Nimi: Aamuaurinko
Kirjoittaja: Topa
Ikäraja: S flawless muokkasi korkeimman käyttöön
Genre: Fluff, slash
Summary: Pieni katsaus Markuksen ja Timon aamuun.
A/N: Alunperin tämän nimi oli Össön Mössön, mutta ajattelin ettei sellainen otsikko sopisi tänne kirjallisuuden kehtoon.
***
Juuri noussut aurinko paistoi sisään raolleen unohtuneiden verhojen välistä vaalein sävyin sisustettuun makuuhuoneeseen, jossa ilmeni jo pientä liikehdintää aikaisesta kellonajasta huolimatta.
Valkohapsinen Markus puki hitain liikkein pirteän keltaiset villasukat jalkaansa, ennen kuin nousi varovaisesti pystyyn puusta veistetyn ja tummaksi lakatun kävelykeppinsä avulla.
Vilkaisten vielä peittojen alla liikahtamatta nukkuvaa hahmoa Markus töpsytteli mahdollisimman hitaasti ulos makuuhuoneesta aamuauringon valaisemaan olohuoneeseen.
Mies pysähtyi hetkeksi katselemaan mustan pianon yläpuolelle asetettuja valokuvia ihmisistä, mutta jatkoi sitten päättäväisenä matkaansa keittiöön.
Hän asetti keppinsä nojaamaan seinää vasten siksi aikaa, kun puuhasteli kahvinkeittimen kanssa. Nuorena hänellä ei mennyt montaakaan minuuttia koko operaatioon, mutta iän myötä miehen liikkeet olivat armottomasti hidastuneet.
Osa kahviporoista tipahti tiskipöydälle Markuksen lusikoidessa niitä suodatinpaperiin tärisevin käsin.
Saatuaan viimein kahvinkeittimen päälle, hän talutti itsensä jääkaapin luo ottaen tukea tiskipöydästä, jottei olisi kömpelyyttään kaatunut.
Muutaman turhautuneen urahduksen ja ähkäisyn jälkeen hän oli onnistunut saamaan paahtoleivät, omenahillon ja appelsiinimehun pöytään.
Kahvinkeitin napsahti pois päältä Markuksen kääntyessä valkoisen kaapin luo ottaakseen sieltä pari kahvikuppia.
Ääni keittiön ovensuusta kuitenkin pysäytti hänen aikeensa.
Markus käänsi päänsä varsin nopeasti aikaisempiin liikkeisiin verrattuna katsoakseen keittiöön saapunutta hahmoa.
Markus lähes kompastui keppiinsä kohdatessaan ryppyisen hymyn ja punastui kömpelyyttään.
"50 vuotta jo yhdessä ja silti saan sinut häkeltymään yhden hymyn voimalla..." Ovensuussa seisoskeleva kaljuuntunut mies naurahti ja asteli pöydän luo. Hän käveli hieman kumarassa, mutta ilman keppiä ja sulavammin kuin Markus.
"Voi Timoseni, minkä minä sille mahdan, että olet tuossakin iässä niin hurmaava?" Markus naurahti luoden toiseen mieheen katseen, jota voisi jopa kutsua härskiksi.
Timo nojasi ryppyistä poskeaan vähintään yhtä ryppyiseen käteensä pää hieman vinossa ja jatkoi hymyilyä pilke silmäkulmassa.
"Ei sinun olisi tarvinnut tehdä aamiaista..." Timo sanoi hennolla äänellä Markuksen asettaessa kaksi kahvikuppia pöytään ja istuutuessa.
"Tottakai minun tarvitsi." Markus sanoi lähes hölmistyneenä levittäessään omenahilloa leivälleen. "Minähän rakastan sinua." Mies sanoi sen niin arkisella ja toteavalla äänensävyllä, että joku olisi voinut ajatella hänen todenneen maapallon olevan pyöreä.
"Ja silti minulla ei ole vieläkään sormusta sormessa." Timo huokaisi ylidramaattisesti ja heilutteli tyhjää nimetöntään vallaton hymy huulillaan.
"Sait jo plasmatv:n. Eikö se riitä?" Markus kysäisi vilkaisten toista miestä kulmiensa alta ennen kuin hörppäsi kahviaan. Hörppäyksen jälkeen hän asetti kupin pöydälle ja haukkasi leipäänsä odottaen vastausta.
"Olet aina niin kylmä..." Kalju mies huokaisi lopulta alistuneen kuuloisena. Vallaton pilke silmäkulmassa kuitenkin paljasti miehen vain pilailevan äänensävystä huolimatta.
"Haluaisitko lämmittää minua?" Markus kysyi kohottaen kulmakarvaansa vihjailevasti ja hymyili leveästi Timon suun mennessä mutruun. Mutrusuinen mies murahti nojautuen pöydän yli suutelemaan toista ryppynaamaista miestä, joka edelleen hymyili voitokkaan näköisenä.
"Kuules nyt mokoma..."
