// Alaotsikko: k-11 Draama
Kirjoittaja: Heartless
Genre:Draama
Paritus: hahmot ovat salaisia
Ikäraja: K 11
Yhteenveto: en ole enää varma olenko ainoa ketä hän rakastaa...
Miksi alan epäillä vaikka hän sanookin rakastavansa minua, mutta en ole enää varma mihin uskoa. Jos aloittaisnkin ihan alusta...
Kaikki alkoi 26.12.2009 kun hän pyysi minua tyttö ystäväkseen. Luulin että se olisi onnellisin päivä elämässäni, mutta olin väärässä. Onhan se mukavaa kun on oma kulta joka pitää sinusta huolta,halaa sinua kun on kylmä, suutelee sua vaikka olisist miten kipeä ja on aina tukenasi. Tuo tosiaan kuulostaa kivalta, tuntuu kivalta ja jopa voisi näyttää kivalta siis tietenkin jos se edes koskaan tapahtuisi. Mietin noita asioita vielä silloin kun olin onnelinen. Haha, muistan vielä ne ihanat keskustelut facebookissa olin kirjoittanut kaikki ihanimmat keskustelut päivä kirjaani. Olimme puhunnet jo jonkin aikaa siitä että meidän pitäisis nähdä. Hups unohdinkin kertoa, että hän asuu kaukana, ei edes suomessa. Päätimme tavata kesällä, heti todistustenjako päivänä, koska silloin ei olisi liian kylmä, mutta ei liian kuumakaan joten se kävisi hyvin. Olin odottanut sitä päivää jo pitkän aikaa, suurin piirtein puolivuotta ja kun se aika vihdoin koitti olin niin innoissani, etten huolehtinut edes tokaristani joka on minulle yleensä hyvin tärkeä. Kun tokarit oli jaettu ryntäsin pihalle,pävyilin ympärilleni ja näin hänet nojaamassa seinään. Kun hän huomasi minut hän alkoi hymyillä ja juoksin hänen luokseen. Hän kouraisi minut syliinsä ja me halasimme ainakin viisitoista minuuttia putkeen. Sen jälkeen hän painoi kosteat huulensa omilleni ja minusta tuntui, etten koskaan ollut tuntenut samaa. Se tuntui niin hyvältä, että sitä olisi voinut jatkaa ikuisuuksiin, mutta ihanaisen hetkeni keskeytti ärsyttävin ääni maailmassa. Oman luokalaiseni ärsyttävän pojan ääni. Hän on aina naljaillut minulle ja ylläyts niin hän teki nytkin. " hei kuule, kuka toi on, sinun poika ystäväsikö. Hahahaa! niin varmaan, ihan niinkuin sinä muka saisit koksaan ketään! HAHAHAAA!" Se sai vereni kuohuamaan raivosta, mutta yritin olla välittämättä, tartuin poikikseni kädestä, vedin hänet rakennuksen taakse ja suutelin häntä uudetsaan. Hän työtnää minut pois , halaa minua ja kuiskaa korvaani " olen kaivannut sinua kulta"
Se tuntui ihanalta kuulla, mutta silti jokin kaiherti sisälläni. Hän oli päättänyt olla täällä viikon joten päätin, että pitäisimme hauskaa millä keinolla hyvänsä.Heti tiistaina alkoi sataa vettä ja paljon. Päätimme olla sisällä toisinsanoen minun huoneessani, kun vanhemmat eivät ole kotona. Istuimme ja juttelimme tunti kausia, mutta sitten hän oti puheeksi aiheen josta en ollut koskaan enne puhunut.. kellekkään. Hän sanoi ettei hän halusis enää olla neitsyt, joka teki minut hermostuneeksi ja pahoin voivaksi. Nielaisin ja enne kuin huomasinkaan hän oli jo suutelemassa minua ja ottamassa paitaansa pois , kun estin hänet. Pudistin päätäni ja sanoin etten olisi valmis tähän kaikkeen. Hän näytti ensin vähän hämmentyneeltä, mutta sitten tajusi, että olin tosissani ja meni kauemmaksi. Oli mennyt jo viikko ja hänen oli aika lähteä. menin hänen kanssaan juna asemalle, koska täällä ei ole lentokone kenttää joten.. Kun juna tuli kyyneleet valuivat poskiltani. Hän katsoi minua syyllisen näköisenä ja halasi minua pitkään. Hyvästit ovat aina olleet minulle vaikeita, mutta tämä oli niin tuskallista etten pystynyt tuskin edes hengittämään. Itkin niin kovaan että se teki kipeää. Kun hän nousi junaan tunsin itseni niin yksinäiseksi ja surulliseksi ettei sitä voisi edes sanoin kuvailla. Nyt tapahtuneesta on jo puoli uotta, mutta en voi unotaa vieläkään sitä yksinäiyyden ja surullisuuden tunnetta. Juttelen hänelle normaalisti, mutta olen aistinut, että jokin on vialla. Ensinmäiseksi hän ei enää chatissa kutsu minua kullaksi ja suurimman järkytyksen sain kun näin ilmoituksen facebookissa. Kävin vilkaisemassa hänen statustaan ja näin jotain järkyttävää.Parisuhde tilassa luki että parisuhteessa käyttäjän Yaelyn kanssa. Ja kun kysyin asiasta hän vastasi vain, että se on hänen siskonsa. Aoin epäillä enemmän ja nyt tilanne on kauhea. Hän ei edes aloita keskustelua eikä puhu minulle " kiltisti" vaan tiuskii. Se alkaa hermostuttaa, mutta siihen pitää yrtittää sopeutua. Kun kysyin häneltä, että olenko hänen ainoansa hän ei vastannut minulle vaan lähti pois keskustelusta. En tiedä enää mitä tehdä...
