Nimi: Kihlajaistilaisuus
Kirjoittaja: Arte
Oikolukija: -
Paritus: Draco/Astoria
Ikäraja: S
Tyyli: draama
Yhteenveto: Astorian ja Dracon virallinen velhokihlajaistilaisuus, jossa osapuolet sidotaan toisiinsa taialla luoduin sormuksin.
Haasteet: FF100 sanalla
084. Mies, joulukalenteri 2013
A/N Ensimmäinen luukku
joulukalenteriini, joka ei, kuten kuvasta näkyy, ole hirveän jouluinen. Oikeastaan ei juuri ollenkaan jouluinen. Tähän ficciin liittyy kaksi muuta itsenäistä ficciä, jotka julkaistaan jossain vaiheessa kalenteria.
Itsenäiset jatkot:
Valintalabyrintti, Pansy/Hermione, Astoria/Draco, S
Epävarmuuden viimeiset hetket?, Pansy/Hermione, S
KihlajaistilaisuusTilaisuus oli upeasti järjestetty. Kartanon talvipuutarha oli koristeltu valtaisilla herkillä jääveistoksilla, jotka esittivät luminymfejä, ja niiden ympärille oli aseteltu hopeaa ja valkoista kimaltelevia kukkaruukkuja, joissa kuurankukat ja ikivihreät sanikkaiset loivat ikiaikaista tunnelmaa. Kattoon oli kirjailtu havunoksista erilaisia tummanvihreitä muodostelmia, ja tunnelma toi mieleen hiljaisen talvimetsän. Keskelle tilaa oli raivattu avoin tila, jonka laidoilla seisoskeli juhlaviin kaapuihin pukeutuneita velhoja ja noitia.
Astorian mekko puristi vyötärön kohdalta. Hänen äitinsä oli kiristänyt sitä vielä hetki sitten, ja Astorian täytyi koko ajan pidätellä henkeään, jottei mekko olisi ratkennut. Haaleanvärinen helma laahasi maata ja kahisi hänen liikkuessaan.
Draco seisoi toisessa päässä tilaa, muttei näyttänyt katsovan häneen. Miehen huulet tuskin liikkuivat, kun tämä vaihtoi muutaman sanan äitinsä kanssa.
Hän näpersi vasempaa nimetöntään. Hartioilla oli kylmä: mekko oli täysin avoin rinnoista ylöspäin. Puhtoinen, viaton.
”Kultaseni, nyt on aika.” Äidin kuiskaus oli jännittynyt. Astoria mietti, miksi. Hänen vatsansa tuntui tyhjältä. Jälkikäteen olisi juhlaillallinen perhepiirissä. Hänen perheensä. Dracon perhe. Lähisukulaisia molemmilta puolin. Oikea juhla olisi kuuden kuukauden päästä, keskikesällä. Hänen sormensa olivat hyvin kylmät.
Tilan täytti hidas, dramaattinen musiikki. Hänen isänsä sekä Lucius Malfoy astelivat asiaan kuuluvan ryhdikkäästi keskelle huonetta, kättelivät toisiaan muodollisesti kasvot vakavina ja kumarsivat. Sitten he astuivat poispäin toisistaan niin, että heidän väliinsä jäi tila, jota kohti Astoria alkoi lipua. Tumma lainehtiva tukka oli mattona hänen selässään, mistä hän oli onnellinen. Edes hieman lämpöä. Oli niin kovin kylmä. Käsivarret olivat kananlihalla. Draco tuli häntä vastaan, mutta silmät tuntuivat tuijottavan tyhjää.
Astoria laski katseensa lattiaan, kun pysähtyi isänsä viereen. Hän näki Dracon kengänkärjet nuoren miehen juhlakaavun alta.
"Draco, Astoria", Lucius ja Astorian isä aloittivat yhteen ääneen. "Liittäkää kätenne yhteen."
Draco tarjosi hänelle kämmeniään, joiden päälle Astoria asetti sormensa. Hän tuijotti tasaisesti kaartuneita kynsiään. Sydän löi hyvin hitaasti, äänet kuuluivat sumuisina, mekko puristi niin paljon että hänen oli vaikea hengittää, pää tuntui kevyeltä.
"Käsienne yhteenliittäminen symboloi elämienne yhteenliittämistä. Malfoyn ja Greengrassin suvut sitoutuvat toisiinsa uudella tavalla ja vahvistavat suhdettaan ja yhteenkuuluvuuttaan. Puhdasverisyytemme jatkuu teidän kauttanne."
Astoria yritti olla värisemättä. Jalat tärisivät. Dracon kädet tuntuivat viileiltä, vaikka he tuskin koskettivat toisiaan.
Hän ei ollut koskaan edes puhunut kahden kesken Dracon kanssa. Nuori mies oli häntä kaksi vuotta vanhempi eivätkä he olleet koskaan liikkuneet samoissa piireissä Tylypahkassa, vaikka Daphne olikin ollut Dracon vuosikurssilla. Ei pikkusiskon kanssa vietetty vapaaehtoisesti aikaa. Totta kai hän oli vaihtanut joitain sanoja miehen kanssa useampaan otteeseen, mutta silloinkin paikalla oli aina ollut lauma muita luihuisia, hänen äitinsä, molempien isät, hänen siskonsa, kuka nyt milloinkin. Hänellä ei ollut minkäänlaista henkilökohtaista kontaktia mieheen, johon hänet oltiin sitomassa koko loppuelämäksi.
Astoria kohotti viimein katseensa. Mies hänen edessään tuijotti heidän yhteenliitettyjä käsiään eikä nostanut leukaansa. Hän ei ollut edes varma, tiedostiko Draco, että juuri hän oli tässä. Hän olisi mieluusti tahtonut tietää, mitä tämä ajatteli koko tilanteesta. Kihlajaisista.
Hän ei tiennyt miehestä mitään. Daphne oli kertonut koulujuttuja, mutta ne olivat vain koulujuttuja, nuoren pojan kommelluksia. Draco ei ollut ollut Tylypahkassa enää kolmeen vuoteen. Astoria oli kuullut miehen suorittaneen viimeisen kouluvuotensa Dumstrangissa. Nimenomaan kuullut. Samoin kuin sen, että tämä oli palvellut Pimeyden lordia sodan aikana, ja että tällä oli pimeyden piirto vasemmassa käsivarressaan. Milloin hän saisi tietää, oliko tuo kaikki totta? Milloin hän saisi tietää ylipäänsä jotain? Hän oli joululomalla Tylypahkasta, paluu olisi vain muutaman päivän sisällä. He tuskin näkisivät toisiaan ennen kesää, ennen häitä.
Mitä siitä saattoi ajatella? Mitä ajateltavaa oli siinä, että kihlautui mieheen, jota ei tuntenut ollenkaan?
Lucius ja isä olivat vetäneet sauvansa esiin. Astoria ei ollut kuunnellut harmoniassa lausuttuja sanoja ollenkaan, mutta tiesi, mitä oli tulossa. Sauvoista alkoi valua kirkkaansinistä nauhaa, joka kieppui ilmassa ja kiertyi heidän käsiensä ympäri. Loitsu kuumotti.
Äiti oli hehkunut onnesta, kun avioliitosta oli sovittu. Astoria ei kyennyt enää laskemaan, kuinka monta kertaa nainen oli toistellut, kuinka onnekas ja etuoikeutettu Astoria oli saadessaan puolisokseen niin vanhan ja arvokkaan suvun nuorimman pojan. Hänelle oli vakuutettu, ettei hänen elämässään voisi sattua mitään tämän parempaa. Hänen vanhempansa olivat niin onnellisia hänen puolestaan. Ja Daphne oli sanonut, että Draco oli ihan mukava, kun hänet oppi tuntemaan.
Ihan mukava?
Valonauha jakautui kahteen osaan, ja osat kiertyivät sekä hänen että Dracon nimettömien ympärille. Ohuista suikaleista tiivistyivät kirkkaanhopeiset sormukset. Sormus poltti hetken aikaa, mutta viileni pian.
Sauvat laskettiin, ja kaikki taputtivat. Musiikki muuttui keveämmäksi, kirkkaammaksi, onnellisemmaksi. Heidät jätettiin yksin keskelle tilaa, kun isät peruuttivat takaisin muiden joukkoon. Draco laski vasemman kätensä, tarttui häntä paremmin oikeasta ja käänsi heidät sivuttain niin, että kaikki saattoivat nähdä heidän yhteenliitetyt kätensä, kun he pyörivät hitaasti ympäri kohdaten kaikkien hymyilevät kasvot.
Mekko puristi kovaa, Astoria ei uskaltanut juuri hengittää. Hän oli kihloissa ihan mukavan miehen kanssa, eikä häneltä oltu kertaakaan kysytty, halusiko hän tätä vai ei.
Sydän tuntui hyvin tyhjältä.