Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: Sallittu
Genre: drama, angst
Paritus: Luna/Fleur
Haasteet: Ficlet300 (omavalintainen; 258. Mauste), Femme10 vol. 3, 12+ virkettä VIII
Vastuuvapaus: J.K. Rowling omistaa hahmot, minä vaan lainaan saamatta rahallista korvausta.
A/N: Pitkästä aikaa sain kirjoitettua jotakin! Jee. 12+ virkettä -haaste tähän inspiroi ja oli ihan kiva saada tämä valmiiksi (5 päivää myöhässä tosin, hups). Haasteen sanalista löytyy ficin lopusta.
Eponalle suuret kiitokset avusta tämän kanssa! ♥ Toivottavasti pidätte!
Kirvelisilta
Mereltä puhaltava vastatuuli heiluttaa simpukkamökin ovella seisovan Lunan hiuksia. Tyttö vilkaisee vielä kerran tummuvaa taivasta, ennen kuin astuu takaisin sisälle ja sulkee raskaan oven perässään. Keittiössä Bill kilisyttää lusikalla lasin reunaa sormien naputellessa hajamielisesti puisen pöydän pintaa. Luna ei tiedä missä muut ovat, mutta päättää silti vetää itselleen tuolin pöydän ääreen. Istuutuessaan Luna näkee pienen hämähäkin juoksevan pakoon seinässä olevaan kapeaan rakoseen.
Lopulta Luna nostaa katseensa lattiasta ja hänestä tuntuu kuin höyhenenkevyt huntu laskeutuisi hänen päällensä. Lieden ääressä seisoo Fleur laittamassa ruokaa, ja Luna tuntee valtavan kaipauksen puristavan sisällään. Hän ei oikein itsekään ymmärrä sitä; hänhän on aivan lähellä toista, mutta silti ajatus tuntuu kaukaiselta (aivan kuin toinen voisi vain kadota silmää räpäyttämällä).
Luna heiluttaa jalkojaan rauhattomasti tuolin reunalla, vaikka ei varsinaisesti olekaan hermostunut. Hän vain haluaisi olla paljon lähempänä Fleuria kuin mahdollista ja hänestä se tuntuu umpikujalta. Fleur astuu muutaman askeleen kaapille ottaakseen sieltä jotain, ja hymyilee Lunalle nähdessään tytön. Hetken Lunasta tuntuu kuin heidän välilleen olisi rakentunut jonkinlainen silta. Aivan kuin hetkenä minä hyvänsä hänen selkäänsä voisi kasvaa siivet ja hän voisi lentää Fleurin luo.
Kuitenkin Fleurin kääntyessä takaisin lieden ääreen Luna tuntee itsensä yhtä avuttomaksi kuin hetki sitten. Ikkunalaudalla ruukkuihin istutetut kukat ojentelevat varsiaan ikkunaa kohden. Luna sipaisee hiuksiaan ja yrittää hetkeksi unohtaa missä on. Hän yrittää piirtää silmiensä eteen kuvan jostakin kauniista, keveästä paikasta, muttei saa ajatusta Fleurista mukanaan pyyhkiytymään pois. Luna huokaisee hiljaa mutta hymyilee kuitenkin, vaikka sisällä se tuntuu kuin itsemurhalta.
Luna katsoo, kuinka Fleur lisää kapeilla sormillaan hyppysellisen kirveliä valmistamaansa ruokaan. Luna yrittää vetää ajatuksensa irti toisesta, sillä tietää sen pidemmän päälle olevan petollista. Hän ei ole edes varma; joskus hänestä tuntuu kuin hänen ajatuksensa olisivat kyseenalaisia. Fleur hämmentää ruokaa ja Lunasta tuntuu kuin hänen sisällään kieppuisi samalla tavalla.
Joskus hän näkee häivähdyksiä jostain muustakin. Yleensä Luna tietää aina, missä kävellä, mutta nyt hän toivoisi jonkun ojentavan hänelle kartan, jonka mukaan kulkea. Tie tuntuu raskaalta kun ei tiedä minne mennä. Hän toivoisi, että vankkurit tulisivat ja kuljettaisivat hänet hetkeksi jonnekin muualle, missä voisi antaa kaiken vain olla.
Sanalista: 1. vastatuuli, 2. taivas, 3. lusikka, 4. hämähäkki, 5. huntu, 6. kaipaus, 7. silmä, 8. rauhaton, 9. umpikuja, 10. askel, 11. silta, 12. siivet, 13. avuton, 14. istutus, 15. hius, 16. piirtää, 17. itsemurha, 18. kirveli (mauste), 19. petollinen, 20. kyseenalainen, 21. hämmentää, 22. häivähdys, 23. kartta, 24. raskas, 25. vankkurit