Kirjoittaja: Minä tutti frutti
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Luna/Hermione
Kaikki kuuluu ihanalle Rowlingille, eikä minulle, joten leikin ja lainailen vain hahmoja
Ensimäinen Luna/Hermionenin ja femmeni koskaan, joten jos tämä on jotenkin tönkkö, niin antakaa anteeksi älkääkä kovinkaan pahasti minua murhatko
Valkoinen kuu kipusi korkealle taivaalle ja kirpeä pakkanen sai nuoren naisen posket punoittamaan, kun hän käveli pitkin hiljaista ja kylmää käytävää. Oleskeluhuoneen melu ja nauru oli jäänyt hänen taakseen jo hyvän aikaa sitten. Mustat kengät kopisivat kiviportaissa kun Hermionen nousi niitä ylöspäin. Kylmä ilma sai hänen hengityksensä höyryämään samalla kun hän työnsi raskaan puuoven auki. Torni oli tyhjä, mikä sopi hänelle paremmin kuin hyvin ja aivan huoneen perällä oli tikkaat, jotka nojasivat seinään. Hermione käveli niiden luokse, asetti ne oikeaan asentoon ja alkoi nousta puisia askelmia ylöspäin. Nariseva kattoluukku aukesi helposti Hermionen vain vähän työntäessä sitä. Hän kapusi ylös ja istuutui alas vain huomatakseen, että ei ollut yksin. Tyttö likaisenvaaleilla hiuksilla makasi katolla tähtiä katsellen. Sanaakaan sanomatta Hermione asettui hänen viereensä makaamaan ja katseli hänkin tähtiä taivaalla.
”Jousimies, se on minun suosikkini”, Luna sanoi hiljaa ja käänsi päätään niin, että näki Hermionen kasvot.
”Minä pidän neitsyen kuviosta.” Hermione puhui kuiskaamalla, eivätkä he sen jälkeen puhuneet enää, katselivat vain toisiaan. Jossain vaiheessa Luna kietoi sormensa Hermionen sormien lomaan, ja kun heitä muuten paleli, heidän kätensä olivat lämpimät.