Kirjoittaja Shazzer
Ikäraja K-11
Fandom: Twilight
Tyylilaji drama, deathfic, romance + AU siinä mielessä että Jake ei ole leimautunut Renesmeehen
Paritus/Henkilöt Renesmee ja paritus paljastuu myöhemmin. Ja kaikki Cullenit + osa Voltureista ja pari Euroopan vamppyyriä
Vastuuvapautus Kaikki kuuluu Meyerille, minulle vain itsekeksimät hahmot
Varoitukset Tulee tapahtumaan kuolemia ja hieman väkivaltaa
A/N Tämä on nyt mitä on. Eka Houkutus-fici ja Renesmeen silmin siis tarinaa kirjoitetaan. Kertoo kun Cullenit muuttavat Skotlantiin.
Guadaloupe lisäsi ikärajan myös otsikkoon, muistathan jatkossa.===========================================
LUKU 1
Mielistelyä
”Neiti Cullen, olettaisin?” Syvä miehen ääni kysyi takaani ja hätkähdin. Olin keskittyneempi tutkailemaan ilmoitustaulua. Harmaantunut ja kaljuuntuva mies katseli minua kansliassa.
”Oletat oikein.” Vastasin ja heitin sädehtivän hymyn.
”Nimeni on Johnson, rehtori tai johtaja Johnson. Saat itse päättä millä nimellä kutsutte minua” Rehtori Johnson sanoi ja viittasi minut istumaan. Istuin tottelevaisesti kangaspäällysteiseen kuluneeseen tuoliin, kun rehtori istahti työpöytänsä takana olevaan nahkatuoliin.
”No niin neiti Cullen. Rehtorin velvollisuutena pidän sinun opastamisesi koulumaailmaan.” Nyökkäsin vastaukseksi ja tutkailin rehtorin kasvoja. Kuinkahan kauan hän oli toiminut opettajana? Mistä tuo arpi oikeassa poskessa oli tullut? Se oli jo melkein hävinnyt, mutta minä erotin sen.
”Nimesi on siis Renesmee Carlie Cullen?”
”Niin.”
”Isäsi Carlise Cullen ja äitisi Esme Cullen?”
”Niin.”
”Ja sinun muut sisaruksesi ovat nyt?” Rehtori kysäisi, mitta lisäsi nopeasti ”Eihän se minulle toki kuulu.”
”Ei se mitään, ei uteliaisuus pahaa ole. Vanhin siskoni Rosalie asuu miehensä Emmetin kanssa Glasgow’ssa. Veljeni Jasper asustelee tyttöystävänsä Alicen kanssa Lontoossa ja veljeni Edward aloitti juuri yliopiston Edinburghissa, jossa hänen tyttöystävänsä Bella myös opiskelee.” Latelin ulkomuistista. Uusi tarinamme oli siis tämä. Minulla oli kaksi veljeä ja yksi sisko. Vanhempani olivat Carlise ja Esme. Se tuntui kaikista parhaalta, mitä olin tähän mennessä kuullut. Lisäksi minun oli nyt turvallista mennä kouluun, koska vanhenin niin hitaasti että kun ikää oli viisi vuotta, näytin kuusitoistavuotiaalta. Epäilimme että ”ikääntyisin” suurin piirtein muiden ”ikäisteni” kanssa samaa vauhtia. Olin onnellinen, kun voin vihdoin aloittaa koulun. Ala- ja ylä-astehan olivat menneet sivu suun, mutta minua oltiin opetettu osaamaan kaikkea mitä olisin koulussa oppinut. Lisäksi kiitokset kajahtivat Seattleen, jossa eräs vanha tuttumme hoiti paperiasiat.
”Vai niin. Millä mielellä aloitat koulun?”
”Hauskaa, kun pääsee vihdoinkin.” Vastasin ja hypistelin kuparinväristen hiuksieni paria kiekuraa. Väläytin pienen hymyn, jolla tiesin jo voittaneeni rehtori Johnsonin puolelleni.
”Mikä on lempiaineenne?”
”Pidän biologiasta ja historiasta.”
”Sinun ensimmäinen tuntisi onkin historiaa.”
”Kuinka monelta tunnit alkavat?”
”Puoli yhdeksältä.” Vilkaisin kelloa. Se oli varttia yli kahdeksan. Rehtori jatkoi ”Ruokailu on varttia vailla yksitoista.”
”Selvä.”
”Nyt en voi toivottaa sinulle kuin onnea ja toivottavasti löydät uusia ystäviä. Tässä koulun kartta ja lukujärjestyksesi.” Rehtori Johnson ojensi minulle pari paperia ja kun otin ne vastaan kätemme koskivat. Rehtori hätkähti ja tajusin minkä olin unohtanut. Vedin nopeasti ajatukseni takaisin ja vastasin
”Kiitos. Hauskaa päivänjatkoa.” Rehtori pudisti hieman päätään, kuin selkeyttäisi ajatuksiaan. Hän ei onneksi tajunnut mitä tapahtui. Kun poistuin kansliasta keskityin kontrolloimaan käsiäni, en halunnut säikytellä ihmisiä.
Kun saavuin historian luokan eteen, ovi oli jo auki ja sisältä kuului puheensorinaa. Astuin luokkaan ja kohtasin muiden oppilaiden katseet. Etsin vapaata paikkaa, kuin en huomaisi muiden tuijotusta. Kuten arvasin oli ainoastaan yksi vapaa paikka, joka oli keskellä luokkaa. Laskin laukkuni tuolin selkänojalle ja istuin odottamaan, kun tunsin muiden katseet. Joskus minua todella häiritsi se että olin huomiota herättävän kaunis. Ei, en ole itserakas kun sanon sen, se kun vain on totta. Kohotin katseeni ja vilkaisin edessä istuvaa mustahiuksista tyttöä, joka väläytti hymyn ja avasi suunsa
”Hei! Olen Annie. Oletko vasta muuttanut Perthiin?”
”Hei vaan Annie.” Sanoin ja väläytin itsekin hymyn ”Ja olen. Nimeni on Renesmee.”
”Kaunis nimi.”
”Kiitos. Sano vain Nessie”
”Niin kuin se vesihirviö.”
”Enkö olekin kuin hirviö?” Irvistin sanoilleni kuinka lähelle ne liippasivatkaan.
"Et ollenkaan. Hieno paita. Mistä se on?" Kohautin olkiani ja tyttö jatkoi "Upeat kengät. Minäkin olen etsinyt tuollaisia. Ja tuo laukku.." Annoin tytön jatkaa enkä kuunnellut. Nyökkäilin ja hymyilin vain. Annien rohkaisusta muutkin luokkatoverini esittelivät itsensä. Nyökkäilin ja hymyilin kaikille vuoronperään. Odotin opettajan saapumista, koska en nauttinut niin kovasti saamastani huomiosta. Minun kuului olla hieman näkymätön – isän mielestä ja äidin myös. Hypistelin valkean villapaitani reunaa hiljaisena, kun muut tuijottivat minua yhtä hiljaisina. Onneksi opettaja saapui juuri silloin.
Ruokatuntiin mennessä olin saanut pari tyttöä, Giselen ja Maryn, seurakseni, jotka innokkaasti kertoivat minulle kaikesta mahdollisesta. He olivat kanssani matikassa, bilsassa ja liikunnassa. Osallistuin liikuntaan, kunhan olisin varovainen. Osasin hallita itseni niin etten herättäisi huomiota – ainakaan paljoa – liikunnan tunneilla.
”Hmm… Onkohan tuo syötävää?” Gisele mietti ja tarkasteli nuhjuista salaatti. Nyrpistin huomaamattani nenääni. Mary naurahti ilmeelleni.
”Et taida sinäkään tuosta välittää?”
”En pahemmin.” Hymyilin ja nappasin limsapullon tarjottimelleni. ”Mistä te pidätte eniten?”
”Pitsasta.” Mary sanoi ja otti lautaselleen palan. Minäkin päätin maistaa. En pahemmin syönyt kotona ihmisruokaa, mutta söin sitä mielelläni. Sue oli ukin luona opettanut minut pitämään muonasta. Silti ajattelin kaihoisasti ensi viikonlopun metsästysreissua.
”Voisin myös ottaa.” Sanoin ja laskin lautaselleni palasen. Maksoimme ruoat ja lähdimme pöytään. Käänsin monen katseen. Istuin Maryn ja Giselen perässä pöytään, jossa oli muitakin tyttöjä, mukaan lukien Annie.
”Hei Nessie!” Tyttö tervehti iloisesti. Väläytin pikaisen hymyn ja keskityin sitten nyppimään pitsastani palasia. Muut tytöt alkoivat jutella mitä tekisivät koulun jälkeen.
”Haluatko sinäkin Renesmee tulla?” Tumma tyttö, jonka nimeä en tiennyt.
”Nessie.” Korjasin ”Tulla minne?”
”Meillä on kaveripiirissä tapana mennä istuskelemaan yhteen kahvilaan, Perth’s houseen, koulupäivän jälkeen tekemään läksyjä ja juttelemaan kaikkia juttuja.” Mietin nopeasti. Ilmoittaisin isälle ja äidille meneväni uusien kavereideni kanssa kahville. Mitenköhän he reakoisivat siihen? Ehkä suuttuisivat, mutta kai ilahtuisivat kun olin osannut istumaan ihmisten joukkoon. Joten nyökkäsin
”Voinhan minä tulla. Pitää vain ensin ilmoittaa äidille, jottei hän huolestu.”
”Selvä. Missä te asutte?” Annie liittyi ”keskusteluumme” innokkaasti ”Lähellä keskustaa?”
”Hieman syrjemmällä. Remontoimme kymmenenkilometriä täältä erään vanhan talon.”
”Aa… Onko sinulla auto?”
”On.” Sanoin enkä virkannut autosta sen enempää.
”Tulitko sillä kouluun?”
”Tulin.”
”Pääsetkö kyyditsemään meistä pari kahvilaan? Olisi mukava ettei tarvitsisi kävellä.” Annie ehdotti. Punnitsin ajatusta puolisekuntia
”Kai.”
”Ihanaa!” Tumma tyttö huudahti ja hymyili minulle. ”Olen muuten Tabitha.”
”Antakaa Nessien syödä rauhassa.” Gisele ehdotti ja hymyilin tytölle kiitokseksi. Gisele ei yrittänyt mielistellä minua – onneksi.
Perth’s house oli muodikas uudehko kahvila, eräässä keskustan vanhassa kivitalossa. Se oli sisustettu tyylikkäästi. Kun astuimme porukalla sisään tytön hihittelivät ja juttelivat. Mary oli saanut melkein sydärin, kun oli nähnyt autoni. En viitsinyt kutsua häntä autotalliimme. Tyttö raukka olisi varmaan kuollut. Muutkin olivat katsoneet kunnioittavasti kiiltävän mustaa Mersuani, mutta kehotin vain ihmisiä lappautumaan kyytiin. Ajotyylini oli vauhdikas ja moni huomautti siitä. Hidastin hieman ja toiset rauhoittuivat.
”Nessie?” Gisele kysyi ja huomasin vaipuneeni omiin ajatuksiini ”Mitä otat?”
”Ai. Anteeksi.” Hymyilin ja tyttö vastasi hymyyni ”Otan vain kahvin. Ilman maitoa.” Sanoin jälkimmäisen repliikin kassan takana seisovalle neidille, joka nyökkäsi. Maksoin ja otin kahvini. Siirryin muiden seurassa pöytään.
”Arvatkaa mitä Jack sanoi, kun minä…” Annien pälpätys alkoi. Annoin katseeni vaellella ympäri kahvilaa ja sen ikkunoissa. Lamaannuin. Ikkunan takana, selin minuun seisoi vaalea tyttö. Hänen vartalonsa kieli minulle jotain. Kun tyttö kääntyi hengitykseni seisahtui. Vaaleista hiuksista ja kauniista tyttömäisistä kasvoista ei voinut erehtyä.
A/N Mielipiteitä?
