Kirjoittaja: ViiLaIM täällä.
Beta: Beth <3
Genre: No mikälienee keitos tämäkin, draama varmaankin.
Ikäraja: K-11 varmaankin
Pairing: Päähenkilönä Kalkaros, ja selvittäkää itse kuka on "toisena osapuolena"...
Summary: "Tulet muistamaan 50-vuotis juhlapäiväsi koko lopun ikääsi, ja siksi minulla, itse asiassa koko koulun henkilökunnalla, on sinulle yllätys!"
Warnings: Minulla on paha kutina että tämä on täysin väärällä osastolla, joten lapsukaiset, varautukaa kiroiluun ja jotenkin järkyttävään loppuratkaisuun. En myöskäään suosittele homofoobikoille, vaikkei tässä oikeastaan slashia edes ole...
A/N: Noniin, tämä ficinpoikanenhan on sitten omistettu kaikkien rakastamalle Haavalle! <3 Hyvää hieman myöhästynyttä syntymäpäivää!
Ja no, ensimmäinen tänne asti ehtinyt ficcini, ja ei todellakaan ole kirjoitettu mitenkään tosissaan, piti vähän niinkuin sormia napsauttamalla repiä jostakin idea ja tälläistä jälkeä tuli, älkää lapsukaiset kuolko, en maksa psykiatrilaskuja.
Once In a Lifetime:
"Severus?" Minerva kysyi kyseisen henkilön hätkähtäessä hereille.
"Niin?"
"Et kai sinä kuvittele nukkuvasi, kun olen kutsunut sinut tänne varta vasten kuuntelemaan, mitä minulla on sanottavana!"
"En toki"
Mitä tuonkin haaskan päässä oikein liikkuu? Severus tuhahti mielessään.
Minerva oli kutsunut Severuksen aamiaiselle Severuksen syntymäpäivän johdosta. Severukselta tämänkaltainen syntymäpäivälahja tuntui lähinnä rangaistukselta.
"50 vuotta on tärkeä etappi keski-ikäisyyden ja vanhukseksi tulon välissä."
"Anteeksi..?"
"Tulet muistamaan 50-vuotis juhlapäiväsi koko lopun ikääsi, ja siksi minulla, itse asiassa koko koulun henkilökunnalla, on sinulle yllätys!"
Voi pyhä Sylvi... Severus mietti ja tuijotti vanhempaa opettajaa vailla minkäänlaista mielenkiintoa. Minervan huulilla karehti hieman ilkikurinen hymy.
"Itse asiassa meillä on sinulle hieman useampikin yllätys"
"Sepä on varsin mukavaa"
"Haluatko minun kertovan lisää?"
"Itse asiassa en..."
"Älä viitsi aina olla tuollainen yrmy! Tiedän kyllä, että syvällä sisimmässäsi kihiset uteliaisuutta!"
"Toivot vain."
Minerva huokasi pitkään ja katsoi Severusta merkitsevästi.
"No, joka tapauksessa, saat olla ihan koko päivän tästä aamiaisesta lähtien ilta kahdeksaan aivan yksinäsi ja kuluttaa aikasi niin kuin haluat. Kyllä me sinua sen verran tunnemme", Minerva sanoi ja vinkkasi. Hetken Severus kerkesi riemuita sisäisesti:
kerrankin joku on oikeasti tajunnut jotain! Mutta sitten:
"Mitä kahdeksalta tapahtuu?"
"Sen näet sitten", Minerva virnisti haukaten bageliaan. Severus painoi päänsä käsiinsä ja tuhahti.
---
Vai piti minun olla vailla huolen häivää koko päivä?! Koita nyt sitten jumalauta olla 'vailla huolen häivää' kun mietit, mitä ikimuistoista ne ovat minulle keksineet!Severus joi viidettä teekupillista tunnin sisällä.
Ja teen piti olla rauhoittava juoma?---
Kello oli viittätoista vaille kahdeksan kun Severus saapui rehtorin kansliaan.
"Tiesin, ettet jaksaisi odottaa", Minerva naurahti voitonriemuisena. Severus tyytyi mulkaisemaan naista ilkeästi.
"No, mennäänpä."
"Minne?"
"Älä kysele koko ajan, näet sitten!"
Severus kulki Minervan perässä pitkin Tylypahkan käytäviä, kunnes...
"Tarvehuone!?"
"Sepä juuri."
"Mitä me siellä?" Severus ehti jo pelätä jonkin sortin yllätysjuhlia, jotka olisivat niin Minervan tapaiset.
"Ehei, ei me, vain sinä. Hauskaa loppuiltaa!" Minerva nauroi ja tyrkkäsi Severuksen sisään ovesta.
Huoneessa ei näkynyt muita ihmisiä. Se oli sisustettu itämaiseen tyyliin, lattialla paljon värikkäitä tyynyjä ja seinämillä punaisia kynttilöitä. Ilmassa leijui suitsukkeiden tuoksu. Severus istahti yhdelle tyynyistä ja katseli ympärilleen.
Ja tämän idea oli..? Severuksen ei tarvinnut kauaa miettiä, kun huoneen perällä olevan sermin takaa purjehti esiin hyvin vähiin vaatteisiin pukeutunut kaunis nainen. Hänen pitkät tummat hiuksensa peittivät paljasta ylävartaloa hieman rintojen alapuolelle. Alavartalon peitteenä taas oli erittäin ohuesta kankaasta tehty hame, joka ei jättänyt arvelujen varaan, mitä hameen alta olisi mahdollista löytää.
"Mitähän helvettiä?"
Nainen tuli lähemmäs ja istahti muitta mutkitta Severuksen syliin painaen sormen miehen huulille.
"Sshh..."
Severus päätti sittenkin tehdä edes kerran niin kuin käskettiin ja pysyi hiljaa. Nainen huiskautti hiuksensa selkäänsä hymyillen viettelevästi.
Viime kerrasta onkin kauan aikaa.Hetken päästä nainen oli kiskonut kaavun Severuksen päältä ja virnisteli kutsuvasti.
Varsinaisen yllätyksen se Minerva järjestikin...Nainen kiehnäsi itseään vasten Severusta hengittäen miehen kaulaan. Severus kuljetti kättään naisen sääreltä reidelle. Mies kavahti taaksepäin.
"Mikä nyt?" nainen kuiskasi Severuksen korvaan hivellen samalla tämän poskea.
Severus veti kätensä irti naisesta ja tuijotti kauhuissaan tämän jalkoja. Ne olivat yhtäkkiä muuttuneet karvaisiksi ja näyttivät suhteettoman lyhyiltä naisen muuhun mittaan verrattuna. Severus nyrpisti nenäänsä ja tyrkkäsi naisen sylistään. Nainen henkäisi kauhuissaan huomatessaan jalkojensa muutoksen.
"Voi ei!!", tämä kiljahti paniikkia äänessään. Nainen heitti kätensä kasvoilleen koittaen peitellä niitä. Severuksen mieleen tuli useita vaihtoehtoja naisen äkilliseen muodonmuutokseen.
a) Joku on kironnut hänet. b) Häneen on iskenyt jokin harvinainen tauti. c) Hän on metaformaagi ja jostain syystä muuttaa muotoaan. d) Hän on nauttinut monijuomalientä, jonka vaikutus on lakkaamassa, ja on joku aivan outo tyyppi.Severus päätyi vaihtoehtoon d, sillä hän totesi 'naisen' kasvojen saavan miehisiä piirteitä…
"Kuka helvetti sinä olet!?"
Henkilö, ilmeisesti siis mies, peitteli yhä kasvojaan, kutistuen koko ajan. Hiukset lyhenivät vaalentuen hieman.
"Lipetit??"
"Anteeksianteeksi! Monijuomaliemen vaikutuksen ei pitänyt vielä loppua..!" mies sopersi kauhuissaan.
"Hyi. Helvetti."
Lipetit oli kasvoiltaan aivan punainen ja koitti peittää vartaloaan pienellä hameellaan.
"Miksi ihmeessä oikein teit
tuota!?"
Pieni mies purskahti säälittävään itkuun. Severus tuhahti inhoavasti ja kiskoi kaapunsa päälleen mahdollisimman nopeasti pyyhältäen suoraa tietä ovesta ulos. Hän suorastaan kiisi rehtorin kansliaan, löytäen Minervan lukemasta kirjaa työpöydällään.
"Mitä helvettiä täällä tapahtuu!?" Minerva koitti näyttää mahdollisimman viattomalta laskiessaan kirjan käsistään.
"Miten niin? Etkö pitänyt yllätyksestämme..?"
Severus tuijotti koulun nykyistä rehtoria varsin murhaavasti.
"Se olisi saattanut olla ihan mukava yllätys, ellei Lipetitin monijuomaliemen vaikutus olisi loppunut kesken kaiken!!"
"Ai, no sitten..." Minerva sanoi vaikeasti ja näyttä neuvottomalta.
"Joten, voitko nyt ystävällisesti kertoa, kenen idea tämä oli ja kuka antoi luvan toteuttaa sen!?"
"Noo... oli alunperin Huiskin idea hommata sinulle tanssityttö, mutta kaikki Tylyahon hhmmm... laitapuolen tytöt olivat sinun entisiä oppilaitasi, ja heitä oli hieman vaikea saada tuohon tehtävään. Ja no… kyllähän sinä tiedät."
Severus mulkaisi naista murhaavasti.
"Ja sittenkö päätitte yhtäkkiä löytää ratkaisun Lipetitistä?"
"Ei aivan. Hän itse tarjoutui hommaan"
"MITÄ!?"
"Niin?"
Ennen kuin Severus kerkesi tarkentaa närkästyksensä syytä, hengästynyt Lipetit paiskaisi huoneen oven auki. "Minerva! Monijuomaliemi loppui kesken!!"
"Minä tiedän."
Lipetit astui sisälle huoneeseen ja näki Kalkaroksen murhaavine katseineen.
"Minä häivyn! En todellakaan halua tietää syitä tälle kaikelle!"
Severus otti muutaman rivakan askeleen oven suuntaan, kunnes kääntyi ympäri.
"Ainiin Minerva! Tulen TODELLAKIN muistamaan tämän päivän koko loppuikäni… Joten, onnistuit varsin hyvin tavoitteessasi." Severus hymyili vittuuntuneesti ja pamautti kanslian oven kiinni.