Nimi: Vain yksi laukaisu
Kirjoittaja: Wilder
Ikäraja: K-11
A/N: hyvin lyhyt tarina nuoresta joka ei näe ulospääsyä tilanteestaan
Vain Yksi Laukaisu
Katsoin jäänsinisillä silmilläni vanhempiani kylmästi. ”Ei, en lähde.” sanoin hiljaa. ”Mutta Noah, sinun täytyy. Ei ole muuta vaihtoehtoa.” äitini sanoi ja katsoi minua anovasti. Tunsin sisälläni mielihyvää nähdessäni äitini anovan ilmeen. Minunko pitäisi lähteä pois kotoa, jonnekkin nuorisokotiin? Minun, jota aikuiset eivät vain ymmärtäneet.. Ei, mielummin kuolisin kuin lähtisin.
Tähän asti isä oli vain tuijottanut pöytää, mutta lopulta hänkin avasi suunsa. ”Noah, sinä lähdet, eikä siitä asiasta keskustella.” Naurahdin kylmästi kuullesani nuo sanat. ”Luuletteko te, että saatte minut lähtemään?” kysyin uhkaavasti katsoen molempia vanhempiani. ”Ehkä me emme saakkaan sinua lähtemään, mutta sosiaaliviranomaiset varmasti saavat, kun tulevat huomenna sinut hakemaan.” isäni sanoi katsoen minua ja tarkkaillen ilmettäni. ”Sosiaaliviranomaiset, pah..” tuhahdin halveksivasti.
Tiesin kuitenkin, että loppupeleissä minun olisi lähdettävä heidän mukaansa.. Ja sitä asiaa en aikonut hyväksyä. Äsken ajattelemani asia pyöri päässäni: mielummin kuolisin.. Kuolisin.. Nostin katseeni vanhempiin ja katsoin molempia tarkasti, isäni katsoi rauhallisesti minua, mutta äitini oli peloissaan. Siinä hetkessä tein päätökseni. Käänsin selkäni vanhemmilleni, viimeisen kerran ja kävelin pois heidän luotaan. Etsin hiljaa isäni aseen käteeni ja katselin sitä kauan. Ase tuntui kylmältä omaan käteeni. Hitaasti nostin aseen, painoin silmäni kiinni... Kuulin vain laukauksen kunnes kaikki oli poissa.