title: Hard to concentrate
author: dio, betauksesta kiitos Aapelille !
genre: romance, fluff
pairing: sirius/remus
rating: K-11 ainakin toistaiseksi - warning: sisältää muutaman kirosanan!
summary: söpöilyä lumihangessa.
disclaimer: kuten varmaankin ymmärrätte, en omista näitä hahmoja jnejne.
a/n: hivenen tällaista 'plot, what plot'-meininkiä. Slashia, Sirre ja Remus, eka julkaistu ficci, älkää tappako. Kiitos.
_____
Kello tikitti hurjaa vauhtia eteenpäin. Remus kykeni vain miettimään, oliko kello taiottu nopeammaksi – ei aika normaalisti kulunut niin nopeasti. Katse kävi hieman hermostuneena opettajassa, joka tarkkaili kirjoittavia oppilaita ylvään näköisenä. Professori Binns mulkaisi tuijottamaan jäänyttä Remusta pahasti, muttei huomauttanut pojalle ääneen mitään. Remus huokasi hiljaa.
Sirius tyytyi kutittelemaan sulkakynän toiselle päällä omaa leukaluutaan ja tarkkailemaan professorin varsin häilyvää olemusta. Jep, pahantuuliset, harmaahiuksiset miehet liian tuuheilla kulmakarvoilla olivat aina kiihottaneet Siriusta suunnattomasti. Tahaton hymy ilmestyi pojan huulille, kun tämä käänsi katseensa Remukseen. Siriuksen kasvoilla lojui edelleen tahattoman flirttaileva hymy. Poikaa todella harmitti, ettei hän ollut ehtinyt Hunajaherttuaan ostamaan sokerisulkakynää ennen tuntien alkua – se, jos mikä, olisi saanut Remuksen hämmentymään..
Miksei Remus muistanut mitään 1700-luvun maahiskapinoista? Mieleen ei tullut kuin Irvetan pahantuuliset ja pelottavat työntekijät, eikä se ollut kovin lohduttavaa. Syvä huokaus livahti jälleen pojan huulilta, opettaja mulkaisi häntä pahasti. Remus vilkaisi pikaisesti salia – muut oppilaat olivat täysin keskittyneitä kirjoittamaan. Hylätty. Remus näki jo punaisen, harvinaisen selkeän leiman sielunsa silmin. Ajatukset katkesivat varsin pian, kun katse osui hymyilevään Siriukseen. Mitä Sirius tuijotti? Remus vilkaisi olkansa ylitse, mutta takana oleva tyttö oli kovin keskittynyt kirjoittamaan, eikä ilmeisesti myöskään flirttaillut Siriuksen kanssa. Pojan kulmat painuivat kevyeen ryppyyn ja hän käänsi katseensa takaisin Siriukseen. Sirius tuijotti häntä.
”Sirius Musta, keskity omaan tekstiisi. Olen varma, että sinulla on parantamisen varaa.”
Siriuksen katseesta näki, että poikaa todellakin vitutti ikivanhan opettajan koriseva ääni. Pojan katse kävi opettajassa murhaavana, ja vastahakoisesti Sirius käänsi jalkansa pulpetin alle. Remus hymyili itsekseen. Nyt hän viimein tajusi, miksi tytöt pitivät Siriuksesta. Poika oli Musta – sen pitäisi olla oma adjektiivinsa, isolla alkukirjaimella. Uniikki ja hivenen synkkä. Ja se salaperäinen virne, ja villisti pörrössä olevat hiukset.. Remus nielaisi, pitäisi tosiaan keskittyä kokeeseen. Katse lipesi välttämättä Siriukseen.
Ulkona oli oikeastaan saatanallisen kylmä ja lunta tuprutti taivaan täydeltä, mutta se ei todellakaan ollut Remuksen suurin ongelma. Se punainen leima, josta löytyivät kirjaimet h, y, l, ä, t, t ja y oli nyt totta. Kasvot haudattiin lapasia vasten, vaikka jäätyneet lumipaakut raapivatkin ihoa ikävästi. Joka paikka oli kohmeessa, lumi jäädytti hiukset epämääräisiksi piikeiksi. Kyyneleet jäätyivät poskille. Mitä, jos joku olisi nähnyt Remuksen itkemässä yksinään, pelkästään yhden reputuksen vuoksi?
Remus säikähti jonkun astuessa kulman takaa. Kasvot olivat melkein jäätyneet kiinni lapasiin, mutta Remus sai silti kohotettua katseensa paikalle tulleeseen ihmiseen. Sirius nojasi tuttuun tyyliinsä rennosti seinää vasten. Hiukset roikkuivat epämääräisenä sotkuna puolittain kasvoilla, kulmat olivat kevyessä, huolestuneessa rypyssä. Sirius ei yleensä ollut yhtä vakava. Remus taas.. poika ei kyennyt kuin tuijottamaan Siriusta. Tämäkin vielä. Oli ilmeisesti luonnonlaki, että kaikki meni pieleen. Huonoa karmaa.
”Hymyile, Remus. Ei yksi hylätty sinun elämääsi kaada, ja minä en mielelläni käyttäisi halkinaurusta.”
Sirius esitti närkästynyttä katsellessaan Remusta, joka puolestaan oli hämmentynyt. Miksi ihmeessä Sirius edes puhui hänelle? Eikö pojan olisi pitänyt olla omassa tuvassa hehkuttamassa tytöille, kuinka upeasti koe oli mennyt – loitsujen avulla, tietysti. Sirius ei tosin tarvinnut loitsuja tyttöjen hurmaamiseen, koska onnistui siinä muutenkin täydellisesti. Hämmennys kasvoi entisestään Siriuksen siirtäessä lämpimän kätensä Remuksen niskaan. Sormi kiersi niskavilloja ympärilleen. Remus ei voinut muuta kuin katsella Siriusta vaisuna.
”Joudun kohta ottamaan rajut keinot käyttööni, että saan sinut hymyilemään.”
Siriuksen puhe ei kuulostanut ollenkaan uhkailulta, eikä Remus ollut varma, olisiko sen edes pitänyt. Remus ei myöntänyt säpsähtäneensä kevyesti, kun Sirius kaatoi tämän maahan selälleen ja jäi itse pojan päälle, käsiensä varaan. Katse siirtyi uhmakkaana Siriuksen silmiin, vaikka jäätyneet kyyneleet olivat edelleen pojan poskilla – edes punaiseksi lehahtanut, kuumottava iho ei ollut sulattanut niitä.
”Sitten joudut.”
Remusta ärsytti – kuinka poika onnistuikaan kuulostamaan kiukuttelevalta pikkutytöltä, juuri silloin, kun ei todellakaan saisi kuulostaa siltä? Hampaat painuivat alahuulta vasten kuin kurinpalautuksena. Remus ei sanoisi enää mitään. Mitä Sirius muka voisi tehdä Remukselle?
”Mä varoitin sua.”
Se tuttu virne ehti käväistä Siriuksen huulilla, ennen kuin poika painoi höyhenenkevyen suudelman Remuksen huulille. Alla olevan pojan suu jäi kevyesti raolleen, katse tutki Siriuksen tummia silmiä. Tämäkö Siriuksen mielessä oli liikkunut? Jostain syystä Remuksen vatsassa leijaili perhosia. Kaikkien tyttöjen ihannoima Sirius oli juuri suudellut häntä. Tylypahkan pihalla. Karmeassa lumisateessa. Kylmä ilma ei enää haitannut Remusta ollenkaan. Poika kiskoi lapasensa pois ja kietoi kätensä Siriuksen niskaan, vetäen jälleen pojan huulet omiaan vasten.
”Mä voitin..”
Vahingoniloinen virnistys lojui jokseenkin tyytyväisen Siriuksen kasvoilla. Äkkinäisesti kiukunpuuska valtasi Remuksen mielen. Tekikö Sirius pelkästään pilaa hänen kustannuksellaan? Poika koitti kurottautua ylemmäs nähdäkseen, olivatko muut pojat nurkan takana nauramassa Remuksen hölmölle hymylle. Sirius häkeltyi Remuksen töytäistessä tämän pois päältään. ”Remus, mitä sinä..?” ”Painu helvettiin.” Remuksen katse oli taas itkuinen pojan kadotessa Tylypahkan ovista sisälle. Tummahiuksinen poika jäi polvilleen lumihankeen hieman hämmentyneenä.
Mitä hän oli tehnyt väärin suututtaakseen Remuksen?
