Ää, silmäni suorastaan paloivat, kun täällä mollataan J/Sää! Sehän on maailman hienoin ja ihanin paritus, joka kaiken lisäksi on hyvin viitteellisesti poimittavissa canonista!
Hieman offina, en oikeasti käsitä, miten ihmeessä ihmiset tykkää Remus/Siriuksesta, hehän eivät mitenkään sovi yhteen. 
Mulla meni heti koko kommentointipakka sekaisin, kun järkytyin näin paljon. :DD Noh, asiaan...
Ensiksikin tuo nimi oli aivan ihastuttava! Tykkään aivan älyttömästi kaikista –sta ja -stä päätteisistä nimistä, ja yleensäkin nimistä, jotka ovat hieman väännettyjä siitä perusmuodosta johonkin suuntaan. Mutta niin, Tilaisuuksista oli kauniin yksinkertainen ja paljonpuhuva. Lyhyt, ytimekäs ja toimiva. Pidin myös tuosta summarystä ja samalla viimeisestä lauseesta. Kuvastaa hyvin Siriuksen katkeroitunutta luonnetta, ja miten miehet ei tosiaan mukamas voi itkeä. Lopetuksena lause oli erityisen toimiva ja lopetti ficin kauniisti, toisaalta taas karun toteavasti.
Aloitus oli minusta myös varsin tunteellinen ja hieman erikoinen. Lukija tajusi heti, mistä on kyse, ja samalla sitten tunnelmakin oli tavoitettavissa. Tuo lausahdus
vihollisista viimeisimpänä kukistetaan kuolema, saa ihan kylmät väreet menemään iholla. Se on hirveän kaunis, ja toit sen minusta ficciin onnistuneesti. Hyvä aloitus siis kaiken kaikkiaan. Ja pidän kyllä sun tyylistä muutenkin. Kauniin yksinkertaista ja selkeää, ei mitään ylimääräistä ja turhaa. Lukeminen on helppoa, ja tekstistä saa nauttia täysin siemauksin.
Sen sijaan mua jäi hieman häirtsemään pari kohtaa. Ensiksikin Sirius puhuu parhaasta ystävästään, mikä sinällään on ihan okei. On aika IC-mäistä Siriukselta piilotella oikeita tunteita, ja kaiketi J/Sn yksi viehätys onkin se, että he ovat nimenomaan parhaita ystäviä. Jotenkin silti olisin ehkä kaivannut jotain tunteikkaampaa, vaikka nyt kun asiaa ajattelenkin, niin ehkä tuo oli juuri loistava tuollaisenaan, ja mikään muu siihen ei olisikaan sopinut. Hehän kuitenkin olivat bestiksiä, ja kuten tässä ficissä tulee (valitettavasti) ilmi, rakkaus taisi olla yksipuolista. Sen sijaan tossa Jamesin suuresta rakkaudesta Lilyyn oli pientä toistoa, ja erityisesti tuossa Siriuksen puheenvuorossa (olipa tyhmä sana) se särähti melkoisesti. Tuskin Sirius olisi koskaan pystynyt sitä ääneen sanomaan, saatika sitten Jamesin haudalla alkanut noin kauheasti selittelemään. No, tuo repla oli kuitenkin tunteikas, ja ehkä Sirius oli pitänyt tunteitaan liian kauan sisällään, ja hän sai viimeinkin tilaisuuden sanoa kaiken haluamansa. (:
Mutta kaiken kaikkiaan tämä oli oikein hyvä näkemys J/S;stä ja heidän suhteestaan. Raapaleet ovat aina mukavia lukea, ja sun kirjoittamana tämä oli kyllä oikein mukava lukukokemus. kiitos!
