Kirjoittaja Aihe: Everything I need is you [Draco/Ginny] K-11  (Luettu 3173 kertaa)

♥DracoMalfoy♥

  • Vieras
Everything I need is you [Draco/Ginny] K-11
« : 18.09.2011 14:54:15 »
Ficin nimi: Everything I need is you
Beta: Eiole.
Genre: Romance, drama, Harry on vähän OOC
Ikäraja: K-11
Paritus: Draco ja Ginny
Yhteenveto: Harry ahdistelee Ginnyä, ja Draco on tytön pelastava enkeli... mutta mitä tapahtuukaan sitten? Lue niin saat tietää!

Luku 1.

Kosketus iholla. Huulten hipaisu huulilla. Harry suuteli Ginnyä vaativasti, julmasti. Ginny yritti päästä irti, mutta Harry ei päästänyt.
"Harry... lopeta!" Ginny yritti huutaa, mutta Harry vaimensi hänen huutonsa ja painoi tytön tiukemmin itseään vasten. Ginnyä oksetti, häntä kuvotti. Hän halusi pois.

Harry. Harry, jota hän oli aina kunnioittanut, Harry jota hän oli aina ihaillut. Harry. Harry jota hän oli aina rakastanut. Harry ahdisteli häntä jatkuvasti, eikä kukaan auttanut häntä. Ja lopulta Harry päästi tytön pois. Ginny älähti sanoakseen jotain, mutta ei pystynyt. Hän juoksi itkien pois.

Ginny juoksi öiselle pihamaalle. Hän lakosi puun juureen vuolaasti itkien. Pihalla ei ollut ketään muuta. Järven pinta liplatti pehmeästi ja lohduttavasti. Ginny muisti kuinka vuosi sitten hän oli odottanut Harrya hänen uidessaan syvällä järven sisällä. Kun Harry lopulta nousi pintaan, hän oli halunnut kiljua onnesta ja suudella poikaa. Nyt hänen toiveensa oli toteutunut. Tosin ei sillä lailla miten hän halusi.

Yhtäkkiä Ginny kuuli askelia takaansa. Hän kääntyi ja näki kapeat kasvot, hopeanharmaat silmät ja platinanvaaleat hiukset. Se oli Draco Malfoy.
"Ginny? Ginny Weasley? Mitä teet täällä yksin? Oletko kunnossa?" poika ei kuulostanut vähääkään kylmältä, niinkuin tavallisesti.
"Ihan kuin sinä siitä välittäisit!" Ginny tiuskaisi ja pyyhki kyyneleet silmistään ennen kuin kääntyi katsomaan häntä.

Draco Malfoy oli komea. Miksei Ginny ollut huomannut sitä ennen? Itseasiassa, hän oli aivan jumalattoman upean näköinen, ja ellei Ginny olisi juuri nyt vihainen hänelle, hän olisi suudellut poikaa heti paikalla. Draco Malfoyn kasvoilla oli hämmentynyt ja huolestunut ilme, ja tavallinen katkeruus oli poissa. Ginny ravisteli päätään. Ei, hän ei saanut. Hän ei missään tapauksessa saanut rakastua Draco Malfoyyn.

Ginnyllä oli huonoa onnea rakastamiensa poikien kanssa. Tom Valedro ja nyt Harry. He olivat molemmat olleet komeita, mutta kumpikaan ei vetänyt vertoja suorastaan kaunille Draco Malfoylle.
"Oletko kunnossa?" Draco toisti ja ojensi kätensä Ginnylle. Tyttö tarttui siihen. Se oli kylmä. Draco veti hänet pystyyn ja katsoi suoraan silmiin. Ginny heikotti. Myöhäistä, hän ajatteli. Minä olen jo rakastunut häneen.

Seuraavaa osaa?? Mitä mieltä olette?  :) Kommentoikaa!! ;)
« Viimeksi muokattu: 02.02.2015 14:55:25 kirjoittanut Unohtumaton »

Mrs. Malfoy

  • Vieras
Vs: Everything I need is you [Draco/Ginny] K-13
« Vastaus #1 : 20.09.2011 21:30:32 »
Herregud. Miksei kukaan muu ole kommentoinut?  ??? Olisi ansainnut sen. Oli hieno ensimmäinen luku, mutta voisikohan ne pidetä? Ei Ginny/Draco kuulu henkilökohtaisiin suosikkeihini, mutta itseasiassa tykästyin aikapa paljonkin.  ;D

Fotoni

  • ***
  • Viestejä: 100
Vs: Everything I need is you [Draco/Ginny] K-13
« Vastaus #2 : 21.09.2011 09:27:06 »
Juu, ihan hyvältä tää musta vaikuttaa  :) Mut vähän pitempi toi luku olis voinut olla
Sometimes you gotta fall before you fly

♥DracoMalfoy♥

  • Vieras
Vs: Everything I need is you [Draco/Ginny] K-13
« Vastaus #3 : 21.09.2011 14:11:37 »
Kiitos hirveästi molemmille ♥♥ Ja tiedän, on lyhyt, seuraavista pidempiä! :)
« Viimeksi muokattu: 21.09.2011 14:14:05 kirjoittanut ♥DracoMalfoy♥ »

♥DracoMalfoy♥

  • Vieras
Vs: Everything I need is you [Draco/Ginny] K-13
« Vastaus #4 : 21.09.2011 18:19:29 »
Luku 2.

Ginny tuijotti Dracoa ihmetyksen vallassa.
”Ginny!! Oletko kunnossa??” Draco käytännössä huusi jo kolmannen kerran.
”Ai... o-olen minä...” Ginny sopersi ankarasti punastuen ja katsoi maahan. Samassa hän huomasi vieläkin puristavan Dracon kättä ja päästi sen nopeasti irti.

Draco näytti yllättyneeltä äkkiä tapahtuneesta muutoksesta. Äsken Ginny oli haukkunut pojan pystyyn ja nyt näytti nolostuneelta kun tämä puhui hänelle. Yhtäkkiä pojan kasvoille levisi voitonriemuinen hymy. Hän onnistui. Draco Malfoy saa aina mitä haluaa.

Ginny näki hymyn nousevan Dracon kasvoille. Voi elämä, että poika näyttikin komealta. Samassa Ginny tajusi, miksi hän hymyili.
”Voi ei Malfoy. Ei missään tapauksessa”, hän sanoi päätään pudistellen. Poika näytti harmistuneelta ja närkästyneeltä.
”Miksei? Sinä rakastat minua, Ginny. Minä tiedän sen!” Ginny näytti järkyttyneeltä.
”Voi hyvä luoja Malfoy!” tyttö henkäisi ja läimäytti Dracon kasvoja niin kovaa kuin jaksoi.

Draco näytti hämmentyneeltä, ja veri alkoi nousta hänen oikeaan poskeensa. Ginny tuhahti turhautuneena ja lähti juoksemaan pois. Miten poika kehtasikaan sanoa noin? He olivat inhonneet toisiaan neljä vuotta, ja nyt yhtenä yönä hän kehtasi sanoa Ginnyn rakastuneen hänen! No, hyvä on. Ehkä Ginny oli rakatunut häneen, mutta se ei liittynyt asiaan.

Tyttö astui oleskeluhuoneeseen varovasti Harryn varalta. Poika näytti menneen nukkumaan, joten Ginny saattoi kävellä makuusaliinsa vapaasti. Hän vaihtoi yöpukuun ja hyppäsi sänkyynsä vetäen verhot samalla kiinni. Ginny nukahti melkein saman tien, täysin sekaisena päivän (tai yön) tapahtumista.

Samaan aikaan Luihuisen oleskeluhuoneessa Draco Malfoy istui kylmällä nojatuolilla ajatuksiinsa uppoutuneena. Hän oli ihastunut Ginny Weasleyyn, oli miten häpeällistä Malfoylle tai oli. Monta kuukautta Draco oli yrittänyt hillitä tunteitaan ja vakuuttaa itselleen sen johtuvan vain hetkellisistä syistä.

Se ei ollut totta, poika tiesi sen hyvin itsekin. Hän oli ihastunut punatukkaiseen Weasleyyn, jota oli aina ennen inhonnut. Eikä pelkästään ihastunut. Draco tiesi; hän oli jo aikoja sitten hyväksynyt sen että rakasti, todellakin oli rakastunut Ginnyyn. Ja nyt hän oli päättänyt toteuttaa haaveensa. Ja tänään, tänä yönä hän oli ollut varma että tyttö olisi langennut hänen syliinsä, kaikki oli mennyt pieleen. Ginny luuli häntä varmasti joksikin irstaaksi siaksi, eikä enää koskaan puhuisi hänelle. Draco oli aivan sekaisin. Hän painoi kätensä otsalleen, ja pian vaipui uneen oleskeluhuoneen nojatuoliin.

Oli kirkas aamu. Ginny tiesi, että tänään olisi sunnuntai, eli ei siis koulua. Tytöllä oli paljon ristiriitaisia tunteita, ja hän olisi ainoastaan halunnut vain pysyä sängyssä. Hän pelkäsi. Hän pelkäsi Harrya, hän pelkäsi Draco ja hän pelkäsi omia tunteitaan. Lopulta Ginnyn ystävä Laura Millermann käski hänen nousta ylös ja lähteä ulos. Ginny pukeutui ja käveli tiukasti Lauran kyljessä. Niin Harry ei voisi satuttaa häntä. Dracosta tyttö ei ollut niinkään varma.

Koko ajatus hänestä ja Dracosta oli jotenkin kummallinen. Se oli väärin, mutta samalla niin oikein. Draco oli Luihuinen, Ginny Rohkelikko. He olivat aina inhonneet toisiaan. Lisäksi heillä oli noin vuosi ikäeroa. Mutta silti, silti Ginny rakasti häntä. Hän ei saanut vaaleahiuksista poikaa mielestään. Ginny istui puun alle ja sulki silmänsä. Kun hän avasi ne taas, Draco Malfoy ei ollut enää vain hänen ajatuksissaan. Poika seisoi suoraan hänen edessään.

”Kuule Ginny, meidän pitäisi puhua”, hän sanoi samettisella äänellä. Ginny kavahti taaksepäin, mutta Draco ei näyttänyt huomaavan ja istahti tytön viereen. Laura hihitti kiusaantuneena ja liukeni vähin äänin paikalta.
”Muistatko mitä tapahtui eilen?” Draco kysyi uteliaisuutta silmissään. Liiankin hyvin, Ginny ajatteli.
”Joo, muistan kyllä, senkin sika”, Ginny sanoi mutta nauroi. Draco katsoi häntä hyvin onnettoman näköisenä, ja tyttö lopetti.
”Miksi Draco? Miksi nyt? Olen niin hämmentynyt...” Ginny sanoi täysin vakasvasti ja katsoi Draco Malfoyn upeisiin, nyt kylläkin apeisiin kasvoihin.
”Minä... en tiedä. Mutta minä pyydän Ginny, minä pyydän. Anna minulle mahdollisuus! Olin tosi törkeä eilen. Anna anteeksi. Ann aminulle mahdollisuus”, Draco aneli.
”Voi Draco...” Ginny huokaisi. Hän ei voinut. Vaikka hän kuinka olisi halunnut, se olisi ollut väärin.
”...olen niin pahoillani. En voi.” Ginny nousi paikaltaan, mutta ennen kuin ehti lähteä tunsi viileän käden kädessään. Siitä tuli kiusoittelevia sähköiskun tapaisia väreitä.

Ginny katsoi Dracoa, ja hänen kauniilla kasvoillaan oleva ilme oli niin henkeäsalpaavan surullinen ja lohduton, että hän melkein polvistui pojan viereen ja suuteli tätä heti paikalla.
”Ginny...” Draco kuiskasi. Ginny istui takaisin hänen viereensä ja painoi päänsä tämän olkapäälle.
”Anteeksi... minun pitää vain vähän totutella tähän”, Ginny sanoi hiljaa ja molemmat nauroivat.

Dracon lävitse säteili onni, se aito onni, ei sellainen mitä tulee kun hän vaikka kiusaa Potteria. Se oli kuin aurinko olisi paistanut hänen sisällään, kun Ginny painoi punahiuksisen päänsä hänen olkapäälleen. Draco henkäisi syvään ja kietoi kätensä tytön olkapäiden ympärille.
”Tästä se lähtee”, hän ajatteli onnellisena ja hymyili.

Comments!!! Ja vielä, jatkoa ON siis vielä tulossa, tarina ei loppunut tähän!! :)

GinnyW

  • ***
  • Viestejä: 13
  • ava (c) raitis
Ooh! Nyt vasta huomasin tämän ^^

Ehdottomasti jatkoa haluan hetinyt! En osaa antaa rakentavaa kritiikkiä, anteeksi :D Mutta tykkäsin kauheasti ja jotenkin oon kamalasti nyt tykästyny tohon Draco/Ginny paritukseen :P Jotenkin tuo Harryn käytös ei ihan sopinut hahmon luonteeseen, mutta mitäpä tuosta.

Jatkoa siis!
"It's not the face, but the expressions on it. It's not the voice, but what you say. It's not how you look in that body, but the things you do with it. You are beautiful."
- Ian O'Shea

♥DracoMalfoy♥

  • Vieras
Awww kiitos!! Annoit syyn jatkaa tarinaa ♥ Ja tiedän, Harry on vähän mitä on... ;)

♥DracoMalfoy♥

  • Vieras
Luku 3.

He istuivat siinä koko päivän. Välillä puhuivat jotain pientä, mutta enimmäkseen vain olivat lähekkäin. Molemmilla oli käsittämätön hyvänolontunne toisen lähellä. Kun ilta hämärtyi, heidän alkoi jo hieman tulla kylmä.

”Mennään takaisin linnaan”, Ginny pyysi ja katsoi Dracon hopeanharmaisiin silmiin. Poika silitti hänen poskeaan hellästi ja sanakaan sanomatta nousi ylös ja veti Ginnynkin mukanaan. Käsi kädessä he kävelivät linnaan.

Ginny ei enää epäröinyt. Hän ei pelännyt näyttää tunteitaan Dracolle, eikä epäröinyt omia tunteitaan. Dracon käsi niin hellästi puristui hänen omansa ympärille, ja se oli paras tunne mitä tyttö oli koskaan tuntenut. Harry. Se iski Ginnyn tajuntaan kuin nuoli. Vielä oli Harry. Draco auttaisi häntä, hän auttaisi, Ginny lohdutti itseään ja puristi Dracon kättä tiukemmin. Poika katsoi häntä hämmästyneenä.

”Onko kaikki kunnossa?” hän kysyi.
”On. Kaikki on ihan okei”, Ginny mutisi ja hänen teki mieli lyödä itseään. Miksei hän voinut kertoa Dracolle? Johtuiko se siitä ettei Ginny luottanut häneen? Ei. Ginny katsoi vieressään kävelevää poikaa. Kyllä hän luotti Dracoon. Mutta toisaalta... miksi hän yhtäkkiä alkoi käyttäytyä noin ystävällisesti minua kohtaan? Ginny repäisi kätensä irti pojan otteesta.

”Ginny?” Draco ihmetteli.
”Draco. Miksi? Miksi juuri nyt?”
”Miksi juuri nyt mitä?” Draco sanoi ymmällään.
”Miksi sinä juuri nyt aloit pitää minusta? Olemme inhonneet toisiamme about 4 vuotta, ja nyt sinä vaan tulet ja sanot rakastavasi minua.”
”Etkö sinä rakasta minua?”
”Älä kiertele, Malfoy.” Draco meni järkyttyneen näköiseksi.
”Kutsuit minua sukunimelläni!”
”So? Olen sanonut sinua Malfoyksi neljän vuoden ajan. Miten se nyt liikuuttaa?”
”Koska ehdin tottua siihen ett äsanot minua Dracoksi. Sinun suustasi se kuulostaa niin kauniilta...” Draco nojautui lähemmäs, mutta Ginny työnsi hänet pois. Mikä poikaa oikein vaivasi?

”Malfoy. Siis Draco. Vastaa kysymykseeni.”
”Mihin kysymykseen?”
”AARGH!” Ginny kiljahti ja marssi pois.
”Ginny! Odota!” Draco huusi, ja se jotenkin sai Ginnyn pysähtymään vasten tahtooan. Kääntymättä hän sanoi:
”Mitä?”
”Että miksikö aloin pitää sinusta. Vastaan rehellisesti. En kertakaikkiaan tiedä. Etkö ole iloinen siitä?” Draco sanoi ja kuulosti pettyneeltä. Ginnyä alkoi kaduttaa, ja hän käännähti poikaa päin. Draco oli lähtemässä pois, kun Ginny hyppäsi hänen kaulaansa.
”Voi Draco, olen ollut todella typerä. Anna anteeksi”, hän nyyhkytti.
”Minun se tässä kuuluisi anteeksi pyytää”, Draco lohdutti ja kietoi kätensä Ginnyn ympärille. Ah, miten hyvältä tytön lämpö tuntui häntä vasten.
                                                                                                                                                         
”Draco?”
”Niin Ginny?”
”Minun on kerrottava sinulle jotain. Kerron sen, koska luotan sinuun. Älä kysy minulta, miksi luotan sinuun. En tiedä itsekään.” Itseasiassa Ginny tiesi. Hän luotti Dracoon, koska rakasti häntä koko sydämestään. Sitä hän ei ikinä kertoisi.

”Kyse on... Harrysta.”
”Harrysta? Voi paska, Ginny! Ei kai teillä ole salasuhdetta?!” Draco huudahti mutta katsoi Ginnyä lempeästi.
”Ei tietenkään. Hän...” ja niin Ginny kertoi kaiken. Jokaikisen tunteen ja tapahtuman hän vuodatti Dracolle.
”Ei hitto! Ginny, voi luoja mitä olet joutunut kestämään!” Draco huusi kun Ginny itki vanhoille muistoille.
”Älä itke, pyydän. Minä autan sinua.
”Lupaatko?”
”Lupaan. Koska rakastan sinua.” Ginny tuojotti Draco silmät ihmetyksestä suurina.
”Auts. Ei vastausta”, Draco vitsaili.
”Niin minäkin sinua,” Ginny huudahti. Draco kohotti Ginnyn vieläkin hieman itkuisia kasvoja kunnes katsoi suoraan hänen ruskeisiin silmiinsä. Sitten hän suuteli Ginnyä. He molemmat äännähtivät yllättyneenä Dracon teosta ja hetken aikaa vain seisoivat siinä huulet kiinni toisissa. Sitten Ginny kietoi kätensä Dracon hiuksiin, ja he alkoivat suudella toden teolla.

Kukaan muu (paitsi Harry, mutta sitä ei lasketa) ei ollut ikinä suudellut Ginnyä. Dracon huulet olivat viileät ja pehmeät, kun ne painautuivat vasten Ginnyn huulia. Ginny henkäisi ja puristi Dracoa tiukemmin lähelleen. Poika teki samoin, ja painoi Ginnyn seinää vasten. Se oli virhe, sillä juuri silloin kulman takaa astui Harry, joka juoksi heidän luokseen.
”Irti hänestä Malfoy!!” hän karjui ja riuhtaisi Dracon pois Ginnyn luota ja asettui tämän eteen suojelevasti.

”Senkin paskiainen! Älä sinä koske häneen sen jälkeen mitä olet tehnyt!” Draco huusi ja kaatoi Harryn maahan.
”Mitä? Mistä sinä... Ginny!” Harry karjahti rajusti ja melkein kävi Ginnyn kimppuun. Draco hyökkäsi hänen eteensä ja pojat kaatuivat painien lattialle.

”Ei! Draco! Voi, lopettakaa, pyydän!” Ginny huusi itkien. Harry nuosi maasta, pyyhkäisi vaatteitaan ja loi Ginnyyn vertahyytävän katseen. Se viestitti: Nähdään illalla. Draco makasi lattialla, hänen toinen silmänsä oli turvonnut umpeen ja nenästä valui verta.
”Hyvä luoja! Puhdistuos!” Ginny sanoi ja osoitti taikasauvalla pojan kasvoja. Draco ei avannut silmiään.
”Herää, ole kiltti! Draco herää!” Draco raotti silmiäänsä ja näki Ginnyn itkevän kasvojensa päällä.
”Draco!” Tämä huudahti iloisesti.
”Suudelma jäi kesken”, Draco valitti ja nousi nojaamaan käteensä. Ginny nauroi ja painoi huulensa pojan huulille. Nyt juuri hän tarvitsi tätä enemmän kuin mitään muuta.

Anteeksi taas yltiölyhyt luku, lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon; seuraavasta tuplapitkä!! Ja nyt oikeasti: Kommentoikaa! Alan oikeasti miettiä olenko niin huono kirjottaja  :(

GinnyW

  • ***
  • Viestejä: 13
  • ava (c) raitis
Hihii, uusi luku ^^

Alussa ihmeellisiä tunteenheittelyitä Ginnyllä, se vähän sekoitti kokonaisuutta. Myöskään Harryn äkillinen ilmestyminen ei iskenyt silleen kamalan yllätyksellisesti, enkä saanut oikein fiiliksestä kiinni. Koita kirjoittaa pitempiä lauseita, ja kuvaile enemmän ! Tykkäsin silti, ja pidän juonesta sekä parituksesta! :) Uutta lukua odotellessa! ;)

~GinnyW
"It's not the face, but the expressions on it. It's not the voice, but what you say. It's not how you look in that body, but the things you do with it. You are beautiful."
- Ian O'Shea

♥DracoMalfoy♥

  • Vieras
Kiitos, ja yritän parantaa kirjoitustani  :-[ tiedän etten ole mikään maailman paras! Uuden luvun tulossa saatta sitten hieman kestää, toivottavasti jaksat odotella! :)