Kirjottaja: Kukapa muukaan kun Böö
Vastuuvapaus: Kaikki minkä tunnistatte kluuluvan J.K.Rowlingille, kuuluu myöskin hänelle.
Paritus: Severus/Lily (James/Lily)
Tyylilaji: Romence, angst
Omistus: Tämä on kirjotettu Tutti frutille ystävänpäivä lahjaksi. <3
Ikäraja: S
Muisto vain
Seisoin kiven vieressä.
”Anna anteeksi Lily!” Poika rukoili.
”Miten minä olen erilainen? Haukut kaikkia muita kuraverisiksi, niin mikset minua? Sehän minä olen! Saastainen kuraverinen!” Kiljuin Severukselle ja koetin kävellä pois. Severus tarttui minua ranteesta ja kiepautti ympäri.
”Et ole. Sinä olet Lily Evans, taitava ja hurmaava noita”, Severus sanoi lempeästi.
”No sehän on harmi, että taitavuus menee hukkaan minussa”, tiuskaisin ja vedin käteni vapaaksi.
”Lily – ”
”Älä edes aloita!” Huusin ja käännyin kannoillani, suunnaten mihin tahansa, mikä oli tarpeeksi kaukana hänestä.Polvistuin maahan ja pyyhkäisin lunta pois siitä.
Nauroin onnellisesti, kun katsoin lasin läpi Siriuksen, Jamesin ja muiden Rohkelikkojen juhlintaa. Sirius piteli huispauspokaalia päänsä päällä ja karjui jotain voitosta ja Luihusten nöyryyttämisestä. Naurahdin ja jatkoin matkaani.
”Miksi sinä olet yksin kävelyllä, etkä sisällä lämpimässä, juhlimassa muiden kanssa?”
”Mitä se sinulle kuuluu?” Tiuskaisin ja hyvä tuuleni katosi.
”No eihän se varsinaisesti minulle kuulu…”
”No anna sitten olla Severus!”
”Lily, minä –”
”Älä sano olevasi pahoillasi! Se on kuultu jo!” Sanoin ilkeästi ja tuijotin jäätävästi mustiin silmiin.
”Minä en aio lopettaa sen sanomista, ennen kuin sinä annat anteeksi tai sanot ’tahdon’ jonkun toisen rinnalla”, Severus sanoi hiljaa, mutta varmasti.
”Mikset? Miksi sinä et vain voi antaa olla ja kävellä pois elämästäni?” Kysyin kuiskaten.
”Haluatko sinä oikeasti muka sitä?” Severus kysyi. Hän ei ollut loukkaantunut tai vihainen, ei edes surullinen. Hänen kasvoillaan oli naamio, minkä läpi ei näkynyt yhtään tunteita.
”Haluan”, kuiskasin taistellen kyyneleitä vastaan.
”Selvä”, Severus totesi ja hymyili minulle hänen surullista hymyään. "Annathan minulle anteeksi?"
En osannut vastata.
Severus sulki silmänsä surullisena ja kääntyi pois.Lämmin käsi laskeutui olalleni ja suljin silmäni.
Katsoin Luihusten pöytään ja mietin teinkö oikean päätöksen, silloin kaksi kuukautta sitten. Severus oli istumassa pöydässä selkä tännepäin. Hän ei ollut yksinäinen, vaan päinvastoin. Hän näytti nauravan. Mutta tunsin tuon miehen ja hänen naurunsa: Siinä ei ollut kaikki kohdallaan. Katsoin Remusta, joka istui vastapäätä minua. Hän nauroi myös, mutta hänen naurunsa oli vapaampaa ja jotenkin onnellisempaa. Vilpitöntä. Tiesin sen puuttuvan Severuksen naurusta: Onnellisuus, tai sen vilpittömyys. Hän oli iloinen ja nauroi oikeasti, mutta se ei tullut sydämestä.
”Kulta mitä mietit?”
”Mennyttä. Nykyisyyttä. Tulevaisuutta”, vastasin hymyillen surullisesti, juuri niin kuin Severus oli hymyillyt minulle.
”Kuulunko minä johonkin noista”, James kysyi ja suukotti minua otsaan.
”Noista? Menneisyyteen – sinä olit aina siinä, nykyisyyteen – tässähän sinä olet, ja tulevaisuuteen – se on sinun päätöksesi”, vastasin hymyillen vaisusti.
”Haluatko sinä minut tulevaisuuteesi?” James kysyi.
”Haluan.”
”Sitten uskallan kysyä sen toisella tapaa”, James sanoi ja polvistui eteeni. ”Lily, tuletko naimisiin kanssani?” James kysyi ja veti punaisen sametti rasian taskustaan.
Peitin suuni käsilläni järkyttyneenä. Järkyttyneenä ja onnellisena. Räpyttelin silmiäni kyyneliä vastaan ja en saanut ääntäkään tulemaan.”Kyllä”, vastasin onnellisena ja pyyhkäisin kyyneleen poskeltani.
James otti vasemman käteni ja pujotti nimettömääni timanttisormuksen. Hän nousi takaisin istumaan viereeni ja halasi minua. Painoin suudelman hänen huulilleen.
”Onneksi olkoon”, Remus sanoi hymyillen.
Käänsin päätäni ja näin vastapäätä istuvan pojan huomanneen kosinnan. Hymyilin säteilevästi.
Remus pukkasi kyynerpäällään Siriusta, joka jutteli keskittyneesti Alician kanssa.
”Mitä?” Sirius kysyi uteliaasti Remukselta, joka osoitti kättäni.
Siriuksen silmät laajenivat ja hän pudotti haarukkansa, joka kolahti lautaseen kovaäänisesti.
”Ei voi olla totta!” Sirius kiljaisi ja sai koko salin katseet itseensä.”Sinä kosit häntä!” Sirius huudahti innoissaan ja nousi halaamaan Jamesia.
Remus nousi ylös ja hymyili minulle.”Onnea vielä kerran, rouva Potter”, Remus virnisti ja halasi minua.
Koko Suuri Sali tuijotti meitä hiiren hiljaa. Kukaan ei päästänyt ääntäkään.
Hiljaisuuden rikkoi Dumbledore, joka nousi seisomaan. Hänen tapatuksensa kuului kovaa ja hän hymyili meille. Seuraavaksi nousi professori McGarmiwa, joka yhtyi suosionosoituksiin. Muutkin professorit nousivat taputtamaan. Alicia nousi penkiltään ja yhtyi taputtamaan. Kaikki Rohkelikot, sitten Korpinkynnet ja Puuskupuhit yhtyivät suosion osoituksiin. Koko Sali täyttyi vislausten ja taputusten äänistä.
Nousin varpailleni ja suutelin Jamesia uudestaan huulille.
Vilkaisin nopeasti Luihusten pöytää, etsien tietyn ihmisen. Katseemme kohtasivat hetkeksi. Mustista silmistä paistoi järkytys. Erilainen kun omani: Tuskainen. Severus käänsi katseensa pois ja nousi ylös. Vähin äänin hän lähti salista, kenenkään huomaamatta. Paitsi minun.
Poskellani vieri kyynel ja annoin sen tippua maahan.
”Tahdon”, vastasin onnellisena.
”Täten julistan teidät mieheksi ja vaimoksi. Voitte suudella morsianta”, pappina toimiva Dumbledore lausui.
James kumartui minuun päin ja painoi hellän suudelman huulilleni. Säteilin ilosta. Katsoin vieraita ja hymyilin heille. Katseeni kiinnittyi vilahdukseen puun takana. Näin Severuksen loittonevan selän. Katsahdin puuhun, minkä takana hän oli piileskellyt. Siihen oli kaiverrettu sanat, mitkä hän oli minulle sanonut viimeiseksi: Annathan minulle anteeksi?”Minä annan sinulle anteeksi”, kuiskasin ja laskin valokuvan haudalle. Valokuva oli otettu, ennen kuin aloitimme Tylypahkan. Siinä minä ja Severus istuimme metsässä ja nauroimme. Lumi satoi päälleni ja tarttui ripsiini. ”Severus Tobias Kalkaros, minä annan sinulle anteeksi”, kuiskasin kyynelten vieriessä poskilleni. Kumarruin eteenpäin ja painoin huuleni valokuvalle, ennen kuin annoin Jamesin vetää minut ylös ja ilmiintyä kanssani pois.
//Rins lisäsi ikärajan
