Kirjoittaja: Börje
Henkilöt/Paritus: Gideon, Fabian, Molly/Arthur
Genret: Drama
Ikäraja: Sallittu
Yhteenveto: Tänään Molly saisi loistaa kuin kuu ja tähdet kirkkaalla taivaalla.
A/N: Osallistuu Weasleyn perhepotretti - haasteeseen
Minun päiväni prinsessana
"Sinä olet maailman kaunein morsian. Arthur on onnenpoika, kun saa sinut vaimokseen."
Molly punastui Gideonin kehuista. Hän hymyili peilin kautta veljilleen. Tänään olisi hänen ja Arthurin hääpäivä. Tänään Molly saisi loistaa kuin kuu ja tähdet kirkkaalla taivaalla.
"Saat säteillä tänään kilpaa auringon kanssa", Fabian sanoi rohkaisevasti ja kietoi kätensä sisarensa harteille.
"Ainakin hänen hiuksensa leiskuvat kilpaa auringon kanssa", Gideon heitti ja sai osakseen ilkeän mulkaisun Mollylta.
Se oli totta, Mollyn punaiset hiukset kiilsivät puhtaina ja hohtivat punaisina kuin tuli.
"Minua hermostuttaa ihan hirveästi", Molly kuiskasi hiljaa ja antoi aavistuksen kauhun sekaisen ilmeen valua kasvoilleen.
"Totta kai sinua hermostuttaa! Sinä olet kohta kävelemässä alttarilla kohti rakastamaasi miestä. Sinusta tulee Weasley ja me jäämme ainoiksi Preweteiksi", Gideon huokaisi.
"Ja sinä lupaudut olemaan, vain ja ainoastaan Arthurin lopun ikääsi. Vähemmästäkin kuuluisi panikoida", Fibeon lisäsi ja silitti sisarensa poskea.
"Älä huoli Molly, kaikki sujuu hyvin", Gideon sanoi.
He auttoivat Mollya hänen hiustensa laitossa ja ehdottelivat mitä ihmeellisempiä kampauksia saaden Mollyn nauramaan vatsaansa pidellen. Lopulta veljekset saivat hiukset kauniille nutturalle, parin hiuskiehkuran roikkuen sivuilla, koristaen kasvoja. Meikkiä oli vain hento sivallus, saaden Mollyn silmät erottumaan. Gideon ja Fabian katselivat ylpeinä pikkusiskoaan, joka ihasteli itseään peilistä.
"Molly, äiti olisi halunnut, että pidät tätä kaulassasi", Gideon sanoi ja näytti Mollylle kaunista, lintua esittävää korua.
Kaulakoru oli tehty hopeasta ja valkoisesta kullasta. Punottuun koruun oli kiinnitetty rubiinin punainen sydän. Molly ei pystynyt kuin aukomaan suutaan ja ilon kyyneleet kohosivat hänen silmiinsä.
"Äiti piti sitä omissa häissään ja hän kertoi joskus, että haluaa, että sinä pidät sitä omissasi. Vaikka hän ei ole täällä tätä näkemässä, olen varma, että hän hymyilee onnellisesti siellä jossain", Fabian kuiskasi, kun Gibeon lauttoi korun Mollylle kaulaan.
"Kiitos", Molly huokaisi ja silitti kaulassaan lepäävän korun pintaa. "Se on kaunis."
"Mutta sinä olet kauniimpi", veljekset sanoivat yhteen ääneen ja sulkivat Mollyn halaukseensa.
Mollyn heleä nauru täytti huoneen ja pian Fabian ja Gideon yhtyivät siihen. Sisarukset naureskelivat oman aikansa keskenään, kunnes tuli Mollyn aika astua alttarille.
***
Arthur ei ollut nähnyt koskaan mitään kauniinpaa, kun Molly astui esiin kulkeakseen hänen luokseen. Olkaimeton hääpuku oli kuin luotu Mollylle. Oikean puolen kylkeen oli kirjottu mustalla kaunis kukkakuvio, johon oli kiinnitetty mukaan saman sävyisiä helmiä. Helma oli kaunista silkkikangasta rypytettynä, hennonpunaisen tyllin päällä. Vyötärölle oli vielä kiedottu musta silkkinauha, joka oli laitettua rusetilla takaa kiinni. Kuitenki Mollyn hymy oli se kaikista kaunein ja teki samalla kaikesta kaksi kertaa kauniinpaa.
Juhlavieraat aukoivat ihastuneina suitaan Molly puvulle ja sille, kuinka tämä säihkyi kilpaa kaiken kauniin kanssa. Hän oli kuin suurenkin kuningaskunnan kaunein prinsessa. Kaunein prinsessa vielä kauniimaksi laitettuna. Gideon ja Fabian hymyilivät melkein yhtä onnellisina kuin Molly. Tämä olisi heidän pikkusiskonsa aika loistaa, olla päivän kaunein.
Molly käveli hitain mutta varmoin askelin Arthurin luo. Hänen kätensä tärisivät aavistuksen, mutta hermostuneisuus hävisi nopeasti, kun hän pääsi ottamaan Arthurin kädestä kiinni. Tulevan miehensä kädestä kiinni. Pappi aloitti puheensa ja hymy Mollyn kasvoilla vain leveni.
Minun elämäni onnellisin päivä. Päiväni prinsessana.