Kiitos kommentistasi
HarryPotterFan4Ever! Se piristi päivääni. Lily on nyt viidennellä luokalla, joka tulee toisessa luvussa selväksi.
Nemethys, onnistun aina unohtamaan tuon ikärajan tuolta alkutiedoista. Olen kyllä lukenut yksityisviestisi, kiitos vain.
A/N: Nyt tulleepi siis toinen luku. Toivottavasti pidätte.
Luku 2. Kiusaamista ja suutelua
Seuraavana aamuna Lily nousi aikaisin. Hän hyräili itsekseen suihkussa, pukeutui koulukaapuun, harjasi hiuksensa ja hampaansa ja lähti syömään aamiaista.
Matkalla Suureen Saliin Lily näki Jamesin. Hän huokaisi. James oli taas kerran tyttöjen luona. Lily tiesi, että hänen veljensä oli iskenyt silmänsä Aylaan, erääseen rohkelikkotyttöön.
”Kas, mitä suvunpettäjä?” James kysyi siskoltaan. Hänen silmissään oli mustat renkaat, mutta hän virnisteli, kuten aina.
”Minä en pettänyt sukuamme. Vaan Albus”, Lily vastasi ja nosti leukansa pystyyn.
”Sukuamme. Sinä et edes kuulu enää sukuumme”, James sanoi ilkeästi. Hänen tukijoukkonsa nauroi hänen takanaan.
”Ihan miten vain. Sinun siskosi minä kuitenkin olen”, Lily huomautti.
Hän yritti nostaa laukkunsa maasta, mutta James ehti ensin. Poika piti laukkua niin korkealla, ettei Lily enää ylettynyt siihen.
”Anna se tänne”, tyttö sihahti hampaidensa välistä.
”Oioi, kun pelottaa. En taida”, James nautti tilanteesta.
”Sinuna antaisin sen”, Lily sanoi ja vetäisi taikasauvansa esiin. Hän osoitti suoraan veljensä kasvoihin. ”Sinulla on kymmenen minuuttia aikaa antaa se takaisin. Kymmenen, yhdeksän…”, Lily alkoi laskea.
”Et uskalla taikoa keskellä Suurta Salia”, James väitti.
”Seitsemän, kuusi…”, Lily jatkoi. Hänen kätensä tärisi, hän ei halunnut tehdä sitä.
”Lily ja James! Mitä täällä tapahtuu?” Professori Longbottom kysyi.
”James otti laukkuni eikä suostu antamaan sitä takaisin. Ajattelin puolustautua”, Lily kertoi.
”Lily, menetät pisteen luihuisilta. James, anna laukku takaisin Lilylle. Rohkelikko menettää viisi pistettä”, Longbottom sanoi.
”Mitä! Luihuinen menettää vain yhden ja rohkelikko viisi! Onko se muka reilua?” James kysyi.
”Käsittääkseni sinä aloitit riidan”, Professori Longbottom sanoi ja käveli sitten kohti opettajien pöytää.
”Käsittääkseni. Mikä ihme noita opettajia vaivaa?” James kysyi kovaäänisesti kavereiltaan.
”Älä muuta virka. Ainahan he ovat sinun kimpussasi, ja Potter pääsee nii-in vähällä”, Alisa, yksi Jamesin ihailijoista sanoi.
”Joo-o, pikku Lily, jolla ei ole kavereita”, James ilkkui pikkusiskoaan. Lily huokaisi. Jamesista ei kannattanut välittää.
Lily riensi luihuisten pöytään katsomatta taakseen tai eteensä.
”Lily hei!” tytön ääni kuului hänen takaansa.
Lily kääntyi ja huomasi serkkunsa Rosen, joka kuului korpinkynsiin.
”Hei, Rose. Et usko miten ihanaa on nähdä sinut”, Lily sanoi ja halasi tyttöä.
”Samoin. Riitelitkö taas Jamesin kanssa?” Rose kysyi irrottautuen halauksesta.
Lilyn kasvojen ilme synkkeni.
”Riitelin. Hän ei edelleenkään hyväksy sitä, että päädyin luihuisiin”, tyttö huokaisi.
”James on typerä”, Rose kommentoi.
”Mitä? Toistatko tuon? Sinähän seurustelet Jamesin kanssa!” Lily huudahti kauhistuneena.
”Seurustelin. Jätin hänet, koska hän ei osaa käyttäytyä. Sanoin hänelle, että jollei hän pyydä sinulta tai Alilta anteeksi niin jätän hänet. Hän sanoi ettei se haittaa. Viikko sen jälkeen näin hänen nuoleskelevan Ayletin kanssa”, Rose kertoi nopeasti.
”Olen pahoillani. Minun takiani sinä ja James erositte”, Lily kuiskasi hyvin hiljaa.
”Lily, jos Aylet on kerran minua parempi tyttöystävä niin antaa Jamesin olla. Meidän suhteemme olisi muutenkin jo ohi”, Rose sanoi saadakseen Lilyn paremmalle tuulelle. Oikeasti hän rakasti yhä Jamesia.
”Uu.. Katsokaas ketä täältä löytyy, kaksi söpöä pimua!” Jack ja Elias olivat tulleet Suureen Saliin.
”Kuule, Jack. Ota sinä tuo kiharapää niin minä nappaan punapään”, Elias ehdotti.
”Turha toivo, Elias. Eikä Rosekaan lähde Jackin mukaan”, Lily heitti pojille.
”Loitsujen käsikirja viisi”, Rose sanoi.
”Mistä ihmeestä hän puhuu?” Jack kysyi hämmästyneenä.
”Koulusta, Jack, koulusta. Se on sellainen paikka, jossa opiskellaan”, Elias naureskeli.
”Ai, sinäkin olet oppinut, Elias? Vihdoin, siinä kestikin viisi vuotta”, Lily tuumasi.
Rosekin nauroi. Hän halasi Lilyä ja riensi sitten korpinkynsien pöytään.
”Tulkaa, pojat”, Lily käski ja raahasi Eliaksen ja Jackin syömään.
”Ruokaa!” pojat huudahtivat kuorossa.
”Just joo. Teidän mielestänne päivän parhaat hetket ovat ruokatunnit”, Lily sanoi ja pyöritteli silmiään, kun Elias kasasi mielettömän annoksen ruokaa lautaselleen.
”Diedytsi ohat”, Jack totesi suu täynnä ruokaa.
”Hyi, Jack. Tuo on ällöttävää”, Evana, Lilyn ikäinen luihuinen, huomautti. Evana ja Jack olivat serkukset ja Jackin vanhemmat olivat Evanan kummeja.
Jack nielaisi ja virnisti sitten Evanalle ilkikurisesti. Hän heitti lihan palasen tytön mehulasiin.
”HYI!” Evana kiljaisi.
Lily, Jack ja Elias nauroivat. Evana oli suuttuvinaan Jackille ja työnsi tämän tuolin niin, että Jack tippui lattialle kovan naurunremakan säestämänä.
”Okei. Tasapeli”, Jack virnisti hyväntuulisesti. Evana virnisti Jackille takaisin ja serkukset löivät ylä-vitosen.
Elias katseli Lilyä. Hän hymyili tälle epävarmana ja osoitti sitten Suuren Salin ovea. Lily nyökkäsi, otti kaulahuivinsa ja laukkunsa ja lähti pojan perään.
Elias odotti Lilyä tyrmissä, poika rykäisi ja sanoi:
”Lils, minä taidan… Taidan pitää sinusta vieläkin. Minä… Arvioin sinut väärin, luulin ettet välittäisi kenestäkään muusta kuin itsestäsi. Myönnän, että käyttäydyin typerästi. Voitko antaa anteeksi ja voisimmeko yrittää seurustelua uudelleen?”
Lilyn sydän jyskytti. Hän kuuli mielessään Professori Punurmion äänen:
”Tuleva miehesi on eräs poika, joka on jättänyt sinut. Hän saa kuulla, että olet erilainen kuin hän luuli…”
”Elias, minä… Minun täytyy miettiä tätä vielä. Ihan vakavasti. Sinä olet hyvä kaverina ja niin poispäin, mutten tiedä olenko valmis seurustelemaan näin pian. Scorpiuksen ja minun erosta on kuitenkin vasta kaksi viikkoa”, Lily sanoi hiljaa.
”Scorpius. Aina vain Scorpius. Kaikki melkein palvovat häntä. Etkö sinä ymmärrä, että minä rakastan sinua? Rakastan. Ihan oikeasti”, Elias yritti vakuutella.
”Minä ymmärrän sen. Rakkaus on… Se on mahtava voima. Kaikista voimista mahtavin”, Lily vastaisi kuiskaten.
”Eikä ole. Rakkaus on hempeilyä, tyttöjen juttuja. Mutta… Minä en ole tuntenut ketään toista kohtaan näin kuin sinua. Voimmeko yrittää uudelleen?” Elias toisti kysymyksensä.
”Rakkaus ei ole vain tyttöjen juttuja. Pojillakin on rakkautta, mutta se pysyy piilossa. Tosi paikan tullen se tulee esiin piilostaan ja näyttäytyy”, Lily väitti vastaan.
”Mistä sinä sen tiedät?” Elias kysyi uhkaavaan sävyyn.
”Isältäni”, Lily vastasi. ”Hän pelasti äidin, kun äiti oli yhdentoista. Isä ei ymmärtänyt silloin, että hän rakastui äitiin”, hän jatkoi sulkien silmänsä ja nauttien tarinasta.
”Myöhemmin äiti ja isä alkoivat seurustella. Sitten he erosivat väliaikaisesti. Isä halusi suojella äitiä Voldemortilta.
Kun Voldemort oli tuhottu äiti ja isä menivät naimisiin, saivat Jamesin, Albuksen ja minut”, Lily kertoi ja avasi silmänsä. Elias tuijotti häntä kauhistuneena.
”Sinä sanoit Pimeän Lordin nimen!” poika huudahti.
”Äh, Elias, hän on poissa. Kuka tahansa voi sanoa hänen nimensä jos vain tahtoo. Sitä paitsi isä sanoo aina, että nimi vain pahentaa pelkoa”, Lily vastasi viisaasti. ”Tahtomisesta puheen olleen nyt tahdon tehdä näin”, tyttö jatkoi ja suuteli Eliasta.
Eliaksen huulet maistuivat yhä samalta. Vuosi sitten hän ja Elias olivat seurustelleet. Nyt Lily kokeili. Oliko Elias ennustuksen poika? Oliko Elias Se Oikea?
----------------------------------------------------------
Kommentteja?