Pullopostitettua, S

[turkinpippuri]

Alaotsikko: Hermione/Lavender, triplaraapale

Nimi: Pullopostitettua
Kirjoittaja: turkinpippuri
Beta: raitakarkki
Paritus: Hermione/Lavender
Ikäraja: S
Genre: fluffy, triplaraapale
Vastuunvapautus: Kaikki tunnistettava kuuluu J. K. Rowlingille
Summary: Enää ei ollut kylmä

A/N: Tästä piti tulla raapale, mutta se vähän levisi Ei sillä, että valittaisin. Taas kerran kiitän raitista, jonka piti auttaa mua kirjoittamaan angstia.


*


Aurinko oli jo laskenut, kun Hermione näki Lavenderin juoksevan ulos. Tytöllä ei ollut päällään juuri mitään, ei viittaa tai edes pipoa. Se tuntui Hermionesta kummalliselta, olihan jo marraskuu ja ilma alkoi olla todella kylmä.

Hermione päätti lähteä tytön perään. Hän oli ollut oikeassa: ulkona oli kylmä. Hermione veti kätensä puuskaan ja tutki katseellaan hämärää pihaa. Järven rannassa näkyi tumma hahmo, ja Hermione käveli sitä kohti.

Lavender heilui vaarallisen näköisesti isojen, terävien kivien päällä.

”Lavender! Mitä ihmettä teet?” Hermione kysyi. Lavender kääntyi häntä kohti heilauttaen samalla muutaman punaisen hiuskiehkuran pois kasvoiltaan.

”Lähetän pullopostia”, hän sanoi, aivan kuin se olisi itsestäänselvyys.

”Mutta tämähän on järvi. Jos haluaisit pullopostisi kulkeutuvan jonnekin, sinun pitäisi laskea se jokeen ja antaa sen mennä virran mukana”, Hermione nauroi.

Lavender otti kuitenkin nokkiinsa pilkanteosta: ”Saan kai itse päättää, miten viestini postitan, enkö niin?”
”En minä sitä tarkoittanut”, Hermione sanoi anteeksipyytävästi. Hän ei halunnut Lavenderin kuvittelevan, että hän piti tätä tyhmänä.
”Mene sinä vain sisälle pitämään huoli omista asioistasi”, Lavender sanoi töykeästi.

Hermione pysyi kuitenkin paikoillaan, joten tiputettuaan pullon veteen Lavender lähti itse uhmakkaasti kävellen takaisin sisälle. Varmistettuaan, ettei Lavender ollut enää näköetäisyydellä, Hermione upotti kätensä hyiseen veteen ja nosti pullon takaisin ylös. Kylmästä vapisevin käsin hän veti pergamenttiliuskan ulos pullosta.

Hei,
haluan kertoa salaisuuden sinulle, kuka ikinä sitten oletkin. Pidän tytöstä, jonka hampaat ovat hiukan liian isot, jonka otsa on ryppyinen ainaisen pohdinnan vuoksi ja jonka hiukset ovat niin pörröiset, että jos niihin sattuisi upottamaan kätensä, niitä ei saisi varmaan koskaan irti. Mutta minua se ei haittaisi, sillä se olisi loistava syy viettää kaikki aika hänen kanssaan.

Terveisin: eräs tuntematon.

Luettuaan viestin Hermione juoksi takaisin sisään. Hän tavoitti Lavenderin portaikossa ja kietoi kätensä tiukasti tämän ympärille.

”Minäkin pidän sinusta”, Hermione kuiskasi toisen korvaan.

Enää ei ollut kylmä.

[turkinpippuri]

Kiitos kauheasti kommentistasi, Zug! Ihanaa, että tämäkin ficci on vielä löydetty.

Tiedän, ettei minun kuvitelmani Hermionen ja Lavenderin välisestä suhteesta vastaa sitä, mitä kirjoissa kerrotaan, mutten pääse siitä kuvitelmasta eroon Ehkä se kertoo jotain kirjoittamistaidoistani, jos en saa hahmoja pysymään "oikeanlaisina", mutta tykkään tästä parituksesta liikaa välittääkseni tuollaisista pikkuasioista.

Kiitos, että huomautit nimien toistamisesta, en ole itse huomannut sellaista tekeväni. Ehkä nyt voin kiinnittää siihen paremmin huomiota.

Kiitos vielä siitä, että vaivauduit kommentoimaan Olen iloinen, että tykkäsit.