Ficin nimi: Toisten petiasioista
Kirjoittaja: jossujb eli meikäläinen
Fandom: The Fast Show (eli Ruuvit löysällä)
Genre: Lähinnä draamaa. Slashiä.
Ikäraja: K-11
Paritus: Ted/Ralph
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat BBC:lle ja The Fast Shown köörille, minä se kun taas lainaa omaksi huvikseni ilman rahallista korvausta.
A/N: Shuffle-haastetta taas hyväksikäytin ficin tekemisessä, tällä kertaa kappaleet olivat hyvin inspiroivia, mutta liittyvät ficciin itseensä niin vähän, että laitan kappalelistan tähän oheen. Siitä voitte vaikka Spotifylla pistää sopivaa taustamusakkia pyörimään^^
Jimmie Rodgers - Kisses Sweeter Than Wine
Tapani Kansa – Päättyneet on päivät
Rauli Badding Somerjoki – Jykevää on rakkaus
Sonique – It Feels So Good
Abba – Does Your Mother Know?
Tom Jones – It's Not Unusual
Mitä nyt muuten tulee tarinan yhtenäisyyteen, niin siihenhän ei Shuffleamalla välttämättä parhaiten pääse, mutta toisaalta ei kai kaikkea tarvitse aina kertoakaan.
Toisten petiasioista
Ralphin näkökulma:
- Sairastumisesta -
Ei minusta hyvää näyttelijää olisi tullut vaikka olisikin esiintynyt jossain hienommassa näytelmässä kuin mihin minulla oli mahdollisuus yliopistossa. Takahuoneessa puhuttiin henkeviä, niitä näitä taiteesta ja politiikasta. Yritin osallistua, vaikka en seurannut taiteita tai tieteitä yhtään niin hyvin kuin muut.
Olin lähinnä vain hermostunut nuorimies, jonka piti ottaa ryyppy naispääosan esittäjättären henkilökohtaisesta taskumatista kyetäkseni kipuamaan lavalle edes harjoituksissa.
Mutta he sanoivat että sitten esiinnyin todella hyvin. Ehkä he olivat vain kohteliaita.
”Ralph Mayhew? Kyllä, hänen huoneensa onkin aivan tässä. Näin meidän kesken, olemme kaikki oikein helpottuneita, että joku tulee häntä viimein katsomaan. Oletteko te isä?” kuulen hoitajan äänen ihan oven takaa.
”Öh... en...” saan selvää mutisevasta vastauksesta korvaani oikein höristämällä. Sitten painan pääni tiukasti tyynyyn ja pistän silmät kiinni kuin olisin syvässä unessa.
”Antakaa hänen herätä omia aikojaan, lepo on hyväksi. Voitte laskea kukille maljakkoon vettä”, kehottaa hoitajan lempeä ääni vierastani. Varpaita pistelee jännityksestä. En avaa silmiäni. En uskalla.
Kuulen kraanan korinan ja kukkien suojapaperin rapinan. Pilkistän luomieni välistä, mutta en näe kuin käden ja takin hihan. Se riittää muljauttamaan sisäelimeni nurin, sillä tunnistaisin isäni rengin Tedin vaikka vain karheasta kämmensyrjästä.
Hän kohentaa peittoani. Pakahdun.
Ted pyyhkäisee varmasti likaiset hiukseni pois suljetuilta silmiltäni. Hän silittää kahdesti päätäni jämäkästi ja jäntevästi. Saan suukon keskelle otsaani, josta kuolen pienesti.
Ralphin näkökulma:
- Statuksesta -
Takaisin koulun penkille minut olisi saatu raahata vaikka pakkopaidassa ja suukapulassa, vapaa-ehtoisesti en takaisin olisi mennyt. Mitä minä siellä, kun en hetkestäkään opinnoistani välittänyt. Teatteritoverinikin hajaantuivat kuin kassista kaadetut marmorikuulat teilleen hoksattuaan ettei meidän säälittävästä yrittämisestä ollut kellekään uraksi.
Vaan jos aivan totta puhutaan, ellei isä olisi ottanut ja saanut aivoinfarktia kesken piialle karjumisen, niin ei kai olisi ollut vaihtoehtoja.
”Hei, Ted! Ted!” huudan ruohokentän yli, vaikka voisin hyvin vain kävellä lähemmäs. Ei hyvä Ted kuitenkaan mihinkään juokse, kun on aidan piikkilangan virittäminenkin kesken.
”Päivää nuoriherra”, Ted vastaa heilauttaen rukkastaan suurin piirtein suuntaani.
”Joko... jo tuota kuulit, Ted? Herra May... tai siis, isästä”, änkytän kädet hermostuneesti selän takana, Tuijotan epämääräisesti vain pilvistä horisonttia, Ted seisos rukkaat käsissään niitä kahistellen.
”Kuulin että hän kuoli eilen ehtoolla. Otan osaa”, hän toteaa hyvin hiljaa.
”Niin niin... tosiaankin, eihän se mikään salaisuus ole. Mitä minäkin nyt höpisen, varmasti olet jo uutisen vaikka mistä kuullut”, soperran niin että tunnen punan nousevan. Sitä paitsi silmäni ovat aivan kosteat, joten katselen ylös, ettei poskelleni vierähdä kyyneliä.
”En nyt sanoisi niin...” Ted korjaa käheällä, värittömällä äänellään.
”Niin, et, et tietysti. Anteeksi.”
En ole aivan varma miksi pyydän anteeksi, mutta se tuntuu jotenkin sopivalta.
”Hautaavat hänet ihan äidin viereen. Jos tuota... tulisit hautajaisiin, Ted.”
Mitään en niin inhoa kuin hautajaisia. Itkettää niin kamalasti, mutta puren hammasta ja ajattelen hassua televisiomainosta. Hassua televisiomainosta! Ja silti itkettää.
”Tottakai... herra”, Ted myöntyy pyytäen sitten lupaa jatkaa aidan korjaamista. Häkeltyneenä kuulostelen Tedin puhuttelumuotoa.
Otan askeleen taaksepäin. Tajuan oikein perinpohjaisesti etten ole enää nuoriherra, vaan lordi Mayhew, kartanon uusi isäntä.
Puhetta kuppilassa:
- Vitsin väännöstä -
Kaupungin vilkkaimmassa, tai tarkemmin sanottuna ainoassa kunnon kuppilassa oli hiljainen ilta. Kanta-asiakkaan ruskeissa haalareissaan ja mutaisissa saappaissaan hörppivät ohrapirtelöitään taustalla vanhan jukeboxin toistaessa muutamaa parikymmentä vuotta vanhaa iskelmää.
”Kappas, Ted ajoi pihaan”, totesi karhean oloinen mies nimeltä Harry pöytätovereilleen nähtyään vanhan moottoripyörän kurvattua ihan pubin ikkunan kulmille.
”Vieläkö se ukko ajaa tuota kuolemanloukkua?” nuorempi mies Jared vinoili koko roikan röhähtäessä nauruun.
”Hoi! Ted!” Harry huusi Tedin astuttua sisään taputtaen tyhjää pöydänkulmaa. Ted hymyili viitaten tiskille kierroksen vakiokalustolle. Siitäkös se riemu syntyi.
”Mitäs tänään nyt sitten juhlitaan?” kysyttiin pöydässä kun Ted istuutui rukkaset käsistään riisuen.
”Aivan kuin ilmaiselle tuopille jonkun syyn muka tarvitsisitte”, Ted kuittasi lisäperusteluja antamatta, pienesti huulen pielestä virnistäen maistaessaan hanatuoretta oluttaan.
”Ha, totta joka sana, kuoma! Kippis!” Jared julisti kiihkossaan puolet tupistaan kerralla kulauttaen. Vaahto tarttui kiinni viiksien alkuihin.
”Hyvän päivän valitsikin tarjota kun on tupa puoleksi tyhjä. Jää taskunpohjille muutama punta ja baaritytöllä säästetään hanakättä seuraavan kierroksen laskijaksi”, Harry hekotti taputtaen toveriaan toverillisesti selkään posket posket punakoina ja yhtenä hymynä.
”En mitenkään voi jäädä pitkäksi aikaa”, Ted kuitenkin sanoi katkaissen suurimman riemun selän kieltäytymällä annoksesta lämmintä terävää ja pitäytyen ainokaisessa tuopissaan jonka vaahdokas pinta laski hyvää vauhtia.
”Älä ole tylsä. Perjantain kunniaksi!” Harry intti pureskellessaan suolapähkinöitä hampaat rouskuen. Ted nauroi, mutta hieroi kuitenkin niskaansa päätä pudistaessaan.
”Joskus toiste sitten.”
”Kuljet kyllä melkoisessa liekanarussa nykyään. Pitääkö rouva kovaakin jöötä?”
Puoli kapakkaa herähti taas nauramaan, oikein keuhkonperukoita myöten. Tedin posket punoittivat enemmän kuin yhden mallasjuoman jälkeen olisi voinut järkiperustein odottaa.
”Pöh”, hän murahti harmaantunutta hiustupsuaan sormeillen. ”Lupasin vain tuoda sipulit kukkapenkkiä varten. Tarkemmin ottaen, taitavat kylmettyä tuolla pakissa, jos nyt alkaa sataakin”, hän lisäsi vilkuillen pikkuruisesta ikkunasta ulos. Äsken niin sininen taivas oli vetäytynyt äkkiä pilveen ja tuuli oli kääntynyt.
”Jäisit nyt toiselle”, toverit maanittelivat, mutta Ted pysyi kannassaan. Sen yhden juotuaan hän söi kourallisen pähkinöitä, turisi hetken, kiitti, kumarsi ja lähti käynnistämään moottoripyöräänsä.
”Sano rouvalle terveisiä”, Harry totesi ystävällisesti olalle lyöden hyvästiksi.
”Sanon, sanon.”
Ihme ja kumma, vanha moottoripyörä lähti jopa kolmannella yrittämällä käyntiin. Pieni veto oli kapakan sisällä pistetty pystyyn siitä olisiko se vallan paikalleen hyytynyt, mutta enemmistö oli nyt arvailuineen väärässä. Vaikka aika kovasti vanha rakkine kyllä mennessään yski, moottorin rohinan kuuli vielä hyvän matkan päästä.
”Eikös se Tedin muija muuten kuollut männäkesänä? Mistä sitä vanhalle äijälle uusi morsmaikku niin nopeasti löytyy”, kysyi nuori ja rasvalettinen Jared nenäänsä hihaan niiskuttaen.
”Riippuu nyt mitä morsmaikulla tarkoitetaan”, Harry totesi ihmisten hymistessä ympärillä kuin vanhalle vitsille.
”Sellaista millä on hame ja pakkelia poskilla.”
Joku taisi pyrskähtää ääneen, mutta muuten työmiesten tuhina oli hillittyä.
”No niistä nyt en tiedä, enpä ole kyllä sillä pehtoorilla paljoa mekkoja yllä nähnyt, enkä välitäkään nähdä”, Harry naurahti silmiään pyöritellen kipaisten sitten noutamaan uuden satsin piripintaan täysiä laseja. Jared se kun vain tuijotti omituinen hämmentynyt ilme kasvoillaan tietämättä mikä kaikista oli niin hauskaa.
Tedin näkökulma:
- Lipsahduksista -
Sen verran vanhaksi olen onnistut varttunut että puhtaan piruilun tunnistan sellaista korvilleni paiskottaessa. En muista kenen vitsi oli kutsua häntä ”rouvaksi” minun kuullessani, mutta olin odottanut paljon pahempaakin, joten en ole moksiskaan.
”Oi Ted, olen jo odottanut! Saithan sipulini?”
Olkoon sitten rouva. Helpompi siihen nyt on vastata kuin mihinkään muuhun. Tosin saavat kyllä tuta lujasti jos erehtyvät käyttämään moista nimikettä muuten kuin vain minulle päätä auottaessa, sillä jos hänelle... niin, hänelle, tulee paha mieli niin saatan vaikka hurjistua. Kannan sylissäni huolellisesti pakattuja tulppaanien alkuja. Miten voikin silmät välkkyä niin kovasti kun vain ojennan paketin pois käsistäni polttamasta.
”Ajattelematonta kyllä minulta... pistää sinut tällä tavalla kuriirin hommiin näin perjantaina, Ted. Olisit varmasti mieluummin mennyt vain pubiin rentoutumaan.”
On taas niin vaikea sanoa vastaan. Tiedä häntä sitten. Hyvä kun osaan ottaa hameväestäkään selvää vaikka sentään elin sellaisen kanssa muutaman vuosikymmentä. Nyt vanhan miehen pitäisi oppia ottamaan tilallisistakin selkoa, mitä minä olen sanomaan varttuneen miehen ulkomuodosta mitään?
”Ei sillä väliä... tuntuu hyvältä olla avuksi rouv - - !”
Kunpa salama iskisi otsaani lipsauttettuani limaisen sammakon suustani.
Tedin näkökulma:
- Suojeluvaistosta -
Rutiinilla ajan traktorin ja peräkärryn pihaan heti aamusta. Puran pihamaalle kaiken mitä pihamaan uusille puiden taimille tarvitaan. Pitää kaivaa sopivat kolot, pistää tukipuut pystyyn ja tietysti vetää vesijohto kohdilleen. Toivottavasti vanhaan kastelujohtoon ei ole haperoitunut reikää.
Tuskin ehdin miettiäkään vesijohtojen vääntämistä auki kun pudotan multasäkin käsistäni maahan. Koko selkärankani suoristuu kun jalat harassa seison kartanon edessä katsomassa miten koko pituudeltaan, oikealta vasemmalle, alimman kerroksen seinät ja ikkunat ovat täynnä rumia sanoja.
Lähemmäksi saapastellessani löysin sinne tänne heitettyjä tyhjiä maalitölkkejä, olipa joku heitetty ikkunasta sisään niin että petunia-ruukku oli särähtänyt maahan rikki. Lasinsirpaleet kiiltävät nurmikossa.
”Hintti.”
”Likainen homo.”
”Painu helvettiin.”
Sappeni kiehuu yli kauttaaltaan, kuin vertani olisi keitetty kiehuvaksi tulikuumassa kattilassa. Jos joku niistä keskenkasvuisista äpäristä olisi nyt tielleni sattunut en olisi vastuussa teoistani. En uskalla ääneen sanoakaan millaisen selkäsaunan tekisi mieleni antaa.
Vihastuksissani nostan tyhjän tölkin. Puristan sen käsissäni halki. En välitä vähääkään vanhoihin sormiini runnomista haavoista, sillä hirmustuneena voisin lyödä nyrkin läpi tiiliseinän ellen olisi jo niin suivaantunut, että tuskin pystyn lihastanikaan liikuttamaan.
Puhetta kuppilassa :
- Puolesta ja vastaan -
Kaupungilla turistiin, kuten aina turistaan. Kuppilassa oli taas yksi tavallinen hiljainen ilta, siellä Harry ja Jared istuivat toveriensa ympäröiminä raskaasta työstä väsyneinä, mustat rinkulat silmiä ympäröiden.
”No sitten tiedät että mitä siitä lordista täällä päiten puhutaan”, Harry sanoi taputtaen nenäänsä. Kuuloetäisyydellä partasuut, baarikärpäset ja rehelliset työläiset vaihtoivat tietoisia katseita ja huvittuneita murahduksia.
”Aa... ahaa... hetkinen... tarkoitatko että? Ei voi olla totta!” Jared mutisi haukahtaen henkeä.
”Usko tai ole uskomatta”, Harry kuittasi hörpäten lasistaan.
”Ja te kaikki tiedätte!” Jared päivitteli pöyristyneenä kaikkien vain huvittuneena myönnellessä.
”No aika huonosti sitä ovat kyllä salailleet jos oli niin tarkoitus. Ja onhan se herra Mayhew kiinnostus pistetty jo aikaa sitten merkille. Hemmetin outo oli jo kakarana, kävi äitinsä kanssa tuossa nurkkaputiikissa. Kantoi mukanaan pehmokissaa.”
”Ei mutta huh, huh. Ei olisi kyllä Tedistä uskonut. Aristokraatit nyt järjestään ovat hulluja ja hinureita, mutta mikä sen Tedin pään on mennyt sekoittamaan? Hyvä mies tuolla tavalla pilattu, eikö täällä nyt kukaan pidä rodista kiinni?”
Osa kuulijoista nyökytteli, toinen puoli taas hiljaa vastusti. Harry ei ottanut suoraa kantaa vaan jatkoi varmalla äänellään:
”Kävi vähä aika sitten porukka pojankloppeja tekemässä tihutöitään Mayhewn maalla. Tölkkimaalareita, mistä lie televisiotoosasta sellaista ovat oppineet. Koko roikan ruokottomuuksia kirjoittelivat vanhan kartanon seiniin. Selkään sellaisille pitäisi antaa. Herra kuulemma hermostui niin pahasti että sairastui ja joutui vuoteeseen. ”
Tähänkin puoli joukkoa yhtyi myöntävästi, toinen tuhisten.
”Miten sinä sitten kävi?” kysyi Jared nyreissään, mutta kiinnostuneena.
”Ted kävi vähän poikia läksyttämässä. Ei varmasti tule toista kertaa mieleen ruveta isottelemaan. Eikä lordilla ole kaiketi mitään hätää, on vain sairastuvaista sorttia. Ha, ihan niin kuin minun nuorimmaiseni, heti on pedissä vaikka vain riitaa olisi ollut”, Harry vastasi sen kummempia lisäämättä. Enemmistön muminasta tiesi sympatian kääntyneen Tedin puolelle.
”Jaa, että sillä tavalla”, Jared jupisi suutansa maiskutellen. Pitkän tovin oli sanatonta.
”Onko Ted nyt muka sitten onnellinen?” Jared kysyi edelleen kokien hiljaisuuden painostavana.
”Hitostako minä tiedän. Sen vaan sanon, ettei sitä hyvää miestä suin päin tarvitse raiteiltaan pois ajaa ja tyhjästä suomia”, Harry rykäisi selkeästi jo kimmastuneena.
”Ei kyllä meikäläinen voisi illalla kömpiä miehen viereen.”
”Mutta mikä tahansa jolla on hame niin kelpaa?”
Miehet tuijottivat toisiaan aikamoinen leiskunta silmissään.
”Siihen syynsä että miehet ja naiset pruukaavat nukkua keskenään. Pistää mahan ihan sekaisin ajatella jotain muuta”, Jared totesi ja pyristeli kylmänväreitä selkänahkastaan.
”Älä sitten ajattele. Hittoakos se sinulle kuuluu, toisten petiasiat.”
Tähän toteamukseen oli niin hyvä lopettaa, ettei siinä kuppilassa tästä aiheesta hiiskuttu enää sanallakaan.
FIN
A/N: Nyt jotenkin tuntuu siltä että pitäisi kirjoittaa ihan suoraan songficci Tom Jonesin It's Not Unusualista, kun se vain syystä tai toisesta sopisi Tedille ja Ralphille niin hyvin xD
Olen muuten tosi hermostunut aina kun kirjoittelen näitä ficcejä (ei ole ollut samanlaista ongelmaa pitkään aikaan minkään muun fandomin kanssa), mutta palautetta otetaan kaikessa muodossaan vastaan.
Niin, ja preesens ja imperfekti vaihtelee vähän näkökulmasta toiseen, otetaan se Shuffle-haasteen yhtenä sivutuotteena.
