Author: Nani
Beta: ei ole, joten pahoittelen jos kirjoitusvirheitä löytyy.
Raiting: laitetaan nyt varmuuden vuoks K-11
Pairing: Harry/Draco, Sirius/Remus, Ron/Hermione
Disclaimer: Draco ja Harry, eikä muut Potteriin kuuluvat hahmot ole minun. Muut tekstissä esiintyvät hahmot on sitte kokonaa omasta päästä.
Summary: Tämä on jatkoa toisesta one-shotistani "Nähdään", jossa Harry oli menossa naimisiin, mutta saikin puhelin soiton edelliseltä rakkaaltaan ja noh, näin siinä sitten kävi.
A/N: Lupasin jatkaa Nähdään-tarinaa ja aloitinkin, mutta siitä ei ensin tullu mitään. Nyt kuitenkin eilen sain hirveän inspiraation kirjoittaa siihen jatkoa ja tässä loppu tulos. Ite oon tosi tyytyväinen tähän ja omasta mielestä tää on parempi ku ykkös osa. ^^ Toivottavasti tykkäätte.
Nähdään-one-shot löytyy Matami Puddifootin teehuoneesta ja suosittelen että sen käy lukemassa ensin ^^ On paremmin kärryillä tapahtumista. tässä sinne linkki
http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10267.msg199403#msg199403, S
__________________________________________________________________________________
”Mitä!?” Sofia huusi.
”Mitä.. Kuinka.. Kuinka sinä saatat tehdä tämän minulle Harry?” Kyyneleet alkoivat valua pitkin naisen siroja kasvoja. Harry sen sijaan seisoi avuttoman ja häpeissään keittiön ovella, katseen ollessa suunnattuna alas lattiaan.
”En saa henkeä”, Sofia hengitti kiivaasti ja istuutui keittiön tuolille.
”Sofia..”
”Älä puhu minulle!” Nainen kiljaisi ja tuijotti vihaisena kohti Harryä, joka oli onnistunut nostamaan katseensa naisen silmiin. Niistä näkyi avoimesti suru ja häpeä.
”Kuinka sinä voit tehdä tämän? Kaikki on jo valmiina. Kaikki on suunniteltu ja varattu”, Sofia änkytti ja pudisteli kauhuissaan päätään.
Voisi hyvin luulla että nainen oli suuttunut pienestä asiasta, mutta Sofialla oli kaikki oikeus huutaa Harrylle ja mies tiesi sen. Tottelevaisesti hän ei sanonut mitään, vaan seisoi oven suussa lyödyn omaisesti.
”Minä en kestä tätä”, nainen itki ja sulki kasvonsa käsiinsä.
Hitaasti ja varoen Harry meni naisen viereen ja laski kätensä tämän olkapäälle. Sofia syöksyi Harryn kaulaan ja painoi päänsä tämän rintaa vasten.
”Sano että et tarkoittanut sitä. Sano että tämä oli vain huono vitsi”, nainen aneli ja hinkkasi päätään Harryn rintaa vasten.
Hetken Harry aukoi suutaan kunnes työnsi naisen pois luotaan.
”En sano Sofia. En voi valehdella sinulle tai itselleni. En enää”, Harry sanoi nyt paljon varmemmin, mutta edelleen pahoitellen.
Hän sulki naisen uudestaan syliinsä kun tämä alkoi raivokkaasti hakata Harryn rintaa.
Mies antoi naisen itkeä siinä monta minuuttia, ennen kuin Sofia tönäisi hänet pois ja lähti heidän makuuhuoneeseen, ovet paukkuen.
Harry istui keittiön tuolille ja painoi kasvot käsiin. Noh, nyt se oli ainakin tehty. Ei tarvitsisi enää valehdella.
Musta rottweiler tuli arasti isäntänsä jalkoihin ja laski pään tämän polvelle, hiljaa uikuttaen. Harry katsoi koiraansa pahoittelevasti.
”Anteeksi että jouduit kuulemaan tuon”, hän sanoi koiralle ja silitti tämän päätä. Ymmärtäväisesti koira heilutti häntäänsä ja nuolaisi isäntänsä kättä. Pieni hymy nousi Harryn huulille ja tämä taputti koiraa.
”Olet varmaan ainoa joka ei tuomitse minua”, hän sanoi ja kutsui koiran peräänsä kun hän lähti ulos.
Sen talven ensimmäiset lumihiutaleet alkoivat laskeutua maahan. Harry kohotti katseensa, samalla kun veti takkiaan paremmin päälle. Ulko-ovi hänen takanaan paiskattiin kiinni, eikä Harryn tarvinnut kahta kertaa arvata, minkä takia.
Hän katsahti koiraansa, joka kallisti päätään katsoessa isäntäänsä.
”Ottaakohan Ron ja Hermione meidät heille yöksi?” Hän kysyi koiralta ja otti taskustaan tupakka askin, vetäen sieltä yhden tupakan huulilleen ja sytytti sen.
Savu höyrysi muutaman asteen pakkasessa selvemmin kuin tavallisesti, Harryn kulkiessa eteenpäin koira vierellään. Koira seikkaili milloin edessä ja milloin takana, haistellen ja jättäen omia merkkejään reviiristä.
Harry tumppasi ensimmäisen tupakan ja otti heti perään toisen. Rottweiler vilkaisi kerran isäntäänsä.
”Älä sinäkin aloita”, Harry naurahti. Tupakan savu rauhoitti mieltä hieman, tosin Hermione ei tulisi yhtään pitämään hajusta minkä tupakka jätti Harryn hiuksiin ja vaatteisiin. Sillä se vaikutti kuulemma pahasti Nellaan.
Nella oli Ronin ja Hermionen kohta vuoden vanha tytär ja samalla Harryn kummityttö.
Mies pysähtyi ja jäi tuijottamaan edessään olevaa taloa. Hän näki sen ikkunasta Hermionen ja Ronin, joka nosti Nellan korkealle ilmaan tytön nauraessa.
Harry hymähti kerran ja havahtui kun koira puski päällään hänen käteensä.
”Mitä jos mentäisiin sittenkin Siriuksen ja Remuksen luo?” Harry sanoi ja jatkoi matkaansa.
Remus ja Sirius eivät asuneet kovinkaan kaukana Ronista ja Hermionesta, joten matkaan meni vain viisi minuuttia. Harry koputti oveen ja rottweilerin häntä alkoi heilua kun tämä tunnisti tutun hajun.
”Harry?” Sirius sanoi kun oli avannut oven.
”Mitä ihmettä teet täällä tähän aikaa illasta?” Mies kysyi, samalla kun koira oli alkanut hyppiä häntä vasten ja yritti nuolla miehen kasvoja.
”Me erosimme”, Harry vastasi kohauttaen samalla hartioitaan, kuin merkiksi ettei Sirius alkaisi säälimään häntä.
”Tule sisään. Remus keittää meille kuumaa kaakaota. Mikään ei auta sydän suruihin paremmin kuin lämmin kuppi kuumaa”, Sirius sanoi ja hymyili kummipojalleen.
Juuri tämän takia Harry piti kummisedästään. Sirius ei hössöttänyt ja vaatinut selityksiä. Hän tiesi että Harry kertoisi asian kun hänestä itsestä siltä tuntui. Remus oli samanlainen.
Sirius ohjasi Harryn olohuoneeseen ja meni käymään keittiössä. Lämmin takkatuli loimusi vieressä ja Harry tunsi olonsa mukavan raukeaksi ja…. helpottuneeksi? Ihan kuin raskas kivi olisi nostettu pois hänen sydämeltään.
”Oleppa hyvä”, Remus sanoi tultuaan Harryn viereen ja ojensi tälle höyryävän kuuman kaakaomukin.
”Kiitos.”
Ulkona lumisade yltyi. Harry kertoi koko tarinan, miten Draco oli ensin soittanut, ja kuinka se oli johtanut lopulta siihen, että Harry jätti Sofian.
”Vai niin”, Remus vastasi ja joi kaakaota.
”Sofia sitten paiskasi sinut ulos vai?” Sirius kysyi.
”Tavallaan. Olin lähtemässä koiran kanssa ulos selvittämään päätäni ja antamaa Sofialle aikaa rauhoittua, kun hän löi oven kiinni takanani”, Harry naurahti, kuten myös kaksi muuta miestä.
Harryn koira makaili Siriuksen jaloissa ja nautti olostaan takkatulen lämmöstä.
”Mitä nyt meinaat tehdä?” Remus kysyi ja hymyili isällisesti Harrylle. Se oli itse asiassa melko huvittava asia. Vaikka Sirius oli hänen kummisetänsä, niin silti Remus oli aina ollut enemmän isä Harrylle. Sirius puolestaan pikemminkin isoveli tai kaveri, jonka kanssa pelleili ja teki kepposia.
”Kai minä huomenna käyn hakemassa tavarani ja soitan Dracolle. Hänen syytään tämä oikeastaan on”, Harry naurahti.
”Ei ole epäilystäkään ettetkö ole Siriuksen kummipoika”, Remus naurahti ja keräsi kaakaomukit kaikilta kolmelta.
”Voit asua täällä niin kauan kuin on tarvis”, Sirius sanoi ja viittoi Harryn peräänsä näyttäen tälle vieras huoneen.
Harry valvoi sängyssä kolmeen asti yöllä, miettien, ennen kuin lopulta nukahti lumen sataessa edelleen.
**
Aamulla maa oli peittynyt valkoiseen lumivaippaan. Draco hyräili keittiössä ja keitti kahvia.
”Huomenta”, haukotuksen sekainen ääni sanoi miehen takaa.
”Huomenta Johnny”, mies vastasi iloisesti ja kävi kahvikuppi kädessään pöydän viereen istumaan. John vilkaisi tätä kunnes muisti.
”Suuri päivä tänään?” Mies kysyi ja kaatoi itsellekin kahvia, käyden pöydän toiseen päähän istumaan.
”Niin kai sitä voisi sanoa”, Draco hymyili ja selasi päivän profeettaa. Lehdet olivat hehkutuksensa hehkuttaneet, eivätkä enää oikein jaksaneet vatvoa Harryn skandaalisesti peruuntuneita häitä.
”
Sen vain sanon. Harry Potter on suurin idiootti mitä olen eläissäni tavannut”, oli ainoaan aiheeseen liittyvään kolumniin painettu ja se tietenkin oli kenenkäs muun kuin Sofian antama lausunto tapahtumista.
”Kerrankin joku on kanssani samaa mieltä”, John naurahti lukiessaan lehteä väärin päin. Draco mulkaisi kerran ystäväänsä nauraen.
”Hei. Sinä itse käskit minun soittaa hänelle, joten teknisesti ottaen, tämä on sinun vikasi”, vaaleahiuksinen nauroi ja hörppäsi kahvia.
”Niin joo, pistetään kaikki taas minun viaksi”, Johnny naurahti ja nappasi lehden Dracolta.
”Minun vissiin pitää alkaa etsiä uutta kämppää”, John sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja Draco nosti katseensa tähän.
”Kuinka niin?”
”No en kai minä nyt tänne jää katselemaan teitä kahta. Ei Merlin sentään, sitä paitsi, en voisi ikinä kuvitella asuvani Harryn kanssa samassa kämpässä”, mies tuhahti ja käänsi uuden sivun lehdestä.
”Okei kolme asiaa. Ensimmäinen. Me ei olla Harryn kanssa puhuttu vielä mitään yhteen muuttamisesta. Ajateltiin ottaa rauhallisesti”, Draco sanoi hieman naureskellen. Hän Draco Malfoy, ottaa rauhallisesti? Merlin!
”Harry asuu kummisetänsä luona, joten siitä ei sen enempää. Toiseksi. Jos me kuitenkin muutetaan yhteen, niin ne ollaan me jotka muuttaa. Ymmärretty?” Draco katsoi tässä kohtaa vaativana ystäväänsä joka nyökkäsi hyväksyvästi.
”Ja kolmanneksi. Kiva että olet alkanut kutsua häntä etunimellään”, Draco sanoi ja iski silmää, nousten samalla ylös.
John hätkähti ja näytti puulla päähän lyödyltä.
”Eh?” Mies sanoi ja rypisti otsaansa.
”Hyvä poika”, Draco taputti miehen olkapäähän ja lähti naureskellen huoneeseensa. John jäi hölmistyneenä yksin istumaan keittiöön.
”Mitä minä nyt muka sanoin?”
**
”Huomenta. Kuinkas sinä olet jo ylhäällä?” Sirius sanoi haukotellen, kun tuli keittiöön, jossa Harry jo istuskeli koiransa kanssa.
”En ikinä nuku pitkään”, mies sanoi naurahtaen ja yritti opettaa koiraansa kierimään. Rottweiler sen sijaan kallisteli päätään ja haukahti aina silloin tällöin.
”Ai, se olikin sinun koirasi. Luulin hetken että Sirius haukkuu täällä”, Remus sanoi naureskellen ja haroi hiuksiaan.
Sirius irvisti miehelle ja kaatoi kahteen kuppiin kahvia.
Viikko oli kulunut siitä kun Harry oli lähtenyt Sofian luota. Hermione oli asiasta vieläkin hyvin vihainen sillä hänestä ja Sofiasta oli tullut hyviä ystäviä. Ron sen sijaan taputti Harryä aina selkään kun Hermione ei katsonut ja sanoi,
”Minusta hän ei sopinutkaan sinulle”, iskien lopuksi kaverilleen silmää. Mutta kun Harry oli kertonut palanneensa takaisin yhteen Dracon kanssa, oli noiden kahden roolit vaihtuneet. Ron ei voinut sietää asiaa, mutta Hermione oli leppynyt ja toitottanut,
”Noh sellaista kai se rakkaus on. Pääasia on että sinä olet onnellinen”, ja suukotti Harryä poskelle.
”Mitäs on tänään ohjelmistossa?” Sirius kysyi ja vihelsi Harryn koiralle kiepauttaen kerran kättään, jolloin koira kierähti ympäri.
”Miten…?” Harry änkytti ja tuijotti läähättävää koiraa.
”Kyllä koira koiran tuntee”, Remus naurahti ja sai osakseen murhaavan katseen Siriukselta.
”Nähtävästi. Meinasin mennä kohta lenkille ja illalla lupasin mennä käymään Dracon luona”, Harry sanoi ja yritti matkia kädellä Siriuksen tekemää liikettä, mutta rottweiler vain kallisti päätään.
”Haluatkos lenkki seuraa?” Remus sanoi ja nyökkäsi Siriukseen päin.
”Minun täytyy viedä tämä piski lenkille, ettei se vain istu ja läskisty”, Harry ja Remus nauroivat mutta Sirius sen sijaan risti kätensä rinnan päälle ja oli muka murjottavinaan.
**
Kaksi mustaa koiraa juoksivat onnellisena pitkin lumista peltoa. Harry ja Remus kävelivät tietä pitkin ja vihelsivät välillä koirille ettei nämä kaksi juosseet liian pitkälle.
”Siriukselle tekee välillä hyvää saada juosta kunnolla ja nyt hänellä on seuraakin”, Remus sanoi lempeästi ja katseli koirien juoksua.
”Tuota Remus?” Harry sanoi varoen ja pysähtyi katselemaan koirien menoa.
”Niin?” Mies vastasi ja siirtyi Harryn vierelle.
”Mietin vain. Domille voisi olla parempi jäädä sitten teidän luo. Draco ei koirista hirveästi välitä”, Harry sanoi naurahtaen pienesti.
”Oletteko te sitten puhuneet yhteen muuttamisesta?” Remus sanoi isällisesti ja katsoi Harryyn.
”Ei vielä, mutta meinasin tänä iltana puhua siitä”, Harry sanoi huokaisten ja veti toisesta taskustaan tupakan ja sytytti sen.
”Eiköhän se käy. Mutta kysy nyt ensin Dracolta asiasta. Minulla kuitenkin on huolehdittavana jo yksi rakki”, Remus sanoi naureskellen ja Harrykin nauroi.
”Ei Dom ole rakki. Sirius… noh, ehkä hieman”, Harry naurahti ja katseli kuinka koirat juoksivat häntä kohti, kaataen hänet lopulta maahan.
Molemmat miehet nauroivat ja Harry olisi voinut vaikka vannoa, että Siriuksen haukunta kuulosti naurulta.
**
Koputus oveen sai Dracon säpsähtämään keittiössä.
”Tullaan!” Mies huikkasi ja työnsi uunin luukun kiinni.
Eteisessä hän pysähtyi vielä tarkistamaan ulkonäkönsä peilistä, ennen kuin avasi oven.
”Hei”, Draco sanoi hymyssä suin ja otti Harryn ojentaman punaviinipullon vastaan.
”Muistelin että pidit tuosta”, Harry sanoi hieman ujosti ja Draco nyökkäsi hymyillen.
Draco ohjasi Harryn olohuoneeseen ja meni sen jälkeen hakemaan heille keittiöstä lasit. Kun hän tuli takaisin olohuoneeseen, Harry oli pysähtynyt kirjahyllyn eteen.
Draco asetti lasit ja tekemänsä pitsan pöydälle ja kiersi sitten Harryn taakse. Hän laski kätensä Harryn olkapäille.
”Ruoka olisi valmis”, hän kuiskasi varovasti toisen korvaan, mutta Harry ojensi sen sijaan kätensä hyllyä kohti, ottaen sieltä kansista kuluneen kirjan. Draco nielaisi kerran, mutta ei estänyt toista.
”Saanko?” Harry kysyi. Draco nyökkäsi ja painoi päänsä miehen olalle.
”Siellä ei ole mitään uutta”, mies sanoi laiskasti, mutta ei estänyt kun Harry käänsi ensimmäisen sivun auki.
Hitaasti, hiljaisuuden vallitessa Harry selasi Dracon päiväkirjaa läpi. Välillä hymy tai pieni naurahdus karkasi miehen huulilta. Draco puolestaan katseli pelkästään Harryn kasvoja, sivellen sormellaan tämän poskea.
”Voitin Johnnyn pisteellä silloin tämä kuva otettiin”, Harry naurahti ja piti kädessään omaa kuvaansa, missä hänellä oli huispauspuku päällä ja hän nojasi Tulisalamaansa.
”Tiedän. Siksi John vihaakin sinua”, Draco naurahti ja ensimmäistä kertaa kirjan ottamisen jälkeen, Harry käänsi katseensa toiseen mieheen.
”Hän vihaa minua?” Harry kysyi ja laittoi kuvan kirjan väliin, pistäen sen jälkeen kirjan takaisin hyllyyn.
”Niin hän ainakin väittää, mutta en usko hänen olevan tosissaan”, Draco sanoi ja kiersi kädet nyt Harryn lantion ympärille kun mies oli kääntänyt rintamasuuntansa tähän.
”Onko hän kotona?” Harry kysyi ja siirsi yhden suortuvan pois Dracon silmiltä.
”Ei. Luultavasti on taas tulossa petetyksi jossain”, mies sanoi hieman haikealla äänellä.
Ei ollut helppoa seurata sivusta kun itse oli taas onnellinen ja paras ystävä sen sijaan lankeaa kerta toisensa jälkeen samaan ansaan.
Draco ohjasi Harryn ruokapöydän ääreen ja kaatoi heille punaviiniä. Ilta menikin siinä pullon tyhjetessä ja pitsaa syödessä. Totta kai he puhuivatkin. Harry kertoi perin pohjin mitä kaikille hänen läheisilleen kuuluu. Erityisesti kummityttö Nellasta riitti puhumista.
”Taidat olla melko ylpeä kummisetä”, Draco hymyili lempeästi. Hän ei meinannut jaksaa uskoa että he todella olivat taas siinä. Istuivat ja puhuivat tuntikausia ihan niin kuin ennenkin.
”Nellasta? Oi kyllä. Tyttö on yhtä viisas kuin äitinsä ja sen lisäksi perinyt setiensä hauskuuden. Fredin ja Georgen siis”, Harry naurahti ja joi lopun punaviinin lasistaan.
”Ja yhtä tottelematon ja uhkarohkea kuten kummisetänsä?” Draco kysyi naurahtaen ja sai Harrynkin nauramaan.
”Sitä Hermione pelkää”, Harry sanoi ja alkoi tämän jälkeen kertoa Siriuksesta ja Remuksesta.
Ilta venyi yöksi ennen kuin kumpikaan miehistä huomasi sitä.
”Voi ei. Kello on jo yksi. Ihme ettei Sirius ole vielä soittanut tai mitään”, Harry naurahti kun katsoi rannekelloaan.
”Älä vain sano että sinulla on kotiintuloaika?” Draco naurahti ja otti Harryn kädestä kiinni, joka lepäsi pöydällä.
Harry katse siirtyi heidän käsiinsä ja hymy nousi miehen huulille.
”Ei. Ei ole”.
”Sitten ei varmaankaan haittaa vaikka jäisit yöksi?” Draco kysyi varoen ja myös hänen katseensa oli kohdistettu heidän käsiinsä.
Harry ei vastannut mitään vaan nojautui lähemmäs Dracoa, joka teki saman ja pian huulet kohtasivatkin toisensa.
Suudelma oli hellä ja täynnä rakkautta ja kiitosta. Se ei myöskään kestänyt kauaa, mutta ei sen tarvinnutkaan. Nyt kaikki oli tehty selväksi, sanoja ei tarvittu. Molemmat miehet olivat nyt varmoja mihin kuuluivat ja kenen kanssa. Ja mikä tärkeintä, Draco sai syyn herätä uusiin aamuihin.
Draco oli nojautumassa uuteen suudelmaan kun ulko-ovi kolahti. Miesten päät kääntyivät automaattisesti sen suuntaan.
”Johnny?” Draco älähti ihmetyksestä.
”Ai sori. Luulin että Harry oli lähtenyt jo”, mies sanoi pahoittelevasti kun tuli olohuoneeseen ja huomasi nämä kaksi.
”Hauska nähdä taas Harry”, John sanoi ja puri huultaan, mennen sitten keittiöön. Draco vilkaisi pahoittelevasti Harryyn.
”Anteeksi pieni hetki”, mies sanoi ja nousi ylös, mennen Johnnyn perään keittiöön.
”Kaikki okei?” Draco kysyi ja Harry pystyi kuulemaan helposti heidän puheensa.
”Naiset. Mitä hyötyä heistä muka on?” John töksäytti hieman liian ilkeästi.
”Olen pahoillani kaveri”, Draco sanoi ja taputti ystävänsä olkapäätä. Harry pyöritteli lasiaan ja yritti olla kuuntelematta, sillä tiesi kuinka epäkohteliasta se oli.
”Joo miten vain. Sori jos pilasin iltanne. En häiritse pidempään”, John sanoi ja lähti huoneeseensa. Draco jäi hetkeksi töllöttämään toisen perään kun tunsi käden kädessään.
”Ehkä on parempi että menen sittenkin kotiin yöksi. John taitaa tarvita juttukaveria”, Harry sanoi ja suukotti Dracon poskea.
”Harry”, Draco sanoi ja kääntyi miestä päin.
”Mitä jos tämä voisi olla kotisi? Tai no ei juuri tämä, mutta siis, jos meillä olisi yhteinen koti?” Draco kysyi ja arvioi toisen katsetta, josta ihme kyllä, ei pystynyt lukemaan mitään.
”Luuletko että olemme valmiita siihen?” Harry kysyi. Draco nyökkäsi ja hymyili pienesti.
”Tiedätkö?”, Harry sanoi ja siirsi katseensa alas, pois toisen silmistä.
”Minun on koko illan pitänyt kysyä sinulta samaa”, mies sanoi ja nosti nyt hymyilevät kasvonsa Dracoa kohti.
Draco syöksyi varoittamatta Harryn kaulaan ja puri huultaan ettei olisi huutanut onnesta, sillä jokin pieni ääni hänen päänsä sisällä, muistutti Johnnystä ja tämän tilanteesta.
**
”Mitäs aikaa sitä tultiin kotiin?” Sirius kysyi kun ryntäsi kahdeksan aikaan aamulla vierashuoneeseen jossa Harry nukkui.
”Sirius sinä lupasit!” Remuksen ääni huusi keittiöstä, mutta Sirius viis veisasi siitä ja istuutui kädet puuskassa Harryn jalkopäähän, samalla kun Harry asetti lasejaan silmilleen.
”Siinä kahden aikaan”, Harry vastasi muina miehinä ja nousi ylös.
”Eikös me sovittu että tulet..”
”Merlin sentään Sirius! Harry on aikuinen. Hän saa tulla ja mennä koska huvittaa”, Remus naureskeli ja kantoi tarjottimella aamiaista Harryn sänkyyn.
Harry ei voinut olla nauramatta noille kahdelle ja kiitti sitten Remusta aamupalasta.
”Noh? Miten meni?” Remus kysyi ja Siriuksen silmät suurenivat ja lennähtivät Harryyn.
”Mitä miten meni? Remus mistä sinä... Harry mistä tuo puhuu?” Sirius änkytti ja katseli vuorollaan Remusta ja Harryä.
”No tuota”, Harry aloitti.
”Haluan ensinnäkin kiittää teitä että annoitte minun asua luonanne, mutta me muutamme Dracon kanssa yhteen”, Harry sanoi ja puraisi paahtoleipää. Siriuksen suu loksahti auki ja Remus huudahti iloissaan.
”Niin sitä pitää Harry. Onneksi olkoon!” Remus sanoi ja taputti tätä selkään.
Sirius siirsi hitaasti katseensa Remukseen, suun ollessa edelleen auki.
”Lopeta tuo”, Remus sanoi ja suukotti miestä, jolloin Sirius näytti saavansa ajattelemisen kyvyn takaisin.
”Sinä siis? Muutat pois täältä?” Sirius kysyi ja Harry nyökkäsi. Hetkeen Sirius ei näyttänyt minkäänlaista merkkiä edes siitä että olisi elossa. Mutta sitten.
”Dom jää tänne!” Hän huudahti ja näytti kieltänsä Remukselle.
”Se on Harryn koira”, Remus parahti ja löi kädellä otsaansa.
”No en ole vielä Dracolta kysynyt siitä, mutta luultavasti Dom lähtee sittenkin minun mukaani, kuten sanoit. Se on minun koirani, en voi luopua siitä”, Harry naurahti ja näytti sitten vasta huomaavan että koira ei ollut siellä.
”Hetkinen, missä hän on?”
”Laskin sen takapihalle. Se näyttää pitävän lumesta”, Remus naurahti ja veti Siriuksen mukaansa.
”Ja nyt, me annetaan Harryn syödä rauhassa”, Remus puhisi samalla kun raahasi Siriusta mukanaan.
**
Kaksi kuukautta myöhemmin.”Hou hou hou ja hyvää joulua!”, Sirius huudahti kun avasi oven.
”Hyvää joulua sinullekin kummisetä”, Harry naurahti ja halasi miestä.
”Hyvää joulua”, Draco sanoi asiallisesti ja ojensi kätensä, mutta Sirius mulkaisi kysyvästi tätä, vetäen sitten Draco suureen karhun, tai pitäisikö sanoa, koiran halaukseen.
”Sirius. Irti”, Remus komensi ja sai osakseen mulkaisun rakkaaltaan.
”Aiotko sinä koskaan lopettaa tuota?” Sirius murahti kysyvästi, mutta leppyi kun Remus suukotti tätä. Mies kuitenkin kääntyi heti Harryn ja Dracon puoleen, kun Sirius oli pomppinut takaisin olohuoneeseen, Dom perässään.
”En ikinä”, mies naurahti ja auttoi miehiä laittamaan takkinsa naulakkoon.
”Harry. Draco. Hyvää joulua”, Hermione sanoi ja halasi molempia miehiä. Ron tuli hieman kiusaantuneena tervehtimään ja toivottamaan hyvät joulut. Nella sen sijaan hihkui jo pitkältä päästäkseen kummisetänsä syliin.
”No hyvää joulua sinullekin Nella”, Harry naurahti kun Hermione nosti tytön tämän syliin.
”Tyttö kaunistuu päivä päivältä”, Draco sanoi ja ojensi sormensa tytölle, joka tarttui koko kaikilla sormillaan siihen.
”Kiitos Draco, mutta helppo hän ei ole. Yhtä itsepäinen hänestä tulee kuin isästään.. tai kummisedästään”, Hermione naurahti ja meni sitten miehensä viereen sohvalle istumaan.
Sirius oli laittanut joululauluja soimaan ja Remus jakoi glögiä kaikille. Nella varasti huomion kokonaan itselleen kävelemällä aina muutaman askeleen jonkun luokse. Useimmiten joko Harry tai Dom, joka makasi Harryn ja Siriuksen välissä, saivat kunnian.
”Olisikos sitten lahjojen avaaminen vuorossa?” Sirius sanoi ja löi kätensä yhteen.
”Sinä haluat vain nähdä mitä minä ostin sinulle. Hän on viimeisen kuukauden yrittänyt salaa hiipiä lahja piiloon ja avata lahjansa”, Remus naurahti ja sai muutkin nauramaan.
Sirius asteli kuusen juurelle ja veti valkoisen parran päähänsä. Nella katseli hetken ihmetellen Siriuksen yhtäkkistä muodon muutosta, mutta keräsi pian rohkeutensa ja käveli miehen syliin, yrittäen säännöllisin väliajoin nykiä partaa pois.
Lahjat jaettiin ensin kaikille ja sitten vasta alettiin avaamaan niitä. Nella oli siirtynyt takaisin äitinsä syliin ja oli paljon kiinnostuneempi lahjojen papereista kuin itse lahjoista.
”Oi voi”, Remus parahti kun oli avannut yhden Harryn ja Dracon antaman lahjan.
”Sirius, katso mitä me saatiin”, mies sanoi repeillen ja Sirius otti punaista nahkaa olevan kaulapannan Remuksen käsistä.
Sirius kohotti hyvin kysyvän katseensa kahteen naureskelevaan mieheen.
”No täytyyhän Remuksella olla sinulle kaulapanta, sillä kaikkiin paikkoihin ei saa enää mennä ilman että koira on kiinni hihnassa”, Harry selitti minkä nauramiseltaan pystyi.
Myös Hermione ja Ron nauroivat, tunnelman kevetessä Ronin osalta huomattavasti. Remus ja Sirius katsoi toisiinsa ja alkoivat sitten hekin nauraa.
”Huomaavaista, mutta en usko että tämä menee minun kaulaani koira muodossa”, Sirius sanoi ja laittoi kaulapannan kaulaansa, joka tosiaan meni juuri ja juuri kiinni.
”Se pukee sinua kulta”, Remus naurahti ja kaikki repesivät uudestaan. He saivat vielä samaa sarjaa olevan punaisen hihnan.
”Draco”, Harry parahti hetken kuluttua kun oli avannut oman lahjansa.
”Remus”, parahti Sirius samaan aikaan. Molemmat miehet pitivät käsissään lahjakortteja, jotka Draco ja Remus olivat ovelasti paketoineet suuriin pahvilaatikoihin.
”Meillä oli aluksi Remuksen kanssa vaikeuksia keksiä teille kahdelle lahja, mutta sitten päädyttiin tällaiseen”, Draco sanoi ja hymyili Harrylle.
”Toivottavasti pidätte Portugalista?” Remus lisäsi ja Sirius syöksyi tämän kaulaan.
”Yhdellä ehdolla,” Sirius lisäsi.
”Minä saan ottaa nämä mukaan”, hän sanoi ja kohotti kaulapannan ja hihnan ilmaan, kaikkien revetessä jälleen iloiseen nauruun.
”Totta kai. Meillä on eri huoneet niin se ei haittaa yhtään”, Draco naurahti ja Harry nojautui kuiskaamaan tälle.
”Minäkin taidan hankkia tuollaiset”, Harry sanoi ja suukotti poikaystäväänsä.
”Hyvää yötä ja vielä kerran, hyvää joulua”, Remus ja Sirius toivottivat kun Harry ja Draco olivat lähdössä. Hermione ja Ron olivat lähteneet hetkeä aikaisemmin, vieden Nellan nukkumaan.
”Öitä, nähdään ylihuomenna”, Harry sanoi ennen kuin Draco otti tätä kädestä kiinni ja he lähtivät kotia kohti.
**
”Draco”, Harry hymähteli samalla kun vaaleahiuksinen suuteli tätä ja työnsi ovesta sisään.
”Etkö voisi odottaa että pääsemme makuuhuoneeseen asti?”
”Mitä luulet?” Draco murahti ja riisui takin toisen päältä.
Draco oli saanut puolet toisen vaatteista pois kun lopulta Harry kaatui muhkealle parisängylle, tai kaadettiin.
Harry ei voinut itselleen mitään vaan naureskeli kun Draco veti tämän housuja pois, jättäen vain bokserit toisen jalkaan.
”Niin malttamaton”, Harry naureskeli ja hymyili kun Draco riisui omat vaatteensa ja kapusi Harryn päälle suutelemaan miestä.
”Hyvää joulua Harry”, Draco kuiskasi, mutta huomasi seuraavaksi makaavansa itse selällään sängyllä, Harryn tuijottaessa tämän silmiin.
”Ei Draco. Tämä on minun joululahjani sinulle”, Harry sanoi ja painoi hyvin omistavan suudelman miehen huulille, lähtien sitten laskeutumaan rintakehälle ja siitä alaspäin.
”Voi pyhä Merlin!” Draco parahti nautinnosta ja puri huultaan, kun Harry pääsi itse asiaan.
"Sano Harry vaan", Harry hymähti ja jatkoi sitten puuhiaan.
________________________________________________
Kiitos paljon jos jaksoit lukea ja arvostan suuresti edes pientä kommenttia ^^
