Kirjoittaja: Dria
Beta: -
Disclaimer: Jos omistaisin Potterit, niitä ei löytäisi kirjaston nuortenosastolta.
Ikäraja: K-11
Genre: Angst
Pari: Ginny/Blaise
Yhteenveto: Ei avioliitto ole aina unelmien täyttymys.
Haasteet: Kolmen ficin haaste vol. III (Maria Arredondo: Burning), Kerää kaikki hahmot (Blaise Zabini), Ficlet 300
A/N: Elikkä siis, kuuntelin tuota Arredondon kappaletta ja ideanpoikanen kehittyi mielessäni. ^^
Avioliiton karikatyyri
Me riitelemme, sovimme erimielisyytemme ja riitelemme pian uudestaan. Kierrämme loppumatonta ympyrää, jossa on vain häviäjiä. Kuinka me kaksi, niin erilaista ihmistä, saattaisimme elää yhdessä? Sinä olet villi ja vapaa, säännöt eivät koske sinua. Maailmasi on mustavalkoinen, etkä ymmärrä, mitä avioliitto merkitsee. Ainoa meitä yhdistävä tekijä on veri. Se on puhdasta, vaikka sinulle veren puhtaus ei merkitse mitään.
Tulet aamulla kotiin, jos tulet, ja oletat, että hyväksyn sen. Mitä siitä, jos haluat viettää aikaa ystäviesi kesken? Minä en pidä heistä etkä sinä pidä Malfoysta, Parkinssonista tai Nottista. Puhdasveriset suvut ovat mielestäsi ikävystyttäviä.
Joskus saattaa kulua päiviä enkä tiedä missä olet. En ole sokea tai typerä. Kun rakastelemme, näen muiden jättämät jäljet kaulallasi, rinnoillasi. En välitä niistä, sillä sinäkään et välitä merkeistä, joita et ole jättänyt tummaan ihooni.
Joskus rakastamme toisiamme, joskus vihaamme toisiamme. Kun kumpikaan ei tiedä, mitä tehdä, tanssimme loputonta noidankehää avioliiton muotokuvan ympärillä rukoillen, että kaikki muuttuisi normaaliksi.
Rakkautemme, jos meidän välillämme mitään niin pyhää on koskaan ollutkaan, on hajonnut kimalteleviksi pirstaleiksi, joita yritämme liimata kasaan lukemattomien rakastajien avulla. Kyllä me vielä löydämme kadottamamme, niin uskottelemme toisillemme. Kokeillaan vielä, niin sinä pyydät. Minä suostun, sillä tarvitsen rakkauttasi, hymyä aamulla, kevyttä suukkoa poskelle tai huulille kun lähden töihin. Tiedän, että sinäkin tarvitset minua.
Ginny, jos joskus olenkin rakastanut sinua palavasti, se on nyt vain kaukainen aavekuva. Totuus on yhtä todellinen kuin aave ja yhtä väistämätön kuin kuolema. Intohimo välillämme on hautautunut valheiden alle, rakkaus kuihtunut kuin viimeinen kukka ensilumen laskeuduttua maahan. Vain, koska annoimme sen tapahtua. Joskus niin kiiltävä tunne on pölyn peittämä vintille säilötty legenda, jota etsimme tietämättä mistä sen löytäisimme uudestaan.
Se on jossain siellä, jatka etsimistä, niin löydät sen.
Olemme karikatyyrin osasia, avioliiton irvikuvan hahmot. Muille näytämme maskein salatun kokonaisuuden, täydellisen avioliiton kuvan, jota muut voivat kadehtia. Pintakerroksen alta paljastuu virheitä, joita mikään ei peitä.
Olet vapaa kuin lintu, sinua avioliiton kahleet eivät ole koskaan pidätelleet. Vapaus on sinulle yhtä tärkeää kuin ilma, hyväksyn sen ja yritän jaksaa. Minullekin vapaus oli tärkeää, kunnes huomasin, että se maksaa liikaa, sinut.
Sinä satutat minua, jokainen toisen miehen jättämä jälki on kuin viilto sydämeeni. Kaikesta huolimatta syvällä sisimmässäni rakastan sinua, sydämeni ja sieluni ovat otteessasi. Päätän kokeilla jotain epätoivoista, jotain, mitä en olisi koskaan muulloin tehnyt.
Olen polvillani edessäsi, rukoilen. Tuhon partaalla ripustaudun sinuun, jumalattareeni. Emmekö voisi vain lopettaa näiden naamiaisten leikkimisen, hylätä kaiken vihan ja katkeruuden, joka erottaa meidät?
Annan naamioni pudota lattialle, olen alastomana edessäsi. Odotan tuomiotasi, toivoen, että kaikki paranisi.
“So the thought keeps spinning in my head
Can we drop this masquerade?”
***
Fin