Salamoiden värittämät muistot, K-11 | Angst, Theodore Nott, paritukseton

[Odo]

Title : Salamoiden värittämät muistot
Diclaimer : Row omistaa maailman, hahmot ja koko potterversumin, joten kunnia siis hänelle. Minä vain leikin hahmoilla luoden juonen omaksi (ehkä myös lukijoiden) iloksi saamatta siitä mitään taloudellista hyötyä.
Author : Odoshi eli meh

Genre : Angst, tuplaraapale
Character : Theodore Nott
Rating : K-11
Warning : tapon maininta

Summary : Ukkonen toi mieleen vain lisää muistoja siitä yöstä, teosta, jota hän ei saisi koskaan anteeksi.

A/N : Minun piti vihdoin tällä aloittaa minun raapalekokoelmani Potterista, mutten sitten kuitenkaan aloittanut, enkä edes tiedä miksen aloittanut. Jotenkin en vaan osaa aloittaa kokoelmaa, kun minusta tuntuu, että pissin sitten ihan kaikki ja silleen. No kuitenkin tästä minulla ei ole paljoa sanottavaa, pitkään olen halunnut Theosta (<3) kirjoittaa ja nyt sitten kirjoitin tämmöistä angstisempaa, vaikka no normaalisti kuvittelenkin hahmon... vahvemmaksi? No, tämmöistä tällä kertaa. Kommentteja?
Challanges : FF100: "Ukkonen", Kerää kaikki hahmot: Theodore Nott

Salamoiden värittämät muistot

Poika katseli ikkunasta välehteleviä salamoita, niiden kirkkautta ja voimaa. Jokaiselle jyrähdyksellä jokin värähti hänen sisällään, toi mieleen vanhoja muistoja, tarinoita menneisyydestä. Tummalta taivaalta laskeutuvat vesipisarat iskeytyivät vasten lasia.
Pojan kädet puristuivat ohuen kirjan kansiin, vetivät sen lähelleen. Pergamenttisivuja tahraavat mustetahrat viestivät sanoista, anteeksiantamattomista teoista, jotka hän oli tehnyt.

”Sinä yönä minä tapoin ensimmäistä kertaa ihmisen.”

Jo ennestään tahriintuneille sivuille tipahti muutama kyynel. Käsivarteen siirtynyt katse jäi tuijottamaan siihen piirrettyä merkkiä, kuolonsyöjien symbolia. Pimeänpiirto, joka kahlitsi hänet ikuisiksi ajoiksi näiden kaltereiden sisään, vankilaan, josta ei ollut paluuta.
Ahdistus lisäsi tuskaa, sai nuoren pojan hengittämään raskaammin. Silmät harhailivat kaltereissa, vankilan rappeutuneilla seinillä. Salamat välähtelivät vasten seiniä, varjot tanssivat niiden uurteissa, eikä kipu mennyt pois. Ukkonen toi mieleen vain lisää muistoja siitä yöstä, teosta, jota hän ei saisi koskaan anteeksi.

”Theodore, tapa se – tiedät loitsun”, kuului käskevä ääni nuoren pojan korvan viereltä, sivellen sanoilla hänen sumentunutta mieltään. Armon kiljahdukset jäivät ukkosen jyrinän alle, kukaan ei ollut niitä kuulemassa. ”Saastainen jästi… Avada kedavra!”

Muistoja ei voinut paeta, niiltä ei voinut piiloutua. Ne löytäisivät hänet.

Hän saattoi olla yksi azkabanin vangeista, mutta hän oli itse tehnyt omasta mielestään synkimmän vankilan, josta hän ei voisi paeta. Hän tulisi istumaan elinkautisen vain oman päänsä sisällä, ilman vapautusta.

[debora]

Aina, kun joku kirjoittaa Theosta, niin jokin ihmeellinen voima vetää minua lukemaan sen ficin, kertoi se oikeastaan mistä vain niin kävi tässäkin tapauksessa ja harhailin tänne. Tosin varoitan, en ole kommentoinut pitkään aikaan ja ficcikin oli vaan tuplaraapale, mutta yritetään.

Hmm. Mun mielestä tämä idea oli tosi jännä omalla tavallaan, tai että se pyöri katumuksen ja oman itsensä anteeksiantamattomuuden ympärillä melkeinpä enemmän kuin sen murhan/tapon keskellä. Olit kuvaillut kuitenkin hienosti ahdistusta ja muita Theon tunteita, propsit siitä, miten oikeasti synkkää teksti oli. Jos miljöönä oli Azkaban, niin ei toisaalta mikään ihmekään! Mutta jotenkin aloin miettiä sitä, kun sanoit että olit kuvitellut Theon vahvempana. On jotenkin tosi hassua, että hän olisi murhannut jonkun vasten tahtoaan, joten sait hienosti sen esiintymään niin, että hän sillä hetkellä oli vain jonkin (pahuuden?) sumentama eikä ajatellut selkeästi. Kai se on aika theomaista, en tiedä. Jokaisella on kuitenkin omat käsityksensä IC:stä ja kun Theolla se on vielä suhteellisen heikko, niin en tiedä voiko Theosta edes kirjoittaa ”oikein”. Yksi ehdoton plussa oli tuo kirjayksityskohta, oliko se päiväkirja? Jos oli niin se ainakin tuntui aidolta ja toi lisämausteita.

Itseäni alkoi oikeasti säälittää Theon kohtalo. Jos kirjoitat Theosta lisää, haluaisin ehdottomasti kuulla pohdintojasi esim. onko hän oikeasti kuolonsyöjä, mitä hän ajattelee kaikesta yms. Tai sitten olen vaan joku hullu fanaatikko jonka päässä on täydellinen elämänkaari jollekulle randomille hahmolle – mutta hei, eikö se olekin ficcailussa parasta? Kuitenkin, toivon että kerrot Theosta vielä lisää, tykkäsin tästä ficistä sen verran paljon. Kiitos!

[Odo]

Jes, Theo-fani! Itse lukeudun samaan kategoriaan ja eksyn jotenkin hassusti vain hahmon pariin aina, kun sellaista sattuu löytymään. Ja kyllä, hahmosta tulee kerrottua joskus lisääkin, koska olen aina pitänyt hahmoa jopa hyvin mielenkiintoisena, inspiroivana ja kun on nuo Kuolonsyöjätkin FF100 yhteen törmäystä ei voi välttää.

Niin ja hahmojen (tuntemattomampien) kanssa on aina erilainen IC-kysymys, toisaalta pidän tässäkin hahmoa omaan mieleeni mukautuvana, mutta samalla hieman heikompana, koska ajattelen Theon hyvin vahvaksi, sellaiseksi, joka ei välttämättä kadu tekojaan tai ainakaan niiden pieniä rippeitä (hassua kyllä silti syntyi tämmöinen). 

Mukavaa, että tykkäsit ja nyt kiitän ja kumarran kommentistasi!

[Resonanssi]

hehee, komppaan Minttushka a ja sanon että Theoa kohti vetää muakin joku mystinen voima

Theodore Nott on mun mussukka

mun pitää mennä syömään niin nyt lyhyesti

tää oli tosi hyvin kirjotettu, ekä btw ajattelin Theodoren olevanm homo ja inhoavan sitä mutta ei kuitenkaan.

ei, en tunnusta olevani hiukan pettyt

kuvaili oli tas kerran mahtavaa ja voin tuntea Theon syyllisuuden tuskat, nuori kuolonsyöjä ja kun Mestari on poissa, sitä tajuaakin ettei tappamisessa ollut järkeä

Muistoja ei voinut paeta, niiltä ei voinut piiloutua. Ne löytäisivät hänet.
klisee, mutta täytyy tunnustaa että tykkäsin hurjasti tästä lauseesta.

pitää mennä...

[Odo]

Kiitos kommentistasi Resonanssi, kiva että oot tykännyt vaikkei Theo nyt ollutkaan homo

Mutta itselläkin kiire, hei.

[Odo]

Hihi, kivaa, että tulit EpikFeil tähänkin kommentoimaan, vaikka yleensä kartatkin Theo-fikkejä!
Toivottavasti opin tekemään sinulle jonkun käännytyksen (joka vaikuttaa onnistuvan hyvin) näillä fikeilläni, sillä kuten sanoin Theoa on tulossa lisää. Osa sen hahmon mielenkiinnosta perustuukin juuri siihen vähään tietoon, mitä siitä on ennestään. ;>

Ensiks, kiitos hirmuisesti noista virheiden pongailuista *korjaa samantien, ettei unoha*, koska niitä vieläkin hyppii tekstissä ja näin, vaikka toisaalta onhan tässä kehityttykin jonkun verran. :3 Hyvä vaan kun sanoit niistä, muuten olisivat siellä pyöriskelleet jännästi.

Mutta, mutta piristävää kuulla, että oon luonut semmoisen Theosen ja tunnelmallisen fikin, että pidit jne, kyllä sä varmaan osaat tietää mitä mä yritän tässä sanoa kaikessa kämäisyydessäni ja sekavuudessani kommenteista (ja One Piecestä). 

Eli kiitos kommentista. 

[Natural]

!!

Tykkäsin tästä todella paljon. Kuvailu oli aivan älyttömän hyvin kuvailtu että oon hyvä täs selostamisessa siis pystyin ajattelee ne niiku oman pääni sisässä. Tykkäsin tästä muutenkin. Ja tuota hmm... En virheitä huomannu ja tälleen. Ei oikein mitään rakentavaa irtoo just nyt.

Kiittäen ja kumartaen tekstille ja kirjoittajalle,
Natural

[Odo]

Natural, kivaa saada tähänkin kommenttia ja kuulla, että tästä on pidetty. Ja kyllä mä noi sun selostuksesi tajuun oonha mä niitä kuunnellu semmoiset 13 - vuotta taukoomatta. :''D Ollos hyvä vain  lukijalle, ja kiitos kommentista!