Title: Ajanpyörä
Author: yuuri
Raiting: S, oneshot
Pairing: (Seamus/Ginny ei selviä tekstistä... ^^)
A/N: Osallistuu FF100-064.Syksy. Runo on itse kirjoittamani, eli en ole sitä kopioinut mistään tai keneltäkään! Kommentit niin kokonaisuudesta kuin runostakin ovat tervetulleita ja ne piristävät mukavasti päivääni
Luku iloa
*************
Jokainen askeleeni vie minua lähemmäs kuolemaa.
Jokainen henkäykseni voi olla viimeiseni.Katson ikkunasta kuinka pihani vanha vaahtera karistaa lehtensä maahan. Talvi tekee tuloaan ja tunnen ruumini värähtelevän jo viileydestä.
Olen sanut elää pitkän ja hyvän elämän. Olen saanut rakastavan vaimon ja kauniit kaksoset. Olen saanut perheen, josta en edes uskonut koskan unelmoivani. Tulen kaipaamaan heitä, kun aika koittaa.
Askel askeleelta tieni päättyy.
Henkäys henkäykseltä sydämeni hidastuu.Vaimoni on hellä ja rakastava. Hän on juuri sellainen nainen, josta kaikki unelmoivat. Jopa näin vanhana hänen kasvonsa ovat loisteliaat ja aristokraattiset. Hän olisi ansainnut niin paljon parempaa, muta hän valitsi minut. Hän valitsi sydämensä, ei järkeään. Tulen aina olemaan kiitollinen hänen olkapäästään, joka on aina tukenut minua kun olen tukea kaivannut. Hän lahojoitti minulle lapset, joita rakastan yhtä paljon kuin vaimoani. He ovat minulle kaikki kaikessa.
Jokainen väri alkaa haalistua.
Kaunis muuttuu rumaksi.Kyyneleet sumentavat silmäni. Niin monia muistoja - onnellisia ja surullisia. Pyyhkäisen kyyneleen poskeltani. Vanhuus on tehnyt minusta heikon, tunteellisen. Vaahteran kirkkaat värit ovat aikoja sitten haalistuneet ja syy ei edes ole lähetyvän talven. Silmäni ovat vanhat, muttta muistini terävä kuin lapsella. Olin niin komea nuorena. Vaimoni yksi koulun kauneimmista. Nyt - rypistyneet kasvot ja vääntyneet sormet ovat jäljellä. Olemme vain varjo entisestä.
Kohotan käteni silmieni eteen.
Niin vanha.Kultainen sormus vasemmassa nimettömässä loistaa kirkkaammin kuin vaimoni ennen niin vihreät silmät. Rypyt silmän kulmissa, alas vääntyneet suunpielet ja vanhuksen kädet. Me olemme eläneet ja olen iloinen kaikesta mitä olen kokenut.
Aikoja olen nähnyt tuhansia.
Nyt minun on aika mennä.Dean ja Luna, Harry ja Hermione, Ron ja Pansy... Niin monet riidat sovittiin Sodan jälkeen.
Draco ja Lavender, Blaise ja Theodore, Padma ja Cho... Maailma muuttui ja me muutuimme sen mukana.
Tartun vaimoani kädestä ja astumme viilenevään syysiltaan.
Annan itseni.
Toinen tulee tilalleni.
Kävelevemme usvaan ja katoamme.
Hyvästi Seanna, Hyvästi Greg.
Tylypahkan junassa nauru kaikuu vielä lähtömme jälkeenkin.
Se on ajanpyörä.***
A/N2: kiitos kun luitte<3
