Title: Rakkauden salamat
Author: Swizzy
Betat: Nelxis, Sirppi
Genre: Romancefluffy, drama
Rating: S
Pairing: Lily/James
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potter-maailman, Adam Lambert biisin, minä vain kirjoittelen.
A/N: Voi että tätä luomisen tuskaa. :D Oli kuitenkin yllättävän helppoa kirjottaa, kunhan vaan sai aikaseksi aloittaa. Tästä biisistä olis varmasti saanut enemmänkin irti, jotain parempaa, mutta ei vaan nyt tullut. Mutta Lily/James oli tässä ehdoton. Kerrankin tiesin jo valmiiksi, millä parituksella kirjoittaisin. Yleensä se on vähän epäselvää. Rakkauslauluhaaste Adam Lambertin Never Close Our Eyesillä ja Albumihaaste #3 Adamin levyllä Trespassing, jolla tämä kyseinen biisi on. Muttamutta, tän mun mittakaavalla kilometri aaännän jälkeen, enjoy! :3 (ps. kommentit on kivoja)
Rakkauden salamat
On myöhäinen yö ja Lily istuu rohkelikkojen oleskeluhuoneessa ikkunasyvennyksessä allaan punainen sohvatyyny, kääriytyneenä peittoon. Hän pelkää ukkosta, ja ulkona taivas välähtelee yhtenään kirkastaen näkymän yhtä valoisaksi kuin päivällä. Lily näkee kielletyn metsän puiden heiluvan kuin katkeamaisillaan ja Mustan järven pinnan aaltoilevan voimakkaasti. Jyrinä tuntuu tärisyttävän suurta linnaa, tai tuuli vähintäänkin huojuttavan tornia, mutta tyttö tietää vain kuvittelevansa ne.
Äänekkään jyrähdyksen seurauksena hän ei huomaa jonkun astelevan portaat alas ja kävelevän hiljaa hänen luokseen. Kun tämä istahtaa noidan viereen ja kietoo kätensä tytön ympärille, Lily säikähtää ja kääntää päänsä. Tunnistaessaan kuitenkin Jamesin sekaisen tukkapehkon kutittavan poskeaan pojan laskiessa päänsä hänen olalleen, hän rentoutuu ja nojaa taaksepäin vasten tämän rintakehää.
”James, minua pelottaa,” Lily kuiskaa toiselle. Poika kääntää Lilyn sylissään niin, että tämän kasvot ovat häneen päin, eivätkä ulos ikkunasta, myrskyyn.
”Pelottaisiko nyt vähän vähemmän?” James ehdottaa ja painaa huulensa kevyesti Lilyn huulille. Tyttö sulkee silmänsä ja vastaa toisen suudelmaan unohtaen täysin ympäröivän maailman, pauhaavan sateen ja tuulen, ukkosen, pelkonsa ja sitä on vain James, James, James. Pojan vetäytyessä taaksepäin, vain hieman, nähdäkseen Lilyn hymyilevän, Lily kietoo kätensä tämän kaulaan ja suutelee uudestaan.
Kumpikaan ei halua päästää irti tästä hetkestä, antaa sen päättyä tai kadota muistojen syövereihin.
”Ollaan näin ikuisesti”, James sanoo hiljaa, ja vielä aamullakin, kun luonto on hiljennyt herätäkseen uudestaan, ja taivas loistaa sinisyyttään päivän ensimmäisten auringonsäteiden valaistessa Lilyn punaista tukkaa saaden sen näyttämään liekehtivältä, tyttö istuu pojan sylissä, kummallakin typerän rakastunut hymy huulillaan ja onnellinen katse silmissään.
Kyllähän he vielä ehtivät sulkea silmänsä. Mutta sen aika ei ole nyt.
You know that I wish that this night would never be over
There’s plenty of time to sleep when we die
So let’s just stay awake until we grow older
If I had my way, we’d never close our eyes
Our eyes, never
