Kirjoittaja: PurpleHorizon
Nimi: O Death
Fandom: Supernatural
Ikäraja: K-11
Hahmot: Kuolema
Genre: Songfic, deathfic
Disclaimer: En omista Supernaturalia tai Kuolemaa.
Summary: O Death, O Death, O Death
A/N: Okei eli tämä kyseinen kappale oli Supernaturalissa jaksossa "Two Minutes to Midnight". Eeppinen kohtaus, todellakin. No en paljasta siitä enempää. Ensin oli tarkoituksena laittaa Dean toiseksi tähän ficciin, mutta sitten aivoni alkoivat raksuttaa ja totesin, ettei SN-fanit pitäisi siitä. Joten lopputulos on sitten tällainen. Kappale on Jen Titusin O Death. Sitä kannattaa kuunnella samalla.
O Death
Won't you spear me over another
Vitivalkoinen käsi puristi vaaleanruskeaa kävelykeppiä. Rystyset törröttivät kireän nahan läpi. Musta puku verhosi solakan hahmon kehon, ja musta pitkä takki lepatti tuulessa. Kalpeat kasvot tuijottivat eleettöminä eteenpäin. Korkeat poskipäät, syvälle kuoppiinsa painuneet silmät, terävät piirteet ja tummat hiukset antoivat vain yhden vaikutelman, kuolema.
Tummat silmät katsoivat suoraan ja näkivät vain tarvittavan. Aika pyöri paikoillaan, kaikki oli hidastettua. Yksinäiset, kuihtuneet lehdet tanssivat likaisella katukivetyksellä vailla määränpäätä. Ukkospilvet peittivät taivaan ja valon. Kaikki jännite oli kadonnut ilmasta. Tilalle oli tullut päättymätön pimeys ja kylmyys.
But what is this, that I can't see
with ice cold hands taking hold of me
Kiiltävät mustat kengät pysähtyivät. Niissä seisova hahmo jäi tarkkailemaan kadulla vilistäviä ihmisiä, jotka olivat autuaan tietämättömiä ympäristöstänsä. Mustat silmät nauroivat ilkeästi. Ne pian paikansivat sopivan henkilön.
Tuuli oli kadonnut, lehdet eivät enää tanssineet. Ne makasivat kuolleina roudan raiskaamassa maassa. Pimeys oli niellyt kaiken. Suurten pilvimassojen takaisesta valosta ei ollut tietoakaan. Kaikki onni ja nauru oli pyyhkiytynyt pois jättäen tyhjyyden. Enää ei nauru kumpuillut ilmaan kieppuen kevyesti taivaisiin.
When God is gone and the Devil takes hold,
who will have mercy on your soul
Yksinäinen hahmo seisoi suuren tammen alla. Puun oksat kurottuivat käsien lailla suojaamaan miestä, mutteivät nekään siihen pystyneet. Kuolemaa ei voi paeta, sitä ei voi karata. Se vaanii jokaisen kulman takana ja sille ei voi mitään.
Kevyt kolahdus kalskahti miehen korvaan. Se kaikui talojen seinistä ja katukivetyksestä. Se jäi soimaan ilmaan. Mies käännähti yllättyneenä tuijottamaan mustanpuhuvaa miestä. Kuolema seisoi siinä valmiina viemään uhrinsa. Epätoivoisena ihminen yritti juosta aistiessaan toisesta kumpuavan kylmyyden, muttei kyennyt. Suuri kipuaalto iski salaman lailla.
O Death
No wealth, no ruin, no silver, no gold
Nothing satisfies me but your soul
Pikimustat nappisilmät seurasivat toisen lyhistymistä maahan. Mies käpertyi pieneksi mytyksi maahan yrittäen puristaa kivun pois, mutta se oli mahdotonta. Avunpyynnöt kajahtelivat kuuroille korville. Tammen oksat heittivät selkäpiitä riipiviä varjoja miehen päälle.
Säälittävä parahdus purkautui toisen suusta tuskan rutistaessa hyytävän kouransa sielun ympärille. Kuolema näki, miten miehen naiivi sydän vuosi verta. Pyöreät verenpunaiset pisarat valuivat sielua pitkin tuhrien sitä enemmän ja enemmän. Kivun aallot velloivat raivoavan myrskyn lailla.
O Death
Well I'm the Death, none can excel
I'll open the door to Heaven or Hell
"Pyydän."
Kuolema katsoi anelevaa henkilöä edessänsä. Mies oli polvillansa ja rukoili häntä lopettamaan kädet ristissä. Ehkei mies tiennyt, että niin hän ei toiminut. Kalpea naama pysyi ilmeettömänä, mutta suupielet kääntyivät hiukan ylöspäin paljastaen hymyn. Kuolemaa ei voi paeta. Kipu loppui ennen kuin se ehti yltyä sietämättömäksi. Mies huokaisi helpotuksesta. Tyyntä ennen myrskyä.
Kipu ei palannut. Sen sijana kylmyys valtasi toisen sydämen, kehon, vieden sielun mukanansa. Viimeisetkin elon rippeet huuhtoutuivat yhden ainoan henkäisyn myötä. Ruumis, joka oli pelkkä kuori enää, kaatui syksyiseen maahan. Kuolema nauroi.
O Death
My name is Death and the end is here
A/N: Masentavaako?
