Kirjoittaja Aihe: Yhdeksäntoista vuotta, H/D, K-11, oneshot  (Luettu 2643 kertaa)

Gelmir

  • Imagine
  • ***
  • Viestejä: 223
  • Ravenclaw
Yhdeksäntoista vuotta, H/D, K-11, oneshot
« : 19.09.2011 17:57:49 »
Title: Yhdeksäntoista vuotta
Author: Gelmir
Rating: K-11
Pairing: H/D ja H/G mainittu.
Genre: romance, angst
Summary: King’s Cross ja tuttu menneisyydestä.

A/N: Tämä on kirjoitettu keskellä yötä hyvin väsyneessä tilassa ja tarkoituksena oli saada paperille edes jotakin siinä toivossa, että saisin edes hieman nujerrettua blokkia ja perfektionismikompleksiani. Joten, öh. Sekava lopputulos on tässä. Nauttikaa jos voitte.




Yhdeksäntoista vuotta ja siinä hän seisoi taas, vaaleat hiukset auringossa hohtaen ja harmaissa silmissä vakava katse. Suupielissä oli murheista kieliviä juonteita eivätkä kasvot olleet enää niin suipot kuin ennen. Musta takki oli napitettu leukaan asti verhoten edelleen hoikan mutta lihaksikkaan näköistä vartta.

Miten vaikeaa oli unohtaa?

Päivisin vihollinen ja öisin rakastaja.

Vihollinen oli olemassa, rakastaja pelkkää unta.

Koulupojan typerä hullaantuminen ja fantasiat eivät olleet kadonneet niiden vuosien aikana joina Harry oli ainoastaan saanut lukea Malfoyn perheestä Päivän Profeetasta. Hartaasti katsellut kuvat paperilla ja vilaus platinanvaaleista hiuksista Viistokujan eri mustien, ruskeiden ja punaisten sävyjen joukossa oli kaikki mitä Harrylla oli ollut yhdeksääntoista vuoteen.

Oikeastaan kaikki mitä hänellä oli koskaan ollut.

Draco Malfoy oli aina ollut pelkkä vihollinen. Aina ärsyttämässä, pilkkaamassa ja haastamassa kaksintaisteluun, eikä Harry osannut koskaan selittää itselleen, miksi hän oli ihastunut, ellei jopa rakastunut luihuiseen.

Harry oli yrittänyt vuosien ajan työntää miestä ajatuksistaan. Hän oli onnistunutkin siinä, mutta aina joskus hän elätteli taas typerää menetettyä toivoa, jota ei koskaan ollut ollutkaan olemassa ja pyöritti sanoja entä jos ja ehkä päässään.

Entä jos Harry ei olisi kironnut poikaa sektumsempralla, entä jos Harry ei olisi pyytänyt lajitteluhattua olla laittamatta häntä luihuiseen, entä jos Harry olisi hyväksynyt toisen ystäväkseen ensimmäisellä junamatkallaan Tylypahkaan?
 
Ehkä asiat olisivat voineet olla toisin kaikesta huolimatta. Draco ei ollut kavaltanut Harrya Voldemortille Malfoyn kartanossa, Draco ei ollut pystynyt tappamaan Dumbledorea, Draco oli halunnut olla hänen ystävänsä kun he olivat yksitoista.

Draco Malfoy oli askel pimeälle puolelle, sille mitä vastaan Harry oli aina taistellut. Draco Malfoy oli kielletty hedelmä ja asia menneisyydestä. Hän oli salainen haave, jotain mitä kukaan ei olisi koskaan olettanut löytävänsä Harry Potterin unista alastomana ja harmaat silmät himoa loistaen.

Ja nyt mies seisoi siinä kymmenen metrin päässä, käsi pienen vaaleatukkaisen pojan harteilla ja etäisesti tutunnäköinen, tummatukkainen nainen vierellään.

Heidän katseensa kohtasivat.

Vaalea mies nyökkäsi.

Harry nyökkäsi ja avasi suunsa puhuakseen tietämättä kuitenkaan mitä sanoa.

”Harry? Onko kaikki hyvin?” Lämmin käsi asettui hänen olkapäälleen.

”On,” Harry sanoi tukahtuneesti irrottamatta katsettaan miehestä. 

”Oletko varma?” Ginny kysyi. Harry pakottautui kääntymään ja hymyili väkinäisesti. Ruskeat silmät katsoivat häneen hämmentyneinä ja täynnä huolta. Ginny ei ollut nähnyt Malfoyta. Eikä hänen tarvinnutkaan nähdä blondia tai tietää tunnekuohusta, jonka tämä sai Harryssa aikaan.

”Muistelin vain vanhoja.”

Ginny naurahti. ”Niissä onkin muistelemista. Tule, lapset ovat jo melkein junassa…”

Harry vilkaisi epävarmana taakseen.

Platinanvaaleista hiuksista ei näkynyt enää jälkeäkään.
« Viimeksi muokattu: 02.02.2015 14:56:06 kirjoittanut Unohtumaton »
It was my ghost walking on the sidewalk.

Unimaailma

Tundra

  • ***
  • Viestejä: 585
Vs: Yhdeksäntoista vuotta, H/D, K-13, oneshot
« Vastaus #1 : 21.09.2011 14:49:30 »
Äidinkielen etätehtäviä vältelläkseni mun teki mieli lukaista jokin kiva, pieni ficci Finistä, ja tää sopi tarkoitukseen loistavasti. Olen itse kaavaillut melko samantyyppistä epilogia vielä toistaiseksi suunnitteluasteella olevaan jatkikseeni, ja musta oli jännä lukea samasta aiheesta jonkun muun kirjoittamana. Niin, ja H/D... Siihen mulla on ikuinen viha-rakkaussuhde, aivan kuten pojillakin toisiinsa.

Mainitsit tämän olevan sekava, mutta sitä se ei mun mielestäni ollut lainkaan. Hyvin rakennettu - tykkäsin lyhyistä kappalejaoista - ja helppolukuinen; tässä ei ollut sellaista turhaa kuvauksien kanssa kikkailua, vaan nimenomaan ainoastaan kaikki tarpeellinen kuitenkin hyvin kauniisti ilmaistuna. Jo ensimmäisessä kappaleessa tulee esille sun omaleimainen tapasi kuvailla, punot yhteen kaiken tärkeimmän tosi onnistuneesti etkä lähde sivuraiteille. Se, mikä mua vähän häiritsi, oli pilkkujen vähyys, mutta toisaalta kaikilla on oma tyylinsä ja se on tosiaan ainoa asia, josta mä en sun tekstissä niin pidä.

Tykkäsin siitä, että tässä Harryn ja Dracon suhde oli tosiaan jäänyt vain sille vihatasolle, ja sen sijaan, että Harry olisi kaipaillut arkkivihollisensa kanssa vietettyjen kiihkeiden yhteisten öiden perään, niin Harry kaipailikin arkkivihollisensa kanssa vietettyjen kiihkeiden yhteisten öiden perään, joita ei koskaan ollutkaan. Ihanaa, ihanaa, ihanaa, tykkäsin haikeasta "mitä jos" -tunnelmasta, ja olen kai sen verran sadisti, että olen tyytyväinen siitä, ettei Harry koskaan saanut mitä halusi.

Kiitos! Musta tuntuu, että mun pitää jossakin vaiheessa käydä tutustumassa myös sun muihin ficceihisi.

Grenade

  • Fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 558
  • ava+bannu Ingrid
Vs: Yhdeksäntoista vuotta, H/D, K-13, oneshot
« Vastaus #2 : 22.09.2011 20:56:08 »
Ihana tuo loppu, sulin sille täydellisesti. Niin jotenkin... en osaa selittää, haikea.
Sekava tila ei kuitenkaan ollut vaikuttanut tuohon tekstiin. Se oli selkeä ja kuvailua oli tarpeeksi, jotta lukija sai kehitettyä jonkinlaisen kuvan tapahtuvasta ja tapahtuneesta. Menneisyyden kuvailu oli riipaisevan kaunista. Tänne asti välittyi se, kuinka Harry oli salaa halunnut Dracoa ja hän katui sitä, että oli mennyt Rohkelikkoon.

Lainaus
Vihollinen oli olemassa, rakastaja pelkkää unta
Upeaa kuvausta Harryn mielenmaisemista.

 Oli jotenkin oudon hauska mielestäni lukea, että juuri Ginny, Harryn vaimo, sai Harryn kadottamaan katseyhteyden Malfoyhin, koska olisi ollut outoa, jos Harry olisi kuikuillut Dracoa samaan aikaan, kun vaimo miettii, mitä se aviomies nyt taas puuhaa. (ei haittaa, jos et tajunnut selitystäni. Jotenkin outo lause o.O ) 

Olen iloinen, että eksyin tänne kommenttikampanjasta ja kiitän tästä ihanasta lukukokemuksesta!
Hyppää lehtikasaan!

Gelmir

  • Imagine
  • ***
  • Viestejä: 223
  • Ravenclaw
Vs: Yhdeksäntoista vuotta, H/D, K-13, oneshot
« Vastaus #3 : 23.09.2011 22:19:28 »
Lady Krum,  kiva kuulla että sekava mielentilani ei kuitenkaan ollut siirtynyt tekstiin! Ja aah, juuri tuo vain kaiken tarpeellisen sanominen on aiheuttanut harmaita hiuksia koulussa enemmän kuin riittävästi - esseistä ei koskaan meinaa tulla vaaditun pituisia. :D Joten hyvä jos se toimii ficeissä. :D Tack!

Grenade, oih, kiitos! Kummasti piristävät nämä kommentit etenkin kun kyseessä oli  tälläinen teksti jonka  tavoitteena oli taas saada itseäni vähän siihen kirjoitusfiilikseen (ja siihen että saisi joskus aikaisiksi julkaista niitä tekstejä myös).
It was my ghost walking on the sidewalk.

Unimaailma

Herkkuoone

  • Vieras
Vs: Yhdeksäntoista vuotta, H/D, K-13, oneshot
« Vastaus #4 : 04.10.2011 19:59:40 »
No niin, mun piti kommentoida jo viime viikolla, mutta homma ilmeisesti unohtui, joten otetaas alusta:
Hyvää iltapäivää iltaa siis, kommenttikampanjan merkeissä!

Harry/Draco paritus on minulle ikuinen rakkaus, ja luen sitä todella paljon. Tykkäsin tästä ficistä todella paljon, sillä se ei ollut ollenkaan samanlainen kuin ne mitä olen aiemmin lukenut. Tämä on ihanan pohdiskeleva, ja riipaisevan kaunis ja haikea kuvailultaan. Tykkäsin tosi paljon siitä, miten Harry pohti, "mitä olisi voinut tapahtua, jos" tai "mitä, jos". Tykkäsintykkäsin kovasti!

Näistä kahdesta kohdasta tykkäsin kaikista eniten, koska niissä on ihana idea ja tunnelma, joka välittyy oikeasti:
Lainaus
Päivisin vihollinen ja öisin rakastaja.

Vihollinen oli olemassa, rakastaja pelkkää unta.
ja
Lainaus
Harry vilkaisi epävarmana taakseen.

Platinanvaaleista hiuksista ei näkynyt enää jälkeäkään.
Lopulle sulin totaalisesti. Se on vaan niin käsittämättömän upeasti kirjoitettu ja haikea tunnelma välittyy oivallisesti. Lisäksi se jättää tilanteen sopivasti lukijan mielikuvituksen varaan, eikä kerro suoraan, että olisivatko tunteet olleet samanlaisia myös toiselta suunnalta.

Kiitokset ihanasta ficistä! Toivottavasti kirjoittelet tulevaisuudessa vielä lisää tällä parituksella! <3

Gelmir

  • Imagine
  • ***
  • Viestejä: 223
  • Ravenclaw
Vs: Yhdeksäntoista vuotta, H/D, K-13, oneshot
« Vastaus #5 : 08.10.2011 16:14:08 »
Herkkuoone, kiva että tykkäsit! H/D on mullekin rakkaus ja eiköhän tällä parituksella tule lisääkin tekstiä tulevaisuudessa. ;)
It was my ghost walking on the sidewalk.

Unimaailma

Spock

  • trickster
  • ***
  • Viestejä: 217
  • not impressed
Vs: Yhdeksäntoista vuotta, H/D, K-13, oneshot
« Vastaus #6 : 15.10.2011 17:09:16 »
Tää oli ihana koska tässä oli todellakin se rakkaus, mikä ei koskaan saanut vastakaikua. Toi viimeinen kohta, on aivan uskomattoman hieno lopetukseksi. En tykkää Ginnystä yhtään mut tähän se sopi tavallaan (en voi uskoa että sanon näin) ja niin. Sun kirjoitustyylis on hieno, et kuvaile liikaa mut se vaan sopii tähän.

Ja toi viimeinen lause. Se on aivan täydellinen viimeiseksi.
french revolutionaries die holding hands. nothing is okay ever again.

Gelmir

  • Imagine
  • ***
  • Viestejä: 223
  • Ravenclaw
Vs: Yhdeksäntoista vuotta, H/D, K-13, oneshot
« Vastaus #7 : 23.10.2011 14:45:27 »
sannamauh, ah, yksipuolisen rakkauden traagiikan ihanuudet. :D Kiitos!
It was my ghost walking on the sidewalk.

Unimaailma