Silmiinhukuttautumista [S]

[Haalea]

Title: Silmiinhukuttautumista
Rating: S
Genre: fluffia jälleen
Pairing: Sirius/Remus
Summary: Pimeys saa kaiken vaikuttamaan pahemmalta, niin Remus oli useasti kuullut.
Challenges: FF10, aiheena kelmit, sana: heijastus
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot, minä vain leikin.
A/N: Njäh, en tiedä mitä sanoa. Sekava tästä ainakin tuli ja ties mitä muuta. Kertokaa te mielipiteenne. Ja minähän en tunnetusti osaa mitään muuta kirjoittaa, kuin ficlettejä.


Syviin silmiin on mahdollista hukkua. Remus tiesi sen varsin hyvin. Joka kerta, kun meripihkanväriset silmät eksyivät vilkuilemaan kohti harmaita, Remuksesta tuntui siltä, että hän olisi pudonnut syvän harmaatiilisen kaivon pohjalle. Kaivon tiilet eivät synkkyydestään huolimatta tuntuneet uhkaavilta, vaan enimmäkseen turvallisilta, ikäänkuin joku olisi halannut lämpimän lohduttavasti ja ympäröisi kaiken surun ja ahdistuksen pieneksi möykyksi, jonka voisi heittää pois kaivon pohjalta päivänvaloon, jossa valonsäteet tuhoaisivat sen pirstaleiksi. Pimeys saa kaiken vaikuttamaan pahemmalta, niin Remus oli useasti kuullut. Sirius huomasi Remuksen hukkuneen katseen ja hymyili paljastaen hymykuopat, jotka ympäröivät niitä huulia, joita Remus niin kovasti rakasti suudella. Kaksikko nousi Rohkelikkojen oleskeluhuoneen sohvalta. Remus ja Sirius kävelivät käsi kädessä kohti yöllisen Mustajärven rantaa. Järven pinnalla siroavat laineet särkivät kaksikosta heijastuvan kuvan sirpaleiksi. Särkyneestä heijastuskuvasta kuitenkin näki, kuinka kahdet onnelliset silmät vilkuilivat toisiaan. Remus antoi itselleen luvan hukuttautua Siriuksen harmaisiin silmiin samalla, kun poika sulki hänet lämpimään suudelmaan. Siriuksen kaivonsyvyisten silmien pohjalla näkyi vain onni ja ajatus siitä, kuinka hän rakastikaan Remusta.

[Antelope]

Oi aaw. :> Ihana!

Kirjoitit todella kauniisti ja kirjoitusvirheitä minä en ainakaan löytänyt... Vaikka, en niitä kyllä ikinä etsikään... Ei tää mun mielestä ollut sekava! Kaunis ficci, jossa oli iiihana paritus.

Kaivon tiilet eivät synkkyydestään huolimatta tuntuneet uhkaavilta, vaan enimmäkseen turvallisilta, ikäänkuin joku olisi halannut lämpimän lohduttavasti ja ympäröisi kaiken surun ja ahdistuksen pieneksi möykyksi, jonka voisi heittää pois kaivon pohjalta päivänvaloon, jossa valonsäteet tuhoaisivat sen pirstaleiksi.

Aaa, tämä oli lempikohtani. Tämä lause sai olon tuntumaan jotenkin todella voimattomalta, todella kaunista...

Kiitän,


Antelope

[Cherina]

Awws, ihana <33
Vika lause oli kyllä mun ehdoton suosikkini :''D
Kiitos
-S

[jadie]

Aww Ihana :v (Ai miten niin toistan muiden sanoja?)
Ei se musta sekava ollut, tunnelma on söpöä ja Remus oli ihan kuolattava. Ja Siriuksen silmiin nyt voisi ihan helposti hukkua, ei sen puoleen. Eipä se mua haittaa, vaikket osaisikaan muuta kirjottaa, koska nämä ficletit on sulosia päivänpiristyksiä, hihi <2 (Kuinka mä muotoilen tän kommentin, ettei se kuulosta ihan samanlaiselta kun Antelopen oma?) Paritus on täydellinen Sulin tuolle ihanalle viattomuudelle ja sille, että Remus oli tuollanen silmiinhukkuva, ja sille että Sirius oli söpö painaessaan suudelman Remuksen huulille c:

Järven pinnalla siroavat laineet särkivät kaksikosta heijastuvan kuvan sirpaleiksi.

Kaunis :x Hmm, ihkutuskommentti tämäkin, tykkäsin ^"

-Snowflakeflies

[Swizzy]

Ihana! ♥ Oli tänään vähän slash-päivä kun koulussakin siihen törmäsin (pari vanhempaa poikaa) Joten sisäinen slash-ihkuttajani etsi S/R:rää ja löysi vallan mahtavan kauniin ficletin. En minä nyt sitten mitään rakentavaa keksi. Kuten jo sanoin, oli kaunis. Ja Remus oli söpö ja kuvailu oli upeaa. Suurin osa päivän slashfluffintarpeesta on tyydyttetty, kun tämä oli niin hyvä.
Kiitos!
♥ (jne.)

Swizzy

[Tonks]

Söpö <3

Mä en ainakaan löytäny kirjotusvirheitä, ja teksti oli sujuvaa, vaik se oliki vaa yhes kappaleessa ja muutenki todella hyvin kirjotettu