Title: Kelmeys (6 raapaletta)
Author: Kahvilarotta
Beta: Ei
Genre: Raapale, fluff, draama
Pairing: James/Lily, Sirius/James, Severus/Lily, Remus/James
Rating: S
Summary: Mikä onkaan parasta maailmassa? Kenties elämän tuska vai se, että olen ylimaallisen rakastunut?
Disclaimer: Hahmot kuuluvat iki-ihanalle J.K. Rowlingille, joten en omista niitä itse. Käytän vain niitä rakkaiden aivojeni ruokkimiseksi.
Warnings: Spoilaa DH:ta ainakin yhden parituksensa osilta.
A/N: Eli raapale jokaiselta kelmiltä, sekä Severukselta ja Lilyltä.
----------
James
Mikä onkaan parasta maailmassa? Kenties elämän tuska vai se, että olen ylimaallisen rakastunut?
Harmi vain, että olen huomannut jonkun muunkin tuntevan sen saman tunteen minun rakkaaseeni.
En ole kertonut tästä vielä muille kelmeille. Kenties he nauraisivat tai sitten eivät. En minä voi sitä tietää. Toisaalta Remus näyttää juuri siltä, että tietää taas kaiken mitä päässäni liikkuu. Ugh, toivottavasti ei kuitenkaan oikeasti.
Olen kauan miettinyt, että mitä tekisin asian kanssa. Kenties voisin tunnustaa, mutta entä jos hän pitääkin jostakusta muusta? Ainakin viimeksi, kun kiusasin Ruikulia hän katsoi minuun pahasti. Se sattui, mutta enhän minä voi vain antaa Ruikulin vain olla, silkka itsemurha.
Sirius
James on rakastunut. Kyllähän sen nyt huomaa varmasti joka ikinen tässä maailmassa. Sarvihaara vain näyttää haluavan piilottaa sen meiltä, en kyllä ymmärrä miksi, olemmehan hänen ystäviään. Sitä paitsi, jos hän ei pian tunnusta hänelle, niin minä menen tunnustan Jamesille. Tästä tullaan vielä käymään kovaa keskustelua James hyvä, et vain tiedä sitä vielä.
Kaikki ovat huomanneet katseesi Ruikulin suuntaan. Tiedän että vihaat häntä monestakin syystä, mutta onko se sitten oikein, että jos et tunnusta rakkaallesi, niin vihamiehesi vie hänet? Kyllä se vaan on oikein, ja siinä vaiheessa voit syyttää vain itseäsi.
Äläkä sitten tule minulle ruikuttamaan täysin turhasta, vika on kokonaan sinun.
Remus
James parka. Kaikki se mitä viime yönä näin. En haluaisi paljastaa sitä hänelle. Jossain vaiheessa on varmaan pakko. Hänen sydämensä murtuu, mutta aina voi toivoa, että hän ottaa siitä opikseen.
Severus, Lily ja melkein täysikuu, se varmaan riittää hänelle ymmärtämään, että hän oli myöhässä. Kuitenkin minusta tuntuu, etten voi särkeä parhaan ystäväni sydäntä niin julmasti. Samalla varmaan rikkoisin pari luuta Severukseltakin haluamattani. Miksi tämän piti mennä näin? James, miksi olet niin ääliö, etkä tajua olla rehellinen.
Et varmasti myöskään huomaa sitä kuinka Anturajalka katselee sinua, kun naurat. James, olet täysi idiootti. En osaa sanoin kuvailla kuinka surullinen olen vain siksi, ettet sinä tajunnut.
Peter
Haha, kelmien välillä vallitsee paljonkin kriisejä juuri nyt. Olen hyvä sentään tarkkailemaan heitä pienessä hiljaisuudessani. Välillämme harvoin on salaisuuksia, mutta nyt kaikki on selvästi näkyvillä. Jokaisella on jotakin salattavanaan. Jopa minulla, vaikka olen pieni, enkä minä tiedä yleensä mistään mitään.
Jameshän nyt on rakastunut, sen näkee taivaastakin asti, mutta myös Sirius on näyttänyt syttyvän. En tarkalleen tiedä mistä kaikesta on kyse, mutta tiedän sen, että jos kaikesta vain vaietaan, niin homma paisuu ja räjähtää aikanaan.
Onneksi en ole osallinen. En haluaisi kirouksia kasvoilleni tai minnekään muuallekaan. Auts.
Odotan kyllä innolla huomista ja täysikuuta, kenties se tuo tunteet pintaan itse kullakin. Olenko hullu toivoessani sotaa?
Severus
Mikä onkaan parasta maailmassa? Kenties elämän tuska vai se, että olen ylimaallisen rakastunut?
Sain viimeinkin varastettua ensisuudelman siltä, ketä eniten rakastan koko maailmassa. Tiedän, että häntä jahtaavat muutkin, mutta minä olin ensimmäisenä. Tunnustin ja sain mitä halusin. Se Jamesin retku tulee vielä itkemään ja katumaan kaikkea mitä teki minulle, olenhan sentään nyt Lilyn oikeutettu omistaja.
Siltikin jokin kalvaa sisintäni. Se taitaa olla huomisen pelko. Entä jos ei käykään niin kuin toivoin ja James suuttuu pahemmin kuin kuvittelin?
Vedän syvään henkeä. Ainoa mikä merkitsee on hänen rakkautensa, sen voimalla pärjään. Rakkaushan on mahdeista suurin, eikö vain? Ainakin minä jaksan vielä uskoa niin.
Lily
Mikä ihme miehiä vaivaa? Päivä oli mitä omituisin, mutta tuuleni on juuri nyt enemmänkin kuin hyvä.
James on katsellut minua entistä enemmän, se liero. Toisaalta tiedän, että tunnen niin paljon häntä kohtaan. Mikään hänen tekemänsä ilkeys ei ole onnistunut vielä sammuttamaan tätä paloa sisältäni.
Äsken kuitenkin tapahtui jotakin uskomatonta. Kadun sitä jo nyt, mutten voi sille enää mitään.
Kalkaros tuli luokseni, kävelimme rantaan, katselimme kuuta ja hän suuteli minua.
Sen jälkeen menin pyytämään häntä seurustelemaan kanssani. Ei, en tunne mitään häntä kohtaan, silloin vain ajattelin, että näin saisin Jamesin mustasukkaiseksi. Miten typerä olinkaan.
Satutan tällä itseni lisäksi niin montaa muuta. Kuka antaisi anteeksi?
----------
Severus parka. D: