Kirjoittaja Aihe: Minun pimeät katuni, S  (Luettu 5198 kertaa)

Puulaatikko

  • ***
  • Viestejä: 152
Minun pimeät katuni, S
« : 03.02.2008 18:21:00 »
Title: Minun pimeät katuni
Author: Puulaatikko
Genre: Angst
Pairing: Viittauksia Sirius/Remukseen
Rating: S/G
Summary: "Antakaa raukoille lisää tuliviskiä."
Disclaimer: Henkilöt kuuluvat kokonaan J.K. Rowlingille. Saahan sitä tyttö kuitenkin leikkiä. ^^
A/N: Löysin tämän laatikostani. Kirjoitin tämän viime kesänä. Hiukan muuntelin ja korjailin virheitä, ja päätin postata tänne. (:
Siriuksen PoV ja sijoittuu jonnekin FK:n ajoille.
Kommentit toivottuja! ^^




Minun pimeät katuni


"Kaikki hyvin?" Nostin katseeni käsistäni ja hymyilin.
"Tietenkin. Miksei olisi?"
Niin kävi silloin usein. Entisen kiiltokuvapojan hymy särkyi hetkeksi ja muut jaksoivat välittää. Tarvitsi vain osata sanoa sanansa vakaasti ja kaikki oli taas ennallaan. Ainoastaan Remus katsoi pitempään.

Ei hänkään kauaa viitsinyt katsoa.

Melkein samat ihmiset olivat ympärilläni kuin silloin kouluaikoina. Välillä olisi tehnyt mieli huutaa, huomauttaa, että olemme kohta jo vanhoja, ei enää tarvitsisi roikkua nuoruuden tuttavien kanssa.
Jokainen tarvitsi illuusion nuoruudesta, ei kukaan tahtonut tulla oikeasti vanhaksi. Vielä oli nuoruuden rippeet jäljellä, vielä olisimme viitsineet kastella jalkamme meressä.
"Antakaa raukoille lisää tuliviskiä."

En enää saanut kukkia tai rakkauskirjeitä. Joistakin kirjeistä muistin lauseita sanatarkasti. Ja turhamaiseksi viitsivät haukkua.
Siitä oli jo vuosia kun olin saanut viimeisen rakkauskirjeeni. Ei se Remuksen käsialaa ollut. Allekirjoituksessakin luki Lily.

Kadullekaan karkaaminen ei enää tuntunut hyvältä. Sinnehän ennen kuuluin, bensanhajuun ja pimeyteen. Nyt siellä oli enää vieraita ihmisiä ja kuolleita pikkulintuja. Kuinka lohduttavaa.

Luulin joskus omistavani maailman. Luulen vieläkin. Ottaisivat sen takaisin. Polttopuiksi kelpaisi.
« Viimeksi muokattu: 02.01.2010 01:45:48 kirjoittanut Ancka »
Ilman sinua olen lyijyä.

Puhpallura

  • Vieras
Re: Minun pimeät katuni, G
« Vastaus #1 : 09.02.2008 14:56:09 »
Mä tykkäsin tästä kauheasti. Todella kauniisti kirjotettu.
Mitään järkevämpää en aikaseks saa, mutta toivottavasti kelpaa :)

Puulaatikko

  • ***
  • Viestejä: 152
Re: Minun pimeät katuni, G
« Vastaus #2 : 09.02.2008 22:05:30 »
Puhpallura, kiitos! (: Kelpaa tietysti, kaikenlainen kommentti kelpaa. :D
Ilman sinua olen lyijyä.

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 452
Re: Minun pimeät katuni, G
« Vastaus #3 : 09.02.2008 22:09:46 »
Niin lyhyt ja niin asiaa. Hyvin olet saanut tärkeimmän esiin muutamassa lauseessa.
Jotenkin voisi odottaakin jossain vaiheessa jonkun kyllästyvän nuoruuden tuttaviin... Ja Siriusta kenties hieman harmittaa Remuksen luonne, ei se enää ole samanlainen.
Siriuskin huomannut maailman muuttuneen, niinhän siinä nopeasti kävisi.
Hyvin kirjoitettu ja todellakin se sitä asiaa on.
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

Reiscapist

  • ***
  • Viestejä: 40
    • Vuodatus!
Re: Minun pimeät katuni, G
« Vastaus #4 : 09.02.2008 22:15:19 »
Lainaus käyttäjältä: "Puulaatikko"
Luulin joskus omistavani maailman. Luulen vieläkin. Ottaisivat sen takaisin. Polttopuiksi kelpaisi.

Viimeinen lause oli niin mahtava. Ironista, Mutta silti surullista... Vanheneminen on väistämätön asia, sääli Siriusta kohtaan. ;o; (*Peter Pan -kompleksoi*)

Tämä oli kivan lyhyt, näppärän tulitikkuaskiin sopiva, sellainen jota pystyy silloin tällöin ihailemaan ja tökkimään elääkö se. :DD

Hienoa tekstiä, oikein hienoa. En oikein osaa muuta sanoa :'D
Jos olisin puu, taipuisin ääntäsi vasten.

Puulaatikko

  • ***
  • Viestejä: 152
Re: Minun pimeät katuni, G
« Vastaus #5 : 10.02.2008 14:18:00 »
Winga, kiitos paljon! ^^ Kiva huomata, että pituus toimii, sillä se oli tässä se asia jonka kanssa olin kaikkein epävarmoin.
Reiscapist, en ainakaan revennyt tuolle tulitikkuaskijutulle. :D Kiitos. (:
Ilman sinua olen lyijyä.