Että ei ainakaan huono maku jäänyt originaaleista.